mitä muuta onkaan tämä harmaus kuin
absinttia ruusunpunaisten lasien läpi?
niin pettävän suloista,
että melkein unohtaa mitä on
olla sokerina pohjalla
ja hajota hiljalleen
melkein kyllästymiseen asti
etsiä tasapainotilaa sisäisen entropiansa reunoilta
toivoen löytävänsä pyöreästä huoneesta nurkan
lusikalle, johon heittäytyä makaamaan
voiko katkeruuden kumota kylmällä kahvilla,
jos kauneusunista syntyy pelkkiä painajaiskuvia?
asetellen negatiivit uuteen positioon
voin kenties longistaa pilven
auringon tieltä
antaa pitkästymiselle aikaa
kirkastua
Selite:
Kevät on ihanaa aikaa, mutta samalla tuntuu, että unettomuus lisääntyy ja sitä kautta mielen sisäinen levottomuus.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



