hiljainen aamu ilmaa nuuhkii
vähän raukeana vielä
mistä päin tänään tuulee
ohut usvakerros pellon yllä
jotain salaisuutta kai piilottaa
joka usvan hälvettyä kyllä paljastuu
ei vielä merkkiäkään paperilla
ei muotoa eikä värejä
mustarastas rikkoo hiljaisuuden
alkaa kertoa öisestä unestaan
se sama uni joka yö,
sama sävelkulku
piirtää ääriviivat luonnokseen
joka vielä päivän värejä etsii
yöllä on satanut
pisaroita vielä tipahtelee oksilta
sitten kirkkaus lisääntyy
pilvet avautuvat
paljastuu taivas
ja toiveikas aamun rusko
joka nyt jo odotta
illan riemukasta
huumaavaa sinfonian finaalia
ylistystä elämälle
yhä voimakkaammin
korkeuksiin kohoavaa
yhä ylemmäs
loistavissa väreissään
maasta taivaaseen kohoavaa
on aamu valjennut
ja tämä on vain luonnos
hahmotelma iltaan
siellä missä teos upeissa kehyksissään
päivän galleriaan ripustetaan
mennyt rikas, värikäs päivä
huomenna sen voi kokea uudelleen
uudet muunnelmat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut