Tarpeelliset hyötykasvit kainalossani ja tilattu sauna ilman kärpäsiä vilvoittelupenkillä.
Froteenukka, pellavapefletti, kaksi kraapaisua vihdasta, mäkäräinen pohkeessa.
Sudenkorennot jakelevat ajatusriepuja, hikipannoiksi
nyrpeän illan imemistä varten.
Unohdan katketakseni puhua suudelmastasi,
unohdan liukua taipeesi kohtaloon,
unohdan, että tie siunatuksi ei kulje lantiosi kautta,
unohdan, että metsä tuoksuu ravistetulta välilihalta
moottorisahan teräketjuöljyn höyryssä.
Hipaisen vain ajatusta,
että kyllä nuoruus taipuu allamme hyväksyen nilkkoihin asti laskeutuneet kudoksemme.
Ajatus hakeutuu sielujemme naaraksi,
kraapaisee sekin niitä kohtia, jotka jäivät lupauksilta paljaiksi.
Mahdollinen vierihoito on enemmänkin kohtalo kuin saavutus tahtotilasta.
Kohtalo varastaa ajatusviivoja tarpeiltamme,
odotamme toiseksi tulemista, kolmanneksi pääsemistä.
Odotamme ajatusta, joka viivoittaisi meille himon ruoskan jäljet.
Ajatustemme tasolla olemme seulottuja vapaiksi.
Todellisuus on täynnä toisenlaisia ajatusviivoja:
sääntölistoja kuinka tahdostamme on tehty odotushuone,
jossa aika sammuu, vaikka sytyttäisimme toinen toisemme kuinka monta kertaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



