Katson kylmää hohkaa, joka valuu sormieni läpi ja mietin
kuinka perhoset verhoavat selkärangattomuutensa kepeään koreiluun
miten tuhatjalkaiset eivät koskaan kärsi marssimurtumista
ja nilviäisetkin selviävät ilman ainaista tukea
Miksi minä en voisi? MIKSI?
Ehkä nikamavikainen kirahvi tietää.
Selite:
Muistakaa pitää hyvää huolta luistanne ja kohdella itseänne arvostavasti <3
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Runossa on tragiikkaa ja huumoria - ennen muuta yllätyksellisyyttä!
Ajatus runoon lähti niinkin arkisesta asiasta, kun mietiskelin osteoporoosin jäytämää kehoani (hajoava hohkaluu) ja sen suhdetta selkärangattomiin "onnekkaisiin" luonnossa, jotka jaksavat puurtaa taukoamatta kaikesta huolimatta.
Luonto on kaikin tavoin silmiä avaava ja inspiroiva aihe, ja joskus perin lohdullinenkin. Se opettaa arvostamaan elämää sen kaikissa ilmenemismuodoissaan ja saa ihmisen näyttämään lopulta aika pieneltä koko mikromaailman makrokosmoksessa.
Luonto pyrkii korjaamaan ahkerasti sen, minkä ihminen omalla ajattelemattomuudellaan tuhoaa.
Sivut