Kuulinko oikein?
Vihlova ääni yön keskellä,
kuin lasiveitsen raapaisu.
Aamulla.
Ikkunan lasissa naarmu
ylhäälta alas saakka.
Vaikka katsoisin uudestaan,
ja yhä uudestaan
ulos aamun kirkkauteen,
maailma ei ole enää sama.
Valo on eilistä kovempi, kylmempi.
Katkennut korsi ikkunan alla.
Mikä sen on taittanut?
Auringon säteet ovat pettäviä.
Eivät ne lämmitä.
Maisema on outo,
tuntematon
- mutta katsonko
väärään suuntaan?
Vihlova ääni yön keskellä,
kuin lasiveitsen raapaisu.
Aamulla.
Ikkunan lasissa naarmu
ylhäälta alas saakka.
Vaikka katsoisin uudestaan,
ja yhä uudestaan
ulos aamun kirkkauteen,
maailma ei ole enää sama.
Valo on eilistä kovempi, kylmempi.
Katkennut korsi ikkunan alla.
Mikä sen on taittanut?
Auringon säteet ovat pettäviä.
Eivät ne lämmitä.
Maisema on outo,
tuntematon
- mutta katsonko
väärään suuntaan?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
moinen kanta korrella
ellei onnella
ole mitään osuutta,
osumisen suhteessa.
Meteoreista
pikkumaisin hiukkasin
sirut siroten
joskus hiuksen hienosti
halkovat hetkisiään.
Vuoden ympäri
satoisia laareja
kadehtimalla
aina jossain toisaalla
ihmetellään osaansa.
Onnen sijoilla
ei liene merkitystä
ellei arvoilla
ole tuon taivaallista
tulokulmaa menoihin.
Nähden maiseman
luomiensa kaihtimin
suotavin valoin
ilman aikojaan kuin vain
oivaltaisi olevan.
Siinä osassa
aikansa olemassa
oleskellessa
aika rientää edelleen,
itse päätellen minne...
Hieman jos kääntäis
niin särkyiskö ruudutkin,
arvanneeko tuon.
Joka aamu uuden maan,
verkkokalvoilleni saan... :-/
Sivut