Tule !

Runojen kultaiset koskettavat reunukset
ajoilta jolloin syntyivät

elämämme liekkeihin

                                                talvesta
                                               lumisista
                                           pakkasistaan

syvistä
hetkistään
tunteistaan        -            kohden keväisiin 
                                                 unelmiin


sulautuen  aukeavaan 
kesän suomaan lämpöön.



Hehkui silloin alkaneet
lämpöaallot huuliimme väreilemään

                     -        runojemme valtakuntaan -

hellyyksien eri vivahteet
puhtautemme viattomuudet

                                         
                                     lapsuudesta
                                     aikuisuuteen.


Johdattaen

.....runojemme skaalaa
     vuoden eri ajoissamme

    kuin auenneet
    ommellut haavamme

    - elonkaaressamme -


joiden jäljet jäävät elämään
elämämme tuollepuolen :


Tapaammeko
siellä toisen kerran
jolloin olemme valmiimpia

kohtaamaan 
kipupisteemme ;
 

  - Vain onnellisuuden
kesäisillä niityillä 
lehvistöjen kätköissä

tuulena 
laineina
rantamme
yhteisessä poukamassa

kaukana eletyt kipupisteemme :


Tapaammeko uudelleen
elämänpisteemme
tuolla valoisammalla puolella

taivaankaaren takaa :  Tule !