Siinä missä muiden laivat
keinuvat aallokossa
minun uppoaa
olin alussa ja lopussa samaan aikaan
täydellisessä tyhjiössä
jossa maanantait tuntuvat viikonlopuilta
ja sunnuntaita ei ollut olemassa
sitten tulit sinä
kutsumatta ja vaivihkaa
halusit kesyttää ja pitää huolta
niin kai sanoit joskus
vaikken edes kuuntele
kun minä haluaisin repiä hiuksista,
purra huulta ja
kadota ennenkuin ne heräävät
pukeutua sitten rappukäytävässä
ja jostain syystä nyt
minä hymyilen jopa silmilläni
enkä pysty liukenemaan
haihtumaan vaahdoksi
vesilasin pinnalla
kun sinne tiputtaa aamulla poretabletin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
siististi cooleja rivejä ja värivaloja. muistuttaa eräästä olennosta toisesta ulottovuudesta. lopetus on ovela. tykkäsin kyllä.
Joskus sellaista tarvitaan, sitä joka haluaa pitää huolta ja rauhoittaa. Silmissä hymy on ehdottomasti paras, silloin on kaikki hyvin.
loppu on hieman irrallinen (otsikolle uskollinen, siis). Mutta pidän tästä, voi kyllä. Viimeiset säkeet varsinkin kolahtavat.
Niin, sitten tulit sinä...
voin huokaista näin, minäkin.
Ja tuo runon alku - ah ja voi, se tekee iholleni vilunväristyksiä....