Nikon päiväkirja 14.9.2011.
No moro.
Tää oli mun elämän paskin ja ehkä viimeinen päivä, kun sain pussata Millaa suoraan suulle ja kertoo sille, kuinka paljon mä sitä rakastan. Viimeinen päivä, kun me istuttiin käsi kädessä leffassa, naurettiin mun tyhmille jutuille, oltiin kahestaan ulkona... Listaa voisi jatkaa kuinka pitkälle tahansa, vaikka tuhanteen asiaan ja muistoon, joita me oltiin yhdessä koettu. Tänään mulla oli semmonen tunne, et jotain suurta ja mullistavaa tulee tapahtumaan, ja niin tapahtukin: meillä meni Millan kaa poikki yhen pojan takia, johon Milla on iha kusessa. Linkosen Matias. Se on Millan luokan uus oppilas, johon Milla hurahti iha heti, ku se niljake tuli niiden luokalle. Sit tänään Milla halus puhuu sen leffan jälkeen meistä ja sano tulleensa siihen tulokseen, et meijän juttu oli nyt tässä. Joo mitä vittua? Me ollaan seurusteltu melkein kaks vuotta, niin tää likka päätti pistää sit välit poikki. Ei mee ihan mun jakeluun... No onhan siinä sillei järkee, et me ollaan sukuu, eikä voida seurustella, et oltashan me erottu kuitenkin joskus. Lisäks se saatanan Matias tykkää Millasta, joten meijän juttu on nyt ohi. Oon juonu ny kaks kaljaa tähän vitutukseen ja siihen, ku mulla ei oo ketään. Mun elämän rakkain ihminen on nyt poissa, enkä mä tiiä enää, mitä tehdä. Että semmonen päivä.
Niko sulki päiväkirjansa ja heitti sen sängylleen. Jätkäthän eivät yleensä kirjoita päiväkirjaa, mutta tämä olikin hätätapaus. Niko istui sängylleen ja suki kädellään ruskeita hevihiuksiaan ja mietti, mitä voisi tehdä. Mikään ei huvittanut, eikä hän halunnut istua sisälläkään. Hän laittoi pitkät hiuksensa kuntoon moshaamalla niitä hetken peilin edessä ja suuntasi sitten eteiseen. Oli hieman kylmä ilma, joten Niko laittoi lämpimästi päälleen. Pelkkä Children Of Bodomin t-paita ei tainnut nyt riittää, joten Niko puki ylleen myös uuden takkinsa. Eihän Bodomeissa mitään vikaa ollut, koska olihan se Nikon lempibändi, hevimiehiä kun oli. ''Bodom on paras'', Niko ajatteli viikatemies-paitaansa ajatellen ja suuntasi ovesta ulos.
Niko lähti kävelemään kohti keskustaa, joka oli ihan lähellä hänen isänsä kotia. Hän oli ollut viikonloput isällään ja asui muuten äitinsä ja pikkusiskonsa Millan kanssa. Juuri nyt hän ei halunnut nähdä Millaa, koska he olivat juuri eronneet. Mutta Niko ei halunnut kuitenkaan jäädä murehtimaan Millan perään , koska maailmahan oli tyttöjä täynnä. Mä alotan nyt uuden elämän, hän ajatteli mielessään ja suuntasi jo hiukan paremmalla mielellä keskustaa kohti.
Niko laittoi iPodinsa soimaan, ja sieltä kuului Basic Elementin ''I'll never let you know'', joka oli saanut Nikon aika hyvälle tuulelle ja sai nytkin. Yhtäkkiä kaikki paha unohtui, ja hänelle tuli hyvä ja avoin olo, mikä tuntui tosi hyvältä kaiken sen surun ja murheen jälkeen. Niko muisti, kuinka hän oli halannut Millaa viimeisen kerran, ja he olivat molemmat itkeneet, mutta nyt se aika oli ohi. Hän oli vain täynnä hymyä ja onnea, kaikki järjestyisi vielä parhain päin. Niko jatkoi iloisena matkaansa kohti Kirkkopuistoa ja huomasi edellään hyvännäköisen tytön, jolla oli ruskeat, pitkät hiukset ja punainen huppari päällään. Niko hymyili itsekseen ja katseli tyttöä pitkään. Kerrassaan ihana tyttö. Mutta yhtäkkiä kaikki pysähtyi ja Niko näki vain yhden asian: tyttöhän käveli suoraan auton eteen ja rusentuisi varmasti, jos auto ajaisi hänen päälleen. Niko lähti juoksuun ja tuli tytön vierelle. Sitten hän nappasi tytön kainaloonsa ja veti tytön äkkiä toiselle puolelle katua. Auto oli onneksi pysähtynyt, ja kuski oli huomannut tytön ajoissa. ''Kaikki on hyvin!'' Niko huusi kuskille, joka jatkoi helpottuneena, mutta hieman säikähtäneenä matkaansa. Niko piti käsiään yhä tytön ympärillä ja huomasi, että tyttöparka aivan tärisi. ''Kaikki on hyvin, sä oot nyt turvassa'', Niko sanoi hellästi ja silitti tytön ruskeita hiuksia hellästi. ''Avaa vaan silmät, mä oon tässä. Se auto meni jo'', hän jatkoi ja hyväili tyttöä rauhoittavasti. Kun Niko yritti irroittautua tytöstä, tyttö vetäisikin hänet takaisin syleilyynsä ja nyyhkytti hiljaa Nikon olkapäätä vasten. ''Älä mee'', tyttö pyysi ja rutisti Nikoa tiukasti. ''No en mee, mä oon tässä sun kanssas'', Niko sanoi ja halasi tyttöä takaisin. He halasivat pitkään, ja tyttö pussasi Nikoa kiitokseksi poskelle. Niko hieman punastui, mutta pusu ja halaus tuntuivat kyllä mukavilta. Niko paijasi tyttöä hellästi ja kysyi: ''Ei kai suhun sattunu?'' Tyttö pudisti päätään, ja Niko kysyi: ''Mennäänkö tohon penkille istumaan?'' ''Joo'', tyttö sanoi ja istuutui Nikon viereen Kirkkopuistossa olevalle penkille.
