Taivas ja maa !

Tihkuu taivas omia kyyneleitään
                                              kuin hetkissä on kannel sydämeeni

niin kaukaa
niin korkealta
                                             alas tunteeseen kadotettuun
                                             poskipäilläni sataa tukahdetut
                                          elämäni kaaret niin ilon että surun


kulkee tää elämä polkuaan
lävitse tulen kuin jään
                                              armollisuus turmiollisuus
                                              painoina hetken tään
                                              painan pääni
                                              tyhjään kadotettuun syliin

ilo kuin lämmön auringon
suru mielen talvisen kylmyyden

                                             hetkinä taivas lävitse maan
                                             suoraan kuin kipu sydämeeni

tämä syksyinen koleus tuulen
muistoihini nyt vain tulvahtaa


                                                 ole tämä hetki menneen
                                   tule tähän hetkeeni koskettamaan

lävitse autereisen
kehoni
tunteemme sykkimään

elää hetket menneisyyden
elämään uudelleen
poistaa kaikonneet 
tyhjät vuoteemme 

temppeliimme korkeimpaan
siellä jossa rakkautemme
kukkii uudelleen
meihin molempiin

kuin
taivas että maa
yhteen sykkimään !