Satuttava suvaitsemattomuus. Pohdintaa 17 07 18

Runoilija u roskala

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> u roskala kuva
mies
Julkaistu:
482
Liittynyt: 13.1.2008
Viimeksi paikalla: 11.4.2021 17:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:


Monien tuulten tuivertamana on oppinut, että jäinen korsi katkeaa painon alla, mutta rakkauden sulattama kestää raskaatkin taakat.

Jossain käytti nimimerkkiä uroskala, tänään u roskala.

Runoni saattavat kuvata rakkautta, joskus faktisesti omaelämäkerrallisista lähtökohdista, usein faktiona, koetun ja sepitteen yhdistelmänä, toisinaan täysin fiktiivisesti, mutta useimmiten, yhtä paljon tai enemmänkin, aihe ei ole rakkaus vaan rakkausrunous, sen tematiikka. Tarkastelen kuinka rakkaudesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se on kielen, puhumisen ja kuulemisen pohdintaa, usein lempeällä ironialla.

Joskus hymyillen, joskus itkienkin hän on pohtinut sanoja ja niiden synnyttämiä mielikuvia, asioiden assosioitumista, ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä erottaa todellisuudesta muodostamansa mielikuvat ja todellisuus:

Voimmeko ymmärtää ja jopa nähdä ja jos niin millä tavalla, että ihminen on aina jotakin enemmän kuin se miten ja millaiseksi hänet näemme.





ANTEEKSIANTAMUKSESSA

ihmisen ja hänen tekojensa hyväksyminen
ovat toistensa vastakohdat

(19.1.2012)

 

 
 


Ennen syytettiin ahdasmielisyydestä
kristillistä moraalikäsitystä ja kristittyjä,
ja usein, ikävä kyllä, aiheestakin
Tänään ahdasmielisyyttä, suvaitsemattomuutta
edustavat antikristillisen piirin kiiluvasilmäiset korppikotkat
joiden tavoitteena on kriminalisoida kristinusko

Ja jälleen etunenässä marssii kirkko, 
joka omaa perustaansa nakertaen korvaa uskon
humanismilla - asettaen korppikotkat saarnastuoliin

Mitä vastaavat kristityt?

Kiinnittyvät yhteiskunnan epäkohtiin -
oman sielunsa kätkettyjä komeroita siivoamatta?
Julistavat tuomiota julkiselle homostelulle ja sateenkaarikulkueille -
kuvitellen, ettei Jumalan katse tavoita heidän 
omia epäonnistumisiaan, laiminlyöntejään ja rikkinäisyyksiään

Ja tuntevat mielihyvää, kun vastapuolen edustajia nimitellään
kiiluvasilmäisiksi korppikotkiksi

Oman rikkinäisyytemme
Vapahtajan katseen alle luovuttaen
löydämme myötätunnon ja voiman rakastaa heitäkin,
niitä, jotka toivoisivat että lakkaamme olemasta

Rakkaani

Ei kukaan ole ainoastaan korppikotka,
ennen kaikkea hän on lähimmäinen, rakkauden kohteeksi
tarkoitettu, arvokas

Antaisimme oikean todistuksen Kristuksesta!