''Mikä sun nimi on?'' Niko kysyi, kun tyttö oli hieman rauhoittunut. ''Juulia, mikä sun?'' tyttö vastasi. ''Niko'', Niko sanoi. ''Kiitti Niko ihan kauheesti, mä en ois ehkä tässä ilman sua'', Juulia sanoi ja hymyili kyynelten lävitse. ''Ole hyvä'', Niko sanoi ja hymyili takaisin. Juulialla oli nätti hymy. ''Mistäpäin sä oot?'' Niko kysyi, ja Juulia kertoi asuvansa lastenkodissa Jyväskylässä. Niko hieman hätkähti, mutta Juulia rauhoitteli häntä. ''En mä mikää hullu tai sellane oo, meillä on vaan perheongelmii. Mun veliki asuu siel, mut me päästään kohta pois'', hän kertoi. ''Aa, okei. Millasta siel on asuu?'' Niko kysyi varovasti. ''Iha kamalaa, mä haluisin niin pois sieltä, mut en mä kotiakaan mee. Äiti ja iskä vaa tappelee, iskä on välinpitämätön paska ja äiti on niin nössö, ettei se maha iskälle mitään. Mä haluisin uuden kodin, mut mun veli, Iiro muuttaa takas kotiin, se tykkää olla siel. Mut eihän kukaan ota mua, ku mä oon jo 18'', Juulia sanoi haikeana. ''No älä ny, kyllä sut joku ottaa'', Niko sanoi ja mietti hetken. Hetken kuluttua hän sai ajatuksen, se oli oikea kuningasidea. ''Ajatteletko sä samaa ku mä?'' hän kysyi. ''Niinku mitä?'' Juulia vastasi. ''Haluisitsä muuttaa vähäks aikaa meille?'' Niko ehdotti, mikä sai Juulian mietteliääksi. ''Öö no en mä tiiä, kyllähä meillä synkkaa aika hyvi... No okei, mut tuleeks meistä sit sisaruksii?'' ''No mä haluun vaan auttaa sua, eikä sun tarvii mennä kotiin, jos et haluu. Mä lupaan pitää susta huolen'', Niko sanoi ja otti Juuliaa kädestä. ''Tuu, nyt mennään kotiin'', Niko sanoi ja nousi ylös. Juulian ilme kirkastui heti ja hän nousi halaamaan Nikoa. ''Niko, sä oot ihana!'' Niko hymähti ja vastasi: ''Sä lähet ny meille yöks, jos se vaan sopii?'' ''Joo, pitää vaa soittaa sinne... hemmetin taloon'', Juulia sanoi ja nyyhkäsi. ''Mä en oikeesti jaksa asuu siellä, mua kiusataanki'', Juulia sanoi ja alkoi itkeä. ''Kuka sua kiusaa?'' Niko kysyi ja silitteli Juulian olkapäätä. ''Pari muijaa, ne vaa haukkuu ja nauraa mulle'', Juulia sanoi. ''No ne muijat on ite tyhmii, ku tekevät noin. Älä välitä niistä, sun ei tarvii nähä niitä enää ikinä'', Niko sanoi ja hymyili. ''Nyt lähetään linkillä Laukaaseen, jossa mä asun. Nyt unohdetaan kaikki murheet'', Niko sanoi ja otti Juuliaa kädestä.
Linja-autossa Juulia alkoi hieman epäröidä: ''Öö, Niko, onkohan tää hyvä idea?'' ''Ja miksei ois?'' Niko kysyi ja näpräsi ruskeita hevarihiuksiaan. ''Entä, jos sun porukat ei tykkää musta?'' ''No tottakai tykkäävät, ethän sä mikää renttu oo'', Niko sanoi ja Juulia naurahti. ''Renttu venttu'', hän sanoi ja halasi leikkisistä Nikoa. He nauroivat ja Nikokin halasi Juulia. Juulia oli hänen mielestään hyvä tyyppi, heistä tulisi hyvät ystävät. ''Onks sulla sisaruksii?'' Juulia kysyi. ''Pikkusisko on, sen nimi on Milla. Se on 18 niinku säki, ja mä oon 19'', Niko vastasi. ''Ootsä siis -92?'' ''Joo, sä oot varmaan sit -93?'' Niko vastasi, ja Juulia nyökkäsi. ''Iiro on tosiaan vasta 14, ja mun pikkusisko, Emilia ois nyt kaks, mut se on kuollut'', Juulia sanoi hiljaa. ''Eikä? Mihin?'' Niko kysyi ja toivotti syvät osanotot. ''Empulla oli tosi paha mahasyöpä, joka sit nujerti sen. Se sai sen yksvuotiaana ja kuoli sit myöhemmin'', Juulia kertoi. ''Mut ei puhuta siit'', hän lisäsi ja Niko nyökkäsi. Juulia kaivoi lompakostaan valokuvan, jossa hän piti Emiliaa sylissään. Hän näytti kuvaa Nikolle, ja kuvan takana luki: ''Emilia Matilda Mäkelä 2009-2010'', ja Juulia oli kirjoittanut tekstin alle: ''Minä ja mun rakas Emppu-enkeli''. Juulia puri huultaan ja silitti peukalollaan Emilian poskea. ''Emilia kulkee aina mun mukana, ku kannan tätä kuvaa mukanani. Sillä on tossa vielä hiukset päässä, mut myöhemmin ne sit lähti. Voi kauhee...'' Niko veti Juulian halaukseen ja rutisti tyttöä kovasti. ''Emilialla on nyt hyvä olla, kaikki on nyt hyvin'', Niko sanoi, ja Juulia nyökkäsi vedet silmissä. ''Mulla on sitä ihan kauhee ikävä'', Juulia kuiskasi, ja Niko halasi häntä. ''Puhutaan jostaki muusta, kyl tää tästä. Joskus tulee vaan kova ikävä, ja varsinki öisin tulee itkettyy. Mut kyl tää tästä'', Juulia vakuutti ja sai Nikolta hellän halauksen.
