Taivaltamaan !

Hiljaisuuden kullattu kahle 
pisaroi taivaalla

auringon säteinä

kuin pisarat
sateisena pilvien 
lomissa kyynelehtien poskipäillä

valuen elämänkaarena koskettaen
hetkien moninaisia polkujaan

jostain kuuluu hentona
vaimeana lintujen ääni
puiden oksistoilla 

kuin sävelminä
talven kuiskeesta
kesän aukeaviin päiviin

sanoina
tunnelmina 
vyöryen lävitse
koko kehon että tunteen

...- mitä elämä
harteillaan kantaa
läpi tunnetilojen syvyyden
kuin kosketuksen pohjattomuuden

elämänkaaressa tähtien
kuin säiden vaihteluvuus
kauneus ja harmauskin

- ihmiselon kertomaa -

kaareutuen taipaleen
matkaa
taakse taivaankaaren taa...

... vielä
hetkemme on hengittää elämää
                              hetkiimme

päiviin nouseviin
talvista
kesiin   
                      Taivaltamaan !