haron hiuksiani narskutan hampaitani
löytääkseni jotain johon maadoittua
juuri tässä juuri nyt
tartun hetkeen kiinni
tähyilen latvasta
pakenevaa rajaa
joka jättää jälkeensä
pelkkiä paljaiksi jyrsittyjä alueita
Selite:
...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihmisellä on inhimillinen perustarve turvaan, johon tarttua. Hermostuneita fyysisiä maneereita tunnistan myös itsessäni, koettaessani hallita tilannetta, joka ei ole enää hallittavissa.
Runoissasi on niin paljon niin tärkeää asiaa. Luen näitä suurella ilolla, vaikka harvemmin olen oikea ihminen niitä tulkitsemaan. Kirjoitat niin selvästi aidosta halusta saada sanotuksi asioita. Minä ainakin kuuntelen sydän auki.
Ihana nimi runollasi muuten! Sienet sikseen, siitä tulee mieleen sellainen hauras, mutta herttainen ihminen. Se samainen, joka tämänkin säkeissä matkaa.
Sivut