Puolimatkassa Juuliaa alkoi nukuttaa ja hän kysyi, saisiko hän nojata Nikoon nukkuessaan. ''Joo, nuku vaan. Jos mä kääntysin vaikka poikkitain näille kahelle penkille, niin sä voit tulla mun jalkojen väliin'', Niko vastasi. Juulia hymyili ja meni Nikon lähelle. Sitten hän painoi silmänsä kiinni ja nojasi päätään Nikon rintaa vasten. ''Mä herätän sut sit perillä'', Niko sanoi ja laittoi iPodin napit korviinsa, hän päätti kuunnella musiikkia. ''Joo'', Juulia sanoi ja alkoi nukkua. Niko laittoi Linkin Parkin Numb-kappaleen soimaan. Hän katsoi hymyillen sylissään nukkuvaa Juuliaa, joka oli niin kaunis. Juulialla oli nukkuessaan söpö ilme, ja Niko haistoi tytön ihanan tuoksun. ''Mä pidän susta huolen, mä lupaan sen'', Niko kuiskasi, jolloin Juulia sanoi jotain unissaan, mikä sai Nikon hymähtämään. Juulia oli ihana, ja Nikosta oli ihanaa olla niin lähellä häntä. Hänellä oli hyvä olla, ja hän otti Juuliaa hellästi kädestä, ja hänen yllätykseksekseen Juulia tarttui siihen unissaan. Niko hymyili ja jatkoi musan kuuntelua Juulian tuhistessa hänen sylissään.
Illemmalla Niko ja Juulia saapuivat Nikon kotitalolle joka oli iso valkoinen kerrostalo. Niko asui perheineen kolmannessa kerroksessa, ja hän ajoi sinne Juulian kanssa hissillä. Sitten he menivät sisään ja kiersivät asunnon ympäri. Niko esitteli Juulialle paikkoja ja kertoi, missä huoneessa oli mitäkin. Nikon kodissa oli 88 neliötä, olohuone, baarikeittiö, eteinen, wc, suihku, ruokailutila, parveke, Nikon ja Millan huoneet sekä heidän äitinsä huone. Kello oli jo paljon, joten asunto oli aika hiljainen. Millan huoneesta kuului jotain ääntä, koska Milla taisi olla koneella tai katsoa telkkaria. Niko päätti viedä Juulian huoneeseensa, koska hän halusi esitellä Juulian perheelleen vasta aamulla, eikä hän halunnut, että Milla näkisi Juuliaa ihan heti, koska hän voisi luulla, että Nikolla oli heti eron jälkeen uusi nainen kierroksessa. Niko avasi huoneensa oven, jonka takaa paljastui tietokonepöytä, parisänky, seinillä olevia julisteita, säkkituoli, matto, pieni TV ja valkoinen tuuletin. ''Peremmälle vaan'', Niko sanoi ja hymyili. Juulia astui sisään, ja Niko laittoi oven kiinni. ''Jäniittääkö sua joku?'' Niko kysyi, koska Juulia oli ihan hiljaa. ''No vähä'', Juulia vastasi. ''No ei tarvii jännittää yhtään, kaikki on iha hyvi'', Niko sanoi ja sai Juulian hymyilemään. ''Onks sul nälkä tai jotain?'' Niko kysyi. ''Ei kiitos'', Juulia vastasi ja istuutui Nikon sängylle. Niko istui hänen viereensä. ''Hm... Mitä me tehtäis huomenna?'' Niko kysyi ja yritti saada Juulian hieman paremmalle tuulelle, tyttöä selvästi ujostutti olla Nikon kotona. Hän oli selvästi hieman ujo, mikä oli Nikosta aika söpöä. ''Haluisitsä olla sit mun kans huomisen päivän?'' Juulia kysyi ja katsoi hieman epäröiden Nikoa. ''No, jos sä vaan haluut'', Niko vastasi ja kohautti olkiaan. ''No okei, voidaanhan me olla'', Juulia sanoi hymyillen. ''Kiva'', Niko sanoi ja hymyili takaisin. ''Mä haluisin kohta puoliin alkaa nukkumaan, ku mua väsyttäs jo. Sori, mä en haluu olla mitään tylsää seuraa, mut silti'', Juulia sanoi. ''Ei se mitään, kyllä mäkin haluisin jo nukkuun. Laitetaan sulle petivaatteet'', Niko vastasi. ''Mut missä mä nukun, lattiallako?'' Juulia kysyi, mikä sai Nikon naurahtamaan. ''No et nuku, tuu mun viereen vaa'', hän sanoi ja halasi hellästi Juuliaa. He hymyilivät toisilleen, ja sitten Niko haki kaapistaan täkin, Spiderman-pussilakanan ja Shrek 2 -tyynynpäällisen, jossa oli Sherikin, Aasin ja Saapasjalkakissan kuva. ''Sä taidat tykätä Spidermanista ja Shrekistä?'' Juulia sanoi. ''Joo, tykkään mä. Sit katon kauhuleffoja, kuten Halloweenii ja Kaunoja. Mistä leffoista sä pidät?'' Niko vastasi kiinnostuneena. ''No mä tykkään kans kauhusta, sit komedioista ja rakkausleffoista. Mun lempileffat on Titanic ja Vampires Suck, se on iha vitun hauska'', Juulia vastasi, ja Niko naurahti: ''Joo, se on kyl hyvä! Paras kohta on se, ku Edward ampuu sen Liisan.'' ''Heh, niinpä'', Juulia vastasi. ''Tiiätsä, meillä on aika paljon yhteistä'', Niko totesi petatessaan Juulialle nukkumapaikkaa. ''Niinpäs onkin, meist tulee varmaan hyvät kamut'', Juulia sanoi ja hymyili. ''Niinpä. Tosi hyvät kamut'', Niko sanoi ja sai sai pedin valmiiksi. ''Sit ei muuta ku pesulle ja nukkumaan'', Niko sanoi, ja he lähtivät pesulle. Niko oli saanut nyt uuden kaverin, ja vielä tytön. Ehkä tämä olikin se hänen elämänsä uusi alku...
