Lahottajasieni / Wood-decay fungus

Kenties ihmiset ovat kumminta laatua
kun halutaan maailma, jossa ei saa maatua

ettei vain mikään tai kukaan, 
pääsisi yhtään pilaantumaan

homehtumatta hillopurkit kaapeissaan
eivät leivät säilöntäaineineen happanekaan,
tai lahottajat ruumiisiin pääse käsiksi
muovikääreetkin murusina jäävät iäksi 

paistetaan, keitetään, suolataan
uuneihin pistetään, kylmäkuivataan
nopeasti tuhkataan kehot elottomat
iskukuumennetaan, jos keinot loppuvat

toki onhan puolensa siinäkin,
on antibiootteja haavoihin
pois syövät sädetetään kokonaan
ei päästetä kehdoissa ketään kuolemaan

mutta jos yhä on hätänä mätä,
vieläkin kauhuissaan mädätä
voidaan aina laittaa paloina esiin
alasti, säilöä jopa väkeä epoksiin

onneksi salaa, voi edelleen hajota
irti päästää, maaksi jälleen palata 

tarkoituksella kadota yksinään
paeta metsään, sienten kanssa mädäntymään

--

Maybe humans are the strangest of them all
desiring a world, that must never into decay fall

so that nothing or nobody may,
deteriorate in any way

jars of jam in the cupboards with no mold to spread
staying fresh with preservatives, all the bread
no organism to eat the corpses migrating
plastic wrappings never disintegrating

boiled, salted, fried
put into ovens, freeze-dried
lifeless bodies quickly to ashes combusted
with the rest in ultra-heat treating trusted

it does have it's perks,
curing wounds with antibiotics works
you can even cancer survive
infants now tend to stay alive

but if you still extremely fear
the decomposing creeping near
you can even people, in pieces send 
naked to be exhibit, them in epoxy suspend

luckily, you can still in secret spoil
let go, and return back to soil

on purpose, alone into the forest fade
to rot, with the fungi as your aid