Kun tauti vie rakkaan

Sä et uskonut ihmeisiin.
Et luottanut edes ihmisiin.
Suljit mut pois luotasi,
suojellaksesi itseäsi.

Milloin tajuat, etten satuta?
Että olet koko ajan nähnyt vain pahaa unta.
Odotan, että heräisit takaisin luokseni,
kun lähdit, kadotin itseni.

Istun iltaisin kuistilla,
tuuli leikkii hiuksilla.
Tie pysyy tyhjänä askelista,
pidän kiinni unelmista.

Kyyneleet polttavat silmissä.
Miksi joku toinen asuu sun mielessä?
Miksi sairastuit tautiin,
joka perustuu pelkkiin ajatuksiin?

En tiedä paranetko.
Haluan tietää, rakastatko?
Rakastatko minua vai ajatuksiasi?
Ovatko ne unelmiasi?

Ole kiltti, rakas, tule takaisin,
palauta elämäni takaisin.
Rakastan sinua ajasta ikuisuuteen,
mutten pääse maailmaasi uuteen.

Päästäisitkö mut sisään,
mukaan sinun uuteen elämään?
Älä jätä minua yksin,
lopullisesti muuten katoaisin