Ei paha olo minusta väisty,
ei ikävä kaikkoa,
kaipaus on
ja tyhjyys
On minusta jäljellä pelkkä kuori
Ei voimani kauaa taida riittää
edes julkisivun pystyssä pitämiseen
Murtukoon, jos on murtuakseen
katketkoon, jos on katketakseen
ei minulla ole voimia sitä vastustaa
~säröillä on jo minun sisimpäni
Harmaata ja mustaa näen siellä,
missä hetki sitten
sateenkaari väreissään loisti
Mikä valaisisi minun tieni
ja ohjaisi pois tämän pimeyden keskeltä?
Nyt pimeys minut peittää
ja ikiyöhön sydän jää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän kovasti tämän runon vilpittömästä tunnevirrasta, vaikka se onkin surullinen - päätössäkeistö kruunaa runon elämänsykkeen ja -rytmin huipennukseen, vaikutelmat muistuttavat lähes psalmirunoutta.
Olemme ajattoman kirkkauden valokeilassa
valoon on monta tietä
kaikissa lukee se rakkaus
helpolta kuulostaa mutta
jos pimeässä vaeltaa
näkee kyllä valon tunnelin päässä
voimia...
herkän koskettava selkäytimeen
iskevä runo
Tuhkasta ja pimeydestä noustaan luopumisen tuskan läpikäynnillä.
Erittäin koskettava runo!! Kiitos siitä :^)
rakastuin tähän. upea kuvaus sisimmän pimeydestä, tuskasta, surusta. Löydän myös itseni tästä.
Koskettavaa surua on runosi täynnä.
Hienosti kirjoitettu runo!
auts.sattuu.
Voi kuinka onkaan koskettava tuo runosi nimi, sisältö jo luettava kyynelsilmin. Surutyöstä taitaa kertoa runosi? ...ja uskon sen tuntuvan juuri tuolta.
Hyvin sanailtua synkkyyttä! Ihminen on siitä erikoinen olento, että reservissä on mielettömästi uusia voimavaroja, kunhan on aika ottaa ne käyttöön. Pidin tämän ponnesta.
toivotaan, että sydän näkee auringon nousun säteet
Kaikkihan me silloin tällöin pimeydessä makaamme, mutta toivon mukaan vielä sieltä valoon nousemme, seisoaksemme uljaina, kuten tämä sinun runosi, haikeudessaan ja kauneudessaan. Tämä on hieno, pidin kovasti.
vahvaa synkkää tunnelmaa runosi täydeltä, uskoakseni tämänkaltaisen tunnustuksen jälkeen, tie valoon on aika lähellä, pidän sinun säröisen sisimmän *hätähuudosta* tässä riveilläsi ja niiden välissä on hienosti esillä kaikki, todella taidokas runo
Joskus on voimat loppu, kun säröillä on sisin.
Koskettavan pohdiskeleva runo. Toivon että kevään valon myötä löytyy ne kadonneet värit.
Pidän kovasti tämän runon vilpittömästä tunnevirrasta, vaikka se onkin surullinen - päätössäkeistö kruunaa runon elämänsykkeen ja -rytmin huipennukseen, vaikutelmat muistuttavat lähes psalmirunoutta.
Olemme ajattoman kirkkauden valokeilassa
valoon on monta tietä
kaikissa lukee se rakkaus
helpolta kuulostaa mutta
jos pimeässä vaeltaa
näkee kyllä valon tunnelin päässä
voimia...
herkän koskettava selkäytimeen
iskevä runo
Tuhkasta ja pimeydestä noustaan luopumisen tuskan läpikäynnillä.
Erittäin koskettava runo!! Kiitos siitä :^)
rakastuin tähän. upea kuvaus sisimmän pimeydestä, tuskasta, surusta. Löydän myös itseni tästä.
Koskettavaa surua on runosi täynnä.
Hienosti kirjoitettu runo!
auts.sattuu.
Voi kuinka onkaan koskettava tuo runosi nimi, sisältö jo luettava kyynelsilmin. Surutyöstä taitaa kertoa runosi? ...ja uskon sen tuntuvan juuri tuolta.
Hyvin sanailtua synkkyyttä! Ihminen on siitä erikoinen olento, että reservissä on mielettömästi uusia voimavaroja, kunhan on aika ottaa ne käyttöön. Pidin tämän ponnesta.
toivotaan, että sydän näkee auringon nousun säteet
Kaikkihan me silloin tällöin pimeydessä makaamme, mutta toivon mukaan vielä sieltä valoon nousemme, seisoaksemme uljaina, kuten tämä sinun runosi, haikeudessaan ja kauneudessaan. Tämä on hieno, pidin kovasti.
vahvaa synkkää tunnelmaa runosi täydeltä, uskoakseni tämänkaltaisen tunnustuksen jälkeen, tie valoon on aika lähellä, pidän sinun säröisen sisimmän *hätähuudosta* tässä riveilläsi ja niiden välissä on hienosti esillä kaikki, todella taidokas runo
Joskus on voimat loppu, kun säröillä on sisin.
Koskettavan pohdiskeleva runo. Toivon että kevään valon myötä löytyy ne kadonneet värit.