jääkaapin ovea avatessa
katsoin sälekaihdinten läpi jalkakäytävälle,
tein mielessäni runon
rantahiekalla
liikkuvat puiden varjot
illan tullen pidentyvät
auringon laskettua asettuvat maisemaan
hörppäsin havupuu-uutetta
pullosta
laitoin oven kiinni
tulin tietokoneelle, kirjoitin tämän - tähän asti
nyt mietin
kuinka runo etenee, etenee tällä tavalla
ja kuullessasi että olen kirjoittanut runon
sinä kysyt onko siinä huojuvia puita
ehkä tuulessa huojuvia puita
viime kerralla ei ollut, tällä kertaa taas on
totta kai se on maneeri, totta kai se on toistoa
ja vertauskuvaa ihmisistä
mutta joskus kysymyksesi tuntuvat
pilkallisilta
ja minä mietin kumpi kuulostaa paremmalta
auringon laskettua asettuvat paikalleen maisemaan
auringon laskettua asettuvat maisemaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