Maattuaan hetken Nikon sängyllä, Juulia ja Niko huomasivat, ettei heitä kumpaakaan nukkuttanut, joten he päättivät mennä olohuoneeseen katsomaan televisiota. He istuivat vierekkäin sohvalle ja Niko laittoi TV:n auki. ''En sit pistä tätä kauheen kovalle, ettei mun porukat herää'', hän sanoi ja sääti äänenvoimakkuutta pienemmälle. Sitten hän meni takaisin Juulian viereen ja he alkoivat katsoa Sub TV:n yöchattia. ''Ooks ikinä osallistunu johonki chattiin?'' Niko kysyi. ''Joo, oon mä joskus. Laitoin joskus yhen vitsin johonki Maikkarin chattiin, ja se juontajamuija repes sille'', Juulia naurahti ja sai Nikonkin hymähtään. ''Millanen vitsi se oli?'' Niko kysyi. ''Tais olla se vitsi, jossa kissa ja muna kävelee uima-altaan reunalla. Ooks kuullu sen?'' Juulia vastasi innoissaan. ''Joo, se on kyl hyvä. Mun kaveri kerto sen joskus mulle, ja repesin iha totaalisesti'', Niko naurahti. Sitten he hiljenivät ja alkoivat katsoa chattiin tulleota viestejä - osa niistä oli huippuhauskoja tai ihan sekopäisiä. Heitä molempia nauratti. Juulian mielestä Niko oli kiva kaveri, jonka kanssa saattoi nauraa ja puhua ihan kaikesta, Nikokin ajatteli Juuliasta samoin. Kaikki oli hyvin.
Seuraavana aamuna Niko heräsi Juulia vieressään ja antoi tämän jatkaa uniaan. Niko nousi hiljaa ylös ja hiipi hiljaa keittiöön, jossa Milla ja äiti söivät aamupalaa. Kello oli 10 aamulla. ''Huomenta'', Niko sanoi unisesti ja hänen äitinsä hymyili hänelle. Milla katsoi Nikoa välinpitämättömästi ja nousi pöydästä. ''Mä meen kattoon telkkuu'', Milla sanoi ja häipyi. ''Mikähän tolla tytöllä on?'' Nikon ja Millan äiti ajatteli. ''Se on ollu iha outo eilisestä lähtien.'' ''Ai, mä voin puhuu sille'', Niko sanoi, vaikka tiesikin, että Millan paha olo johtui heidän erostaan. Olisikohan sittenkin parempi olla hiljaa? ''Eikös sulla ollu joku seuralainen ku sä tulit yöllä?'' äiti kysyi ja Niko nyökkäsi. ''Joo, Juulia nukkuu vielä. Pelastin sen jäämästä auton alle ja otin sen sit meille yöks, ku se halus seuraa. Kiva tyttö'', Niko vastasi ja sai äidin hymyilemään. ''Kiva juttu, ku sait uuden kamun. Sähä toimit hienosti, ku autoit häntä'', hän kehui ja taputti poikaansa olkapäälle. Niko hymyili ja meni takaisin huoneeseensa. ''Mä meen pitää Juulialle seuraa'', hän sanoi ja sulki oven perässään.
Niko meni hiljaa tytön lähelle ja veti peittoa tämän päälle. Hän alkoi lukea kirjaa ja hipaisi hellästi Juulian poskea. Hän oli niin söpö... Niko jatkoi kirjansa lukemista ja silitteli vieressään nukkuvaa Juuliaa. Vähitellen Juulia alkoi heräillä ja hymyili huomatessaan Nikon vieressän, jolloin Niko hymyili takaisin. Juulia katsoi Nikoa silmiin ja kuiskasi: ''Huomenta.'' ''Moi, nukuitsä hyvin?'' Niko kysyi. Juulia nyökkäsi ja haukotteli. Niko nousi ylös ja kysyi, haluaisiko Juulia syödä jotain, mutta Juulia otti häntä kädestä ja sanoi: ''Ei mennä vielä.'' ''No okei'', Niko vastasi ja kävi makuulleen. Sitten Juulia tuli lähemmäs Nikoa ja antoi tälle pusun otsalle, mikä sai Nikon hieman hätkähtämään. ''Sori'', Juulia sanoi hätäisesti ja meni kauemmas. ''Hei, ei se mitään. Tuu tänne vaa'', Niko sanoi ja hymyili. Juulia tuli lähemmäs ja Niko otti häntä varovasti kädestä. ''Laita silmät kii'', Niko pyysi ja Juulia totteli. Niko halusi antaa Juulialle pusun, mutta nyt häntä alkoi jännittää. Hän lähestyi hitaasti tytön huulia ja painoi niille hellän suukon. Juulia antoi Nikolle pusun takaisin, jolloin Niko vastasi pusuun ja he suutelivat hetken. Se tuntui hyvältä ja niin läheiseltä, se oli kuin taikaa. Siiten he jatkoivat suutelua, eikä Niko olisi halunnut ikinä lopettaa. ''Ei me taideta sittenkään ihan vielä nousta'', Niko naurahti ja katsoi Juuliaa merkitsevästi. ''No ei taideta'', Juulia vastasi ja sai Nikolta suukon otsalleen.
