Ei minulla ole ollut aikaa
aikaa pysähtyä, miettiä
ottaa suuntaa elämälleni
Päivät ovat seuranneet toisiaan
vilisseet vauhdilla ohitse
ja yllättäen huomaan
kesän olevan jo kohta
tuloillaan
Minä etsin
pysähtymättä
kohtaan
kuuntelen
samalla väsyttäen itseni
Odottaen
josko joku
pysäyttäisi minut
kun en itse siihen kykene
Eilen
sitä ei tapahtunut
tänään
on jo liian myöhäistä
huomenna?
Entä jos huomista ei tule laisinkaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
entä
Jumala
Jatkuvaa hakemista kuvastaa runosi äärimmäisen hyvin. Itsensä etsimistä, aivan kuin ei haluaisi pysähtyä kun tietää poltteen verensä, silti epävarmuutta ja jopa nöyryyttä kuvastaa runosi loppu.
Runossasi on vahva tunnemaailma. Noita tunnelmia ja kyselyjä, mitä sinä siinä kysyt, ihmiset usein pohtivat ainakin vilauksen verran ja sitten yrittävät unohtaa, ettei ala ahdistaa...
tämä runo sopii niinkin loistavasti muutaman viime kuukauden tunnelmiin. Siksi se varmaan laittoikin ajattelemaan paljon. Hieno runo!
Menneessä on muistot,
tulevaa emme tiedä
siksi tänään...juuri tänään
on nautittava elämästä
tässä ja nyt vaikkei aina
jaksa eikä kykene.
Silti siinä on se toivo.
Vakavia mietteitä.
Hyvin kuvailit varmaan monillekin tuttuja tunteita. Tottahan se on ettei meistä kenellekään ole luvattu huomista päivää!
Koskettava, kaihoisa, hieno runo...pidän!
Haikea, pohdiskeleva. Tämä runo, sen tunnelma jää lukijaan viipymään, herättää paljon kysymyksiä. Tää sopii mulle just tähän hetkeen, osuu satuttavan lähelle. Antaa katsantokantoja ja laittaa ajattelemaan. Siitä mä pidän. Hyvä hyvä!
Mietteitä,
mietteitä.
Niitä ikuisia kysymyksiä.
Hieno on runosi,
ei tähän muuta voi sanoa.
todella hieno! ja löysin tästä valtavan paljon itseäni.. tästäkin niinkuin lukuisista muistakin runoista.
Hieno runo, pidin!
Josko joku pysäyttäisi...
Että huomaisi löytävänsä itsensä.
Ennen kuin on huominen, jota ei ehkä tule.
Vaikuttava runo, mielenkiintoista pohdintaa. Rytmityskin on toimiva.
pohdiskeleva
viipyilevä
realistinen,hektiseen eloon
Ajatuksia herättävä runo, elämän suuria kysymyksiä.
todella pysäyttävä
tuntuu täysin omalta keväältäni
Ennen kaikkea tämä on rehellinen, turhia sanoja kaihtava runo, johon moni lukija voi samaitua.
Toivon, että pystyt pysähtymään tai edes hidastamaan vauhtiasi, nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta, lepäämään...Ja huominen tulee AINA !!OLet mittinyt syntyjä syviä, hieno runo!
Kipeästi koskettaa runosi, niin tuutuja tuntoja kuvaat.. Parempi ois pysähtyä, ennekuin "jokin" pakolla pysäyttää... yleensä siinä vaiheessa lopputulos ei kovinkaan siistiä..
Ajatuksia herätit, kuten huomaat =)