Vapaus ja viima
Nyt kun runous on arvotonta
eivätkä lapset edes opi lukemaan
kaikkein parasta on kirjoittaa
tunnustaa rakkautensa
tai vaikka murha
kuuleva korva on vankila
yleisön puute vapautta
tuulen ujelluksen kanssa
huutoni on yhtä
rumuus ja kauneus katoavat
merkitys ja merkityksettömyys
yhtyvät kuin paperi ja muste
jos kukan kauneutta ei ole
kun kukaan ei sitä näe
ei tätäkään runoa ole
pakkasviima kiertää taloni nurkissa
ja huutaa nimeäni
yön pimeydestä minä kirjoitan
eikä kirjoitustani ja hymyäni näe kukaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
osaanko puhua jos kukaan ei kuule
osaanko kirjoittaa jos kukaan ei lue?
-- sinä siis, olet olemassa, mot.