Millan ja äidin ollessa kaupassa, Juulia ja Niko makasivat yhä vierekkäin Nikon sängyllä. Juulia oli Nikon kainalossa ja Niko silitteli hiljaa hänen hiuksiaan. ''Ootsä kertonu vielä sun äitille, et mä muutan tänne?'' Juulia kysyi. ''En oo, mut kaipa se on sille iha ok, se on reilu tyyppi'', Niko vastasi ja hymyili. ''No sinne hullujen huoneelle mä en ainakaan muuta'', Juulia tuhahti tarkoittaen omaa kotiaan. ''No ei sun tarviikaan'', Niko vakuutti. ''Oo ihan huoleti, mä hoidan tän jutun.'' He hymyilivät toisilleen ja suutelivat taas hetken. ''Voitasko me käydä joku päivä Empun haudalla? Sen hauta on tos Laukaan hautausmaalla, ku me ollaan asuttu täällä joskus'', Juulia sanoi. ''Joo, voidaanhan me käydä. Käytkö sä siellä useinkin?'' Niko vastasi. ''No mä en oikein pysty, mut jos sä tuut mukaan, niin sitte. Emppu kuoli noin vuosi sitten, joten se on aika uus juttu viel'', Juulia sanoi ja Niko nyökkäsi ymmärtäväisesti. ''Mut ei puhuta Empusta, tulee vaa paha olo'', Juulia sanoi ja halusi Nikolta halin. ''No ei puhuta'', Niko sanoi ja halasi tyttöä hellästi. ''Mut sen sijaan me voitas puhuu meistä'', Juulia sanoi. ''Ehkä me voitaski'', Niko hymähti ja otti Juulia kädestä. He suutelivat toisiaan hellästi ja Niko veti Juulian syleilyynsä. ''Arvaa mitä, Niko'', Juulia sanoi. ''No kerro'', Niko virnisti. ''Mä tykkään susta'', Juulia sanoi ja pussasi Nikoa poskelle. ''Tosi paljon.'' ''Niin mäkin susta ja hirmupaljon'', Niko sanoi ja hymyili. ''Ilman sua mä en ehkä ois tässä, mähä oisin voinu jäädä sen auton alle'', Juulia totesi vakavasti. ''Mut hyvä, ku sulle ei käyny mitään. Sä oot nyt siinä ja kaikki on hyvin, eiks niin?'' Niko lohdutti. Juulia nyökkäsi ja Niko sai taas uuden pusun. Muutaman päivän kuluttua he alkoivat seurustella.
Eräänä iltapäivänä Niko ajoi autollaan Laukaan hautausmaan parkkipaikalle ja lähti Juulian kanssa Emilian haudalle. Haudallemeno ahdisti Juuliaa selvästi, mutta hän halusi silti käydä rakkaan pikkusiskonsa haudalla. ''Oon aina miettiny, et mitäköhän siel mullan alla tapahtuu. Hyi hitsi'', Juulia sanoi, kun he kävelivät hautausmaan keskikäytävää pitkin. ''Niin, onhan se vähä ikävä juttu kyl. Mut muista, et siellä on vaan Emilian maallinen kuori, ja Emilia on itse nyt jossakin muualla'', Niko sanoi ja hymyili lempeästi. Juulia hymyili takaisin, vaikka hymyily olikin nyt vaikeaa. ''Kyl se hyvin menee, eihän meidän tarvii kauaa olla'', Niko sanoi ja hipaisi Juulian poskea. ''Joo'', Juulia vastasi hiljaa. Sitten he jatkoivat matkaansa ja saapuivat hautausmaan uudempaan osaan, jossa Emilia lepäsi. Juulia johdatti Nikon hänen haudalleen, joka löytyi pienen etsinnän jälkeen. Emilialla oli kaunis sydämenmuotoinen kivi, jonka päällä istui pieni enkelityttö. Hauta oli hyvinhoidettu, ja siinä oli havuja, pari kynttilää ja kukkia. Juulia sytytti hautakynttilän ja laski sen haudalle. ''Mä toin sulle tämmösen'', hän sanoi ja asetti pienen nallen kiveä vasten. ''Toivottavasti sun on hyvä olla siellä, mä rakastan sua aina'', Juulia puheli haudan äärellä. Hän nyyhkäisi hiljaa ja kuiskasi: ''Lepää rauhassa, rakas. Mä en unohda sua koskaan.'' Hän alkoi itkeä, jolloin Niko otti hänet halaukseensa ja kysyi ''Lähettäskö me pois?'' Juulia nyökkäsi ja hyvästeli Emilian. ''Te näätte vielä, mä lupaan sen'', Niko sanoi ja halasi tyttöystäväänsä hellästi.
Illalla Juulia halusi mennä suihkuun ja meni riisuutamaan Millan huoneeseen. Milla oli kaverinsa luona ja hänen äitinsä oli asioilla jossakin. He eivät olleet muutenkaan paljoa kotona, ja puolestaan Niko taas viihtyi kotona ja varsinkin Juulian kanssa. Juulia oli nyt osa heidän perhettään, koska Niko ja Juulia olivat kertoneet Juulian tilanteesta Nikon äidille tänäaamuna. ''Tottakai Juulia voi muuttaa joksikin aikaa meille'', äiti oli vastannut ja nyt Juulia asui heillä. Asia oli sovittu myös Juulian vanhempien ja lastenkodin kanssa, hän oli nyt vapaa ja hyvin helpottunut siitä.