Hänestä, jonka rakastavaan sydämeen tämä kaikki
eniten sattuu



 
Selite: 
17 07 18. Suvaitsemattomuus-teeman pohdintaa heinäkuisessa Suomessa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaikki eivät usko Jeesukseen, sille vain ei voi kukaan mitään <3
Näinhän se on. Kyllä me kristityt ollaan paljon virheitä tehty ja väärälläkin tavalla uskoa tuputettu, sen sijaan että rehellisesti ja avoimesti olisi sitä itse elänyt, armollisessa hengessä. Uskon syntyminen jää Jeesuksen varaan, ei sitä voi kukaan toiselle tehdä... Silti kristitty saa pitää evankeliumia esillä ja puolustaa Raamatun mukaisia elämänarvoja, nykyään sitä ei vain ei suvaita paljoakaan. Suvaitsemattomuus lisääntyy ja vain yhdenlaiset mielipiteet ovat "korrektia" puhetta. Kristinusko yritetään kirkossakin vaientaa.
Jokainen uskoo mihin haluaa, toivottavasti kuitenkin hyvään ja armoon <3
Jokainen saa uskoa mihin haluaa, näinhän se on. Kristinuskoon sisältyy ajatus ettei kukaan (edes Jumala) pakota uskomaan Häneen. Siitä huolimatta kristinuskoon sisältyy myös, keskeisimpänä perustana, että armoa ei ole muualla kuin Jeesuksessa, koska Hän ainona sovitti ihmisen synnit. Ja sitten taas jos puhutaan ihmisestä, niin kristinuskoon sisältyy kristillinen ihmiskäsitys (ja seksuaalietiikka) joita ei voi erottaa evankeliumista eli armosta. Jos ei ole syntiä, ei ole armoakaan, koska ei ole mitään minkä vuoksi ja mihin armoa tarvittaisiin. Nyt kuitenkin näyttää kehitys siltä, että kaikki muut saavat uskoa miten haluavat, mutta kristillinen usko haluttaisiin kieltää eli seurakunnalta tahdotaan viedä vapaus uskoa ja pitää yllä perinteistä raamatullista kristinuskoa (armoa ja ihmiskäsitystä). Sen pohdiskeluna tämä runo. :) 
Mietin enemmänkin sitä, että ihmisten välillä pitäisi olla enemmän anteeksiantia ja armoa. Niin ja myös itselleen <3
Olen samaa mieltä. Totuudellisuuden ja rehellisyyden lisäksi tarvitaan anteeksiantoa ja armoa, näen ne saman kokonaisuuden (toisiaan täydentävinä) puoliskoina. Ja epätotuudellinen, epärehellinen ja vilpillinen ihminen anteeksiantamusta vasta tarvitseekin. Laupiaan samarialaisen vertaus puhuttelee aina uudestaan. Hän pysähtyi auttamaan ihmistä, joka piti häntä tuskin sian arvoisena. Hän tiesi, että vastaavassa tilanteessa tuo ihminen ei varmasti olisi pysähtynyt häntä auttamaan vaan olisi kulkenut ohi, ja siltikin hän teki kaikkensa auttaakseen. Se on kaunis kuva armollisesta mielenlaadusta. Kiitos hyvästä kommentista. 
Niin, mutta jos toinen on kerta toisensa jälkeen valehteleva ja kaikin puolin ikävä. Väkivaltainen ja paska, miten voisi antaa anteeksi ja unohtaa samalla kunnioittaa itseään?
Kysynpä vaan.
En tiedä kuinka se onnistuu jos jätetään Jumala pois kuviosta. Niin kuin itse toivoit että kaikki uskoisivat armoon ja anteeksiantamukseen. Se on kaunis toivomus. Mutta itse ainakin joudun myöntämään ja kohtaamaan, että on tilanteita, joissa minulla ei ole kykyä antaa anteeksi. Silloin käännyn Hänen puoleensa, jonka totuuden puhtauden hyvyyden valossa ymmärrän itse saaneeni paljon anteeksi, ja niin voin antaa anteeksi toiselle, en omalla kyvylläni ja voimallani, vaan Hänen voimallaan. Jos vain suostun. Se ei tarkoita että pitäisin asiaa vähäpätöisenä tai että en suojautuisi toisen väkivaltaisuudelta tms. Asian vähätteleminen (tai unohtaminen) ei ole samaa kuin anteeksiantaminen. Kuten sanoin edellä, armoa tarvitaan koska on syntiä (todellisesti pahoja tekoja). Muutenhan ei ole kysymys