unelmanainen

Runoilija unelmanainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2004
Viimeksi paikalla: 10.8.2017 16:45

Asuinpaikka: Iisalmi
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Olen muuttanut tänne lapsuudenkotiin. Vanhempieni jouduttua laitoshoitoon. Nautiskelen suontauksen rauhasta. Maalaiselämästä lähellä kaupunkia mutta omassa yksinkertaisessa rauhassaan. Palasin tänne maailmalla kasvettuani.
 
 

kivisten katujen kaipuu

puolitoistavuotta
maalaiselämää
on saanut minut
uneksimaan
kaupungin 
kivisistä
kaduista

kulkijoiden yöllisistä
kenkien kopseesta
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Siinä on oma tunnelmansa =)
ainahan siellä voi vierailla, en vain haluaisi asua kaupungissa
(Espoo on miltei maaseutua asuinpaikkani tienoilla )
On mukava käydä kaupungissa. Aina on ihanaa palata maalle <3
Joo, en mä maalle enää palaisi, 12 vuotta sitä riitti *kaupunkilaistyttö*. Hyvä runo.
Sitä aina kaipaa arjesta poikkeavaa, kunnes vaihtelua kokeiltuaan tajuaa nykyiset siunauksensa. Rehti, kaunis runo. Kiitos!
oiskohan ihminen sellainen
että se kaipaa sitä mitä ei ole -
hienosti kaipuusi kirjoitat runoksi - kiitos
Kuka tykkää asua missäkin,
niin se vaan menee.
Ihminen itse tietää,
eikä ole kummaa jos takaisin muuttaa.

Sinulle toivotan tsemppiä,
jaksamista siellä maalla (itse en viihtyisi päivääkään enää,
no olen elämäni siellä ollut, nyt en enää!).
maaseuduilla kengät ei liialti kopise, metsäluonto esille tulee, sehän se virkistää ja ihmistä puhdistaa.
Puiden halaukset monimuotoisine metsineen.
Maaseudun rauhallinen meno on ykkösjuttu kaupunkien kenkien kopseeseen nähden.
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
20.8.1956
Runojen lukumäärä: 
10