Juulia avasi Millan huoneen oven ja Niko hymyili nähdessään hänet vain kylpypyyhe yllään. Juulia oli laiha ja kaunis ja hänellä oli hyvä kroppa. Niko piti myös hänen ihanista hiuksistaan, joita hän hiplailikin usein. ''Ohoh, säpäs oot nätti'', Niko sanoi ja hymyili Juulialle, joka meni kohti kylpyhuonetta. ''Tuus vähä tänne'', Niko sanoi ja Juulia tuli hänen luokseen. Niko otti hänet polvelleen istumaan ja kysyi: ''Harmittaaks sua vielä se haudallakäynti?'' Juulia pudisti päätään, mutta oli silti hieman synkännäköinen. Niko silitti Juulian poskea ja sanoi, että he voivat tehdä jotain kivaa yhdessä, kun Juulia tulee suihkusta. ''Joo, tehään vaan'', Juulia sanoi ja hymyili. ''No tulihan se hymy sieltä'', Niko sanoi ja hymyili lempeästi. Juuliakin hymähti ja sai Nikolta suukon poskelle. ''Muista, et jos sulla on paha mieli tai haluut puhuu Empusta, niin sano mulle heti'', Niko sanoi ja hiplasi hellästi kultansa hiuksia. ''Mä sanon, ja kyl säkin voit puhuu mulle ihan kaikesta'', Juulia vastasi ja he pussasivat taas. ''Mä meen nyt'', Juulia sanoi ja hymyili Nikolle. ''Joo, mä kattelen täs telkkuu, oo iha rauhassa vaan. Äiti ja Milla on taas jossain, et ei oo kiire'', Niko vastasi ja otti kaukosäätimen käteensä. Hän alkoi selata kanavia ja huomasi, että subilta tulikin South Park, jota hän alkoi katsoa innolla. Hän nauroi jakson hassuille jutuille ja arvuutteli, kuinka Kenny tänään kuolisi. Hän otti kulhosta lisää sipsejä ja syventyi ohjelman katsomiseen. Yhtäkkiä vessasta alkoi kuulua laulua; Juulia lauloi suihkussa. Nikoa alkoi naurattaa ja hän meni kylppärin ovelle kuuntelemaan. ''Saako toivoa kappaletta?!'' Niko huusi Juulian yllätykseksi ja he molemmat repesivät. Juulia avasi oven kylpytakki päällään ja hyökkäsi Nikon kimppuun. ''Jätkä vaa salakuuntelee oven takana, ku mä laulan!'' hän torui leikkisästi ja otti pojan halaukseensa. ''Sä taidat olla nyt tosi vihane'', Niko naurahti. ''No en oo'', Juulia vastasi ja pussasi poikaystäväänsä suulle. ''Mun Naikou oot'', hän sanoi ja Niko nosti hänet syliinsä. ''Ja sä oot mun ihana Julle'', Niko sanoi ja sai Juulian repeämään. ''Julle, mikä Julle?'' Juulia kysyi. ''Mistä toi tuli?'' ''No en mää vaa tiiä'', Niko sanoi ja kantoi Juulian olohuoneen sohvalle. ''Musta on kiva, ku sä naurat taas'', hän sanoi ja körötti Juuliaa sylissään. ''No hyvä'', Juulia vastasi ja kysyi: ''Mitäs kivaa meidän piti tehdä?'' ''No vaikka tätä!'' Niko sanoi ja alkoi kutittaa Juulian kylkiä, mikä sai Juulian nauramaan. Nikokin nauroi ja aikansa riehuttua, he putosivat päällekkäin lattialle. ''Ai sää niinku tyrmäsit mut?'' Niko naurahti ja he nousivat ylös. ''Niin taisin tehä'', Juulia sanoi ja hymyili. ''Mennääks toho sohvalle?'' Niko kysyi ja he jatkoivat makoilua sohvalla.
''Eiköhän nousta'', Niko ehdotti, kun he olivat makoilleet sohvalla jonkin aikaa. Juulia otti pöydältä kännykkänsä ja sanoi: ''Voi vitsi, iskä on pistäny viestin. Se haluis tavata. Mä en tod haluu nähä sitä jätkää.'' ''No ei sun tarviikaan, sä asut nyt meijän kanssa'', Niko sanoi vetäessään farkkuja jalkaansa. ''Ja ei kai sun iskä niin paha oo, sehä on sun isä'', Niko sanoi ja huomasi Juulian vihaisen ilmeen. ''No mitä?'' Niko kysyi hölmistyneenä. ''Niko, sä et tiiä, millanen jätkä se on. Se vaan huutaa mulle, se on iha kusipää'', Juulia sanoi vakavasti. ''No älä nyt suutu'', Niko sanoi ja yriti koskettaa Juuliaa, mutta Juulia väisti Nikon kättä. ''Mua vaan ärsyttää, ku kukaan ei ymmärrä mua'', Juulia sanoi ja näytti todella vihaiselta. ''Mut mitä sä mulle raivoot? Enhän mä oo tehny mitään. Miksei suhun saa koskee?'' Niko kysyi ja meinasi jo hermostuakin. ''No mitä sä sit väität, ettei iskä oo paha?!'' Juulia huusi ja sai Nikonkin suuttumaan. ''Mitä sä oikeen skitsoot? Ei se oo mun syy, jos sulla ja sun iskällä on paskat välit!'' Niko sanoi ja Juulia lähti huoneesta ovet paukkuen. ''Hei, älä mee!'' Niko huusi, mutta ei uskaltanut lähteä tytön perään. Nyt kaikki oli pilalla, tämä oli heidän ensimmäinen riitansa. Miksei Juulia voinut vain ymmärtää, ettei hän saa raivota Nikolle, jos hänen isänsä on paska. Nikoa alkoi ärsyttää koko muija, joten hän antoi Juulian mököttää yksin. Kyllä Nikoakin vitutti.
