Lähtö

Runoilija sparky

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 15.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Nostit sormesi huulilleni,
pyytäen mua vaikenemaan.
Pyyhit peukalolla kyyneleeni,
silmäkulmasta ohimennen vaan.

Katsoit silmiini anteeksipyytäen,
sanoja siihen yhä etsien.
Kyllä minä tiesin sinunkin kärsivän,
minä nyt vain halusin enemmän.

Painoit suukon otsalleni ja käännyit ympäri,
”Ainahan voin olla sinulle kaveri.”
Otit askeleen kohti eteistä,
rukoilin, ettet ottaisi askelta viimeistä.

Avasit oven sanomatta sanaakaan,
pysähdyit vielä kerran katsomaan.
Jommankumman olisi pitänyt sanoa jotakin,
olimme hiljaa – kumpikin.

Ovi sulkeutui hiljaa napsahtaen,
minä murruin lattialle itkien.
Tuoksusi leijui yhä ilmassa,
mutta pian sekin on poissa.

Sanasi kaikuivat mielessäni:
”En tee tätä satuttaakseni.
Tarvitsen vain tilaa hengittää.
Ehkä jonain päivänä voit sen ymmärtää.”

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Sai itkemään, sen verran hyvin pystyn eläytymään tähän. Kaunista, katkeraa ja epätoivoista. Kuin näsiänmarja, makea mutta niin myrkyllinen.

 

Käyttäjän kaikki runot