![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Kävin katsomassa heitä arkuissaan. Suutelin kylmien vainajien poskia ja silitin heidän hiuksiaan. Auliisti he antoivat tehdä niin. Pyysin heitä odottamaan minua. Ei heiltä pyyntööni vastausta saanut. Marja oli säikähtäneen näköinen, Veera kuin unessa ja Elina hervahtanut, alistunut kuolemalle. Miten voin surra heitä kaikkia erikseen, kun he kuolivat yhdessä? Miten voin vielä rakastaa kaikkia noita kolmea ihmistä jokaista erikseen, kun he ovat tuhkana uurnissaan? Minä rakastan, rakastan ja rakastan. En voi muuta tässä tyhjyydessä. Istun tuolilla kirjoittamassa, ja tyhjyys on ympärilläni. Näissä huoneissa ei ole seiniä, ei kattoa, ei lattiaa. Ovi on vain sitä varten, että voin lähteä. Kukaan ei tule siitä sisään. Koko talo kietoutuu sumuun. En näe katuja, en metsää, en pihaa. Taivas ja maa katoavat. Kaikki äänet kuolevat. Sormeni käyvät yhä kylmemmiksi, kirjoitus hidastuu.
perjantai, 13. joulukuuta 2002
perjantai, 13. joulukuuta 2002
Selite:
Julkaisen ainan uudelleen vuosittain tänne tunteistani ja muistoistani runoja, joilla tein surutyötä, että jotenkin olisin ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut 20.11.2002, jolloin auto-onnettomuudessa kuolivat vaimoni Marja, tyttäreni Elina ja hänen pieni 2-vuotias tyttärensä, minun lapsenlapseni. Kävin vähän ennen ennen siunaustilaisuutta krematoriossa jättämässä viimeiset jäähyväiset heille yhdessä poikani kanssa, kun he lepäsivät avoimissa arkuissa siellä. Nyt siitä on kulunut jo 23 vuotta. Kuitenkin monet kauniit muistot heidän kuolemaansa edeltäviltä vuosilta palaavat usein mieleeni. Kynttilät palavat kotimme terassilla kuolinpäivänä heidän muistokseen joka vuosi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