Myöhemmin Niko uskaltautui menemään olohuoneeseen ja näki Juulian nurkassa istumassa. Hänellä oli vain alusvaatteet päällään ja hän oli kääriytynyt punaiseen huopaan. Hän itki hiljaa ja Niko meni hänen luokseen. ''Ei kai sun isä niin kauhee oo niinku sä kerroit? Anteeks kulta'', hän sanoi raottaen varovasti Juulian päällä olevaa huopaa. Juulia ei sanonut ensin mitään, mutta pyysi sitten itsekin anteeksi. ''Mua vaan pelottaa nähä sitä ukkoo, joten mä suutuin siitä vitun viestistä ja raivosin sit sulle, anteeks'', hän selitti ja sai Nikon hymyilemään. ''Ääh, tuus tänne'', Niko sanoi ja veti tytön syliinsä. Juulia tuli Nikon turvalliseen syliin, se oli maailman paras paikka. He istuivat sylikkäin olkkarin lattialla ja Niko paijasi hiljaa Juulian selkää. ''Saat anteeks, kyllä mä ymmärrän'', Niko sanoi ja halasi rakastaan hellästi. ''Mä vaan niin pelkään sitä ukkoo'', Juulia sanoi itku kurkussa. ''Mä uskon'', Niko vastasi ja hyssytteli Juuliaa hellästi. ''Anteeks ku mä en ensin meinannu uskoo sua, mä olin ihan tyhmä. Tottakai mun ois pitäny heti uskoo, anteeks'', Niko jatkoi ja pussasi Juuliaa poskelle. ''Ääh, anna olla'', Juulia sanoi ja halasi Nikoa, joka hali häntä takaisin. Niko oli ihana pyytäessään niin kauniisti anteeksi. ''Onks sun isi löyny sua?'' Niko kysyi ja Juulia pudisti onneksi päätään. ''Ei se oo, mut se uhkailee joskus.'' ''No hyvä, ettei oo. Lyödä ei saa. Mun yhen tutun iskä hakkaa kuulemma sen vaimoo ja se on iha kauheeta. Perheväkivalta on ehk pahinta, mitä perheelleen voi tehdä'', Niko sanoi ja Juulia oli aivan samaa mieltä. ''Mut ei kai se oo kuristanu tai käyny muuten käsiks?'' Niko jatkoi ja Juulia sanoi heti ei. ''Ei se oo väkivaltanen, vaan muuten vain täydellinen mulkku. Se vaan huutaa ja saa iha ihme raivareita. Ehkä se suree Emiliaa, en tiiä'', hän sanoi ja Niko nyökkäsi ymmärtäväisesti. ''Niin voihan se olla surun purkua, mut eihän se sitä saa suhun purkaa'', hän sanoi ja pussasi Juuliaa jälleen poskelle. Juulia hymähti ja antoi Nikolle suukon huulille, ja he pussailivat hetken. ''Iskä jopa syytti mua Empun kuolemasta, mut ei se oo mun syy, mä tiedän sen. Äitiki sano niin'', Juulia kertoi. ''Se vaan tuntu tosi pahalta, mul on vaan niin ikävä mun siskoo'', hän jatkoi ja sitten tuli itku. Niko halasi häntä tiukasti ja sanoi: ''Ei se oo tod sun syys, älä kulta rakas ikinä syytä ittees. Voi sua tyttökultaa...'' Juulia vain itki ja itki ja hoki: ''Mä haluun Empun luo, mä haluun sen tänne!'' ''Mä tiiän, kulta, mä tiiän. Mä oon niin pahoillani'', Niko vastasi ja paijasi itkevää Juuliaa sylissään. ''Ihan rauhassa, mä oon tässä sun kanssa'', Niko rauhoitteli ja halasi Juuliaa hellästi. ''Itke vaan rauhassa, mä en lähe pois.'' Hän kietoi kätensä tytön ympärille saaden hänet vähitellen rauhoittumaan. ''Mä rakastan sua, Juulia'', Niko kuiskasi Juulian korvaan. ''Niin mäkin sua, Niko'', Juulia vastasi ja antoi Nikolle pusun huulille. Niko hymyili ja suuteli häntä takaisin. Kohta kaikki olisi taas hyvin, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä huomenna tapahtuisi...
Seuraavana päivänä Juulia lähti kaverinsa kanssa kaupunkiin katsomaan uutta elokuvaa, ja Niko jäi Millan kanssa kotiin. Heidän äitinsä oli tapansa mukaan työmatkalla, joten hän ei ollut paljoakaan kotona. Hän oli erään yrityksen johtoportaassa, joten töitä ja työmatkoja riitti. Kun Juulia oli lähdössä, hän antoi Nikolle halin ja pitkän pusun. ''Älä oo sit kauaa pois, tulee ikävä'', Niko kiusoitteli ja syleili tyttöystäväänsä hellästi. ''No en oo'', Juulia naurahti ja antoi Nikolle vielä toisen pusun, johon Niko vastasi. He suukottelivat hetken ja sanoivat sitten heipat toisilleen. Juulia lähti ja Niko löntysteli olkkariin, jossa Milla katsoi telkkaria ja mätti popcornia suuhunsa. Niko tuli hänen luokseen. ''Öö, Milla? Onks meijän välit ok, ja hyväsutkö sä Juulian?'' hän kysyi varovasti. Milla nyökkäsi, eikä katsonut edes veljeään päin. ''Ootko sä vieläki vihanen? Onhan sulla Joona ja kaikki'', Niko sanoi ja istui siskonsa viereen. ''No eipä ole enää, se jätti mut'', Milla tokaisi ja vaihtoi kanavaa. Maikkarilta tuli Hannah Montana ja Milla alkoi katsoa sitä. Hänen lempihahmojaan olivat Hannah ja Jackson. ''Voitasko me sopii?'' Niko kysyi, hän ei halunnut puhua siitä idiootti Joonasta mitään. Milla oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: ''No kai meidän täytyy, ku asutaan kumminki saman katon alla, ja oothan sä mun isoveli kaikesta huolimatta.'' Hän tuli halaamaan Nikoa ja Niko halasi häntä takaisin. Milla yritti myös suudella Nikoa, mutta Niko kieltäytyi. ''Milla ei, mä oon varattu'', Niko sanoi vakavasti. ''Äh, ai niin. On niin vaikee tajuta se'', Milla sanoi ja hymyili. ''Niin, mut sä totut siihen vielä. Mä rakastan nyt Juuliaa, ja mä ja sä ollaan sukua, eikä pari. Jos se on sulle vaan ok?'' Niko sanoi ja hymyili. ''On, on'', Milla sanoi ja halasi veljeään vielä uudestaan. Heidän välinsä olivat taas ennallaan. Kaikki tuntui olevan hyvin, eikö niin?
