AAMULLA KELLO 5  

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
964
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.11.2025 6:38

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

hiljainen aamu ilmaa nuuhkii
vähän raukeana vielä
mistä päin tänään tuulee

ohut usvakerros pellon yllä
jotain salaisuutta kai piilottaa
joka usvan hälvettyä kyllä paljastuu

ei vielä merkkiäkään paperilla
ei muotoa eikä värejä
mustarastas rikkoo hiljaisuuden
alkaa kertoa öisestä unestaan
se sama uni joka yö,
sama sävelkulku
piirtää ääriviivat luonnokseen
joka vielä päivän värejä etsii

yöllä on satanut
pisaroita vielä tipahtelee oksilta

sitten kirkkaus lisääntyy
pilvet avautuvat
paljastuu  taivas
ja toiveikas aamun rusko          
joka nyt jo odotta
illan riemukasta  
huumaavaa sinfonian finaalia 
ylistystä elämälle

 yhä voimakkaammin
 korkeuksiin kohoavaa
 yhä ylemmäs
 loistavissa väreissään
 maasta taivaaseen kohoavaa
         
on aamu valjennut
ja tämä on vain luonnos
hahmotelma iltaan
siellä missä teos upeissa kehyksissään
päivän galleriaan ripustetaan
mennyt rikas, värikäs päivä

huomenna sen voi kokea uudelleen
uudet muunnelmat



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno oodi!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot