En tahdo sulkea silmiäni,
koska avatessani ne,
olet poissa.
En kuule lähtöäsi,
koska hiivit kuin tuuli kanjonissa.
Samassa olet vuorilta puhaltava
lämmin ilmavirtaus ja olet kadonnut.
Olet mennyt muistojeni kesä.
Saapuu syys ja lehdet peittelevät
maan toivottaen hyvää yötä..
Viimeisetkin linnut lähtevät,
tienoon valtaa hiljaisuus.
Lumen tultua nukahdan,
enkä herää ennen kuin ensimmäiset
säteet lämmittävät sydäntäni.
Nostan katseeni kohti taivasta ja
näen pilvissä kasvosi.
Lähdöstäsi on melkein vuosi ja
vasta nyt pystyn hengittämään ilman,
että sydän on käpertyä kasaan.
Silloin lempeä tuuli hyväilee kasvojani
ja kuiskaan:"Rakkaani, oletko se sinä?"
Selite:
Syntyi illalla sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa.. Alkoi erilaisella ajatuksella, mutta lopputulos on tässä..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tutut tunnelmat tunnistan tässä. Hyvin olet ilmaissut itseäsi. Pidän.