Puiden varjot
rantahiekalla liikkuvat
illan tullen pidentyvinä, rantaa kohti venyvinä
heittäytyvät väreilevään veteen
Uituani istun rannalla pimeässä,
juon teetä termoksesta
Auringon laskeuduttua varjot asettuvat,
asettuvat paikalleen hiljaiseen
maisemaan
On tyyntä, hymyilevää
Sydämeni hyräilee sanatonta laulua
Selite:
Edellisessä, vielä julkaisemattomassa runossa (Jääkaapin ovea avatessa) olevan katkelman pohjalta kirjoitettu 13:01-04, muokattu 13:04-09. Tarkasti ottaen ei faktaruno, onpahan vain tunnelmallinen kuvaelma, mutta - jotenkin tällaista se joskus on, jotenkin tällaiselta se silloin tuntuu, yöllinen hetki rannalla. Julkaistu 05 04 14. "Auringon laskettua varjot asettuvat" muokattu 15 07 18: "Auringon laskeuduttua varjot asettuvat"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi