No niin, siinä se oli, vihonviimeinen kesäaikainen kello ja viisarit väännetty lähintä kesää kohti. Mutta on tässä vielä talvi välissä ennen uutta kesää. Sinne tuntuu olevan toivottoman pitkä matka. Voi, voi, voimia se otti tämä viisarien vääntely menneeseen kesään päin. Ensi kesä tulee aivan itsestään väistämättä ja vääntämättä.
Vielä pari päivää sitten mietin mihin käyttäisin sen lahjaksi saadun tunnin, jonka talviaikaan siirtyminen minulle antoi. Kun viisarien vääntely-aika koitti, kellot ratkaisivat sen pulman.
Kotimme on kuin kellokauppa, on rannekelloja, on seinäkelloja, on herätyskelloja ja tarkemmin määrittelemättömiä kelloja. Ei arvaisi, mistä kaikesta löytyy kelloja. On kello hellassa, kello mikroaaltouunissa, kello lämpömittarissa ja kello jopa verenpainemittarissa. Kun katsoo kotona mihin suuntaan hyvänsä, niin aina saa tietää mitä aikaa kello näyttää – paitsi sinä päivänä, kun siirrytään talviaikaan. Silloin ne kaikki kellot ovat aikaansa edellä. Jos pakenen kotoa näiltä kellojen anarkialta ja käynnistän auton, niin onhan sielläkin, kas huomaan, kello ja vielä kesäajassa. Niin siihen se lahjaksi saatu aika sitten menikin – tai ei oikeastaan lahja, vaan keväältä lainattu tunti. Onneksi siitä ei kuitenkaan tarvinnut maksaa korkoa.
Hyvää talvi-aikaa kaikille. Nauttikaa siitä!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut