Yhden pojan tarina

Mulle sanottiin,
että vain hyvät pääsee taivaisiin.
Ja mä tuijotin uutta tyttöä,
hänen kanssaan elämäkin olisi syntiä.
Hänen petolliset silmät,
salaisuuksia peittelevät.

”Uskotko poika,
varo silmiä noita.
Älä anna niiden vietellä,
hän tahtoo sydämillä leikitellä.
Minä tunnen naiset,
oltiin äitisi kanssa joskus rakastavaiset.”

Kaupungilla tytön kauempaa näin,
isän sanat pyörivät mielessäin.
Mä tyttöä ihailevasti katselin,
mielessäni häntä jo suutelin.
Ja ne tytön silmät olivat,
niin kauniit ja lumoavat.

Mä tilaisuuteni koittavan näin,
kun tapasin hänet yllättäin.
Tytön oitis sain nauramaan,
ja hän sydämeni laulamaan.
Ja eipä mennyt aikaakaan,
kun alettiin seurustelemaan.

Isä päätään pyöritti vain,
ja hoki:” Ootapa vain.”
Mutta olin sokea onnesta,
en kuunnellut varoitusta.
Kohta tyttö mut jättikin,
ja menin surusta sekaisin.

Koko ajan toivoin vain,
ettei isä sanois: ”Mitä minä sanoin.”
Elämässä vain virheet opettaa,
nyt opetus oli väärä rakkaus satuttaa.
Mutta elämä jatkuu,
kipu ja kaipuu unohtuu.

”Uskotko poika,
varo silmiä noita.
Älä anna niiden vietellä,
hän tahtoo sydämillä leikitellä.”
Isä tiesi sen mua paremmin,
nyt tiedän sen itsekin.