Mitä -
olenko nyt taivaan ja maan välissä
olenko itsenäni
vaiko toisten johdateltavissa
kritiikin
tuomio temppelissä
raadin ympäröivässä sellissä
joka on elokuun mittainen matka
ulkoinen harmausko
vaiko sisäinen haarniska
joka puristaa läsnäolollaan.
Tässä hetkessä koko karuus
että kauneus
elämän huumaa
jossa huokuu että hymyilee
- elämäni kaikkivoipaisuuden kehto -
elokuinen taivas kuin maa
kääntää katseensa minuun !
olenko nyt taivaan ja maan välissä
olenko itsenäni
vaiko toisten johdateltavissa
kritiikin
tuomio temppelissä
raadin ympäröivässä sellissä
joka on elokuun mittainen matka
ulkoinen harmausko
vaiko sisäinen haarniska
joka puristaa läsnäolollaan.
Tässä hetkessä koko karuus
että kauneus
elämän huumaa
jossa huokuu että hymyilee
- elämäni kaikkivoipaisuuden kehto -
elokuinen taivas kuin maa
kääntää katseensa minuun !
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
ja, koskaan ei tarvitse pohtia
mitä toiset itsestä ajattelevat
- se on heidän asiansa, ongelmansa
tai totuutensa - ei sinun
Hyvää oivaltavaa tekstiä jossa kysymys kietoutuu vuoden aikaan kuin kärmes saaliinsa ympärille : )
Taivas ja maa kääntävät katseensa häneen!
Mutta miksi hän kokee kuitenkin olevansa raadin ympäröimässä sellissä?
Ehkä olisi syytä murtaa muurit ja kahleet?
Näihin pohdintoihin jäin voimallisesta runostasi.