armosta vaan yleisinhimillisestä ymmärryksestä. Armo maksaa aina jotain, koska se on hyväksynnän osoittamista ihmiselle, joka ei ole sitä ansainnut. Juridisessa mielessä armosta puhutaan esim. kun vanki ilman omaa ansiotaan vapautetaan tuomiosta jonka hän on vääristä teoistaan ansainnut. Hinnan maksaa se, joka armahtaa. Ei se joka armahdetaan. Tämä on armon olemus niin hengellisessä kuin yhtä hyvin pelkästään maallisessakin mielessä. Ilman armoa maailmasta tulee armoton, silloin liikutaan pelkästään oikeudenmukaisuuden mukaan ja annetaan ihmisille sitä, mitä he omasta mielestämme ovat ansainneet. Sorry jos tuli pitkää sepustusta, mutta avasin omaa näkökantaani tähän
<3 hieno ja inhimillinen vastaus. Usko ja toivo, rakkaus, anteeksiato ja armo. Sitä pyydetään suuremmalta voimalta <3
Mielenkiintoista ja syvällistä pohdintaa. Runohattua nostan, että jollakin on vielä uskallusta omata mielipiteitä, ja viisautta kirjoittaa mietiskeleviä runoja. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
u roskala Jos joskus kirjoittaisin runokokoelman 14.11.2019 6 Runo
u roskala Avautuvaa solmua 14.11.2019 2 Runo
u roskala KAIKKI IKKUNAT OVAT PUITTEISSAAN 13.11.2019 1 Runo
u roskala KAIKKI IKKUNAT OVAT PUITTEISSAAN (2) 13.11.2019 1 Runo
u roskala SINUN JOKESI ON HUIMAAVA SYVYYS 13.11.2019 2 Runo
u roskala Mitä tarkoitat puhuessasi runon todellisuudesta 13.11.2019 2 Runo
u roskala 12 11 19 13.11.2019 1 Runo
u roskala On aamuja jolloin 13.11.2019 2 Runo
u roskala Ei siihen paljon tarvita 12.11.2019 1 Runo
u roskala ROHKEUDESTA 3.11.2019 1 Runo
u roskala IKKUNASTA OVELLE 3.11.2019 2 Runo
u roskala bitch 4.5.2019 1 Runo
u roskala tämäkin voi olla tunne 4.5.2019 1 Runo
u roskala VALPURINPÄIVÄNÄ 1.5.2019 4 Tarina
u roskala KASVANEET ON PUUT 1.5.2019 1 Runo
u roskala LAPSUUDESTA 1.5.2019 2 Runo
u roskala mennyttä aikaa 1.5.2019 1 Runo
u roskala Kaksi tankaa 18. 4. 1.5.2019 1 Runo
u roskala Otsikkokenttä on pakollinen 1.5.2019 1 Runo
u roskala Miksi otsikkokenttä on pakollinen 1.5.2019 1 Runo
u roskala Sanotaan sitä vaikka elämäksi 30.4.2019 1 Runo
u roskala kun subjekti on itsensä objekti 30.4.2019 1 Runo
u roskala miten se päättyi 30.4.2019 1 Runo
u roskala KUUNTELE 25.4.2019 8 Runo
u roskala PESACH 19.4.2019 1 Runo
u roskala RAKKAUDEN KOHTEEKSI LUOTU 26.7.2018 0 Runo
u roskala VOIMAKAS VIRTA 25.7.2018 0 Runo
u roskala 19 07 18 19.7.2018 4 Runo
u roskala 18 07 18 19.7.2018 9 Runo
u roskala Käärmeen pesässä 19.7.2018 3 Runo
u roskala Satuttava suvaitsemattomuus. Pohdintaa 17 07 18 17.7.2018 10 Runo
u roskala Runo aamupäivällä heinäkuussa 2018 17.7.2018 9 Runo
u roskala kielellä on varjonsa 16.7.2018 2 Runo
u roskala Rehellisyydestä I 25.11.2016 3 Runo
u roskala Jatkoa edelliseen 11.7.2016 1 Runo
u roskala Taas pitkästä aikaa täällä 8.7.2016 1 Runo
u roskala jatkoa edelliseen 30.10.2015 3 Runo
u roskala runon ja kuvan yhteensovittamisesta 30.10.2015 6 Runo
u roskala Hetki 7.6.2015 5 Runo
u roskala Nimetön 26.5.2015 0 Runo
u roskala Syvemmälle 26.5.2015 1 Runo
u roskala Ja minä elän (Gal. 2:20) 26.5.2015 4 Runo
u roskala Nimetön 26.5.2015 0 Runo
u roskala Rivitystä muokattu 30. 10. 2015 26.5.2015 1 Runo
u roskala Asenne 26.5.2015 4 Runo
u roskala RAKENTEILLA 18.5.2015 4 Runo
u roskala Todellisuuteen sidottu II 18.5.2015 0 Runo
u roskala Todellisuuteen sidottu 18.5.2015 0 Runo
u roskala NO MORE CAMEL BOOTS 18.5.2015 0 Runo
u roskala Aamupäivätankaa 18 pvä toukokuuta 18.5.2015 2 Runo

Sivut