Parin tunnin kuluttua Nikon käsitys hyvästä olosta muuttui täysin, kun hänen puhelimensa soi. Näytössä luki Juulia, mutta Nikolla oli jotenkin outo tunne vastata puheluun. Hän kuitenkin vastasi, vaikkei olisi pitänyt. ''Niko'', hän sanoi ja kuuli itkuisen tytön äänen, joka kuulosti pelokkaalta ja vieraalta. ''Moi, ootsä Niko eli Juulian poikkis?'' ääni kysyi. ''Mä oon Juulian kaveri Anni ja me ollaan nyt aika kusessa'', tyttö sanoi itkien. ''Mitä on tapahtunu?'' Niko kysyi. ''Meijän bussi ajo tulomatkalla kolarin ja kaatu ojaan. Koko bussi meni iha rusinaks'', Anni itki. ''Voi helvetti, ootteko te kunnossa?'' Niko kysyi järkyttyneenä. ''Mä oon, mut Juulia joutu teholle'', Anni sanoi ja lisäsi: ''Se oli tajuton ja mä pelkään, et se kuolee!'' ''Ei ikinä!'' Niko huusi puhelimeen. Juulia ei saanut todellakaan kuolla, hän oli vasta 18! ''Anni, tuleeko sun porukat hakeen sut?'' Niko kysyi. ''Joo, mee Juulian luo, se tarvitsee sua nyt'', Anni sanoi ja lopetti puhelun. ''Milla, Juulia on joutunu auto-onnettomuuteen! Mun pitää mennä sen luo'', Niko huusi ja juoksi täysillä ulko-ovelle ja lähti ajamaan Keskussairaalan teho-osastolle.
Teholle päästyään, Niko selvitti missä Juulia oli. Hän makasi eräässä huoneessa, ja Niko lähti suoraan sinne. Hän juoksi käytävää pitkin ja saapui lopulta Juulian huoneen ovelle. Ovesta tuli ulos vakavannäköinen mieslääkäri, joka huomasi pelokkaan Nikon heti. ''Onko sulla kaikki hyvin?'' hän kysyi ja katsoi Nikoa silmiin. ''Miten Juulia voi?'' Niko kysyi ja toivoi mielessään, että tyttö olisi kunnossa. ''Mä oon sen poikaystävä'', hän lisäsi nopeasti. ''Juulia joutui bussikolariin ja menetti tajunsa. Hän oli tajuttomana noin 10-15 minuuttia ja on nyt hereillä. Hänellä on kipuja ja haavoja ympäri kehoa, mutta murtumia tai sisäisiä vammoja ei löytynyt, hän selviää kyllä'', lääkäri sanoi ja hymyili. ''Huh, kiitos! Mä kerkesin jo pelätä pahinta'', Niko huokaisi helpotuksesta. ''Kolarissa kuoli kolme ihmistä ja useita luokkaantui, mutta hän oli onnekas ja on elossa'', lääkäri kertoi. ''Pääseekö Juulia tänään kotiin?'' Niko kysyi ja lääkäri sanoi että Juulia jää tarkkailuun seuraavaksi yöksi. ''Mä jään sit tänne sen kaa'', Niko vastasi. ''Se on hyvä idea, koska Juulia tarvitseekin nyt läheistensä tukea. Hänen perheensä on tuolla huoneessa juuri nyt. Voit nyt mennä sisään.'' Sitten lääkäri päästi Nikon katsomaan Juuliaa ja jatkoi matkaansa.
Niko avasi huoneen oven ja näki huoneessa vieraan pojan ja naisen, he olivat kai Juulian äiti ja pikkuveli Iiro. ''Sä oot varmaan Niko'', nainen sanoi. ''Joo'', Niko vastasi. ''Me tästä lähdetäänkin, niin saatte olla rauhassa. Mä oon Juulian äiti, Virpi ja tässä on mun poikani Iiro'', nainen esittäyi ja cappipäinen Iiro sanoi hiljaa Nikolle moi. Iiro oli lyhyt ja hyvin paljon Juulian näköinen poika. Hänellä oli ruskea tukka, ruskeat silmät, laiha keho ja hopparivaatteet. Iirolla oli kuulokkeet kaulassa ja hän oli itkeneennäköinen. ''Lähetääs kahvioon, niin Juulia saa olla rauhassa Nikon kanssa'', Virpi sanoi ja ohjasi Iiron ulos. Ennen lähtöä Iiro halasi siskoaan ja kuiskasi tämän korvaan: ''Mä rakastan sua, sisko.'' ''Niin mäkin sua'', Juulia vastasi ja silitti pikkuveljensä poskea. He hymyilivät toisilleen, ja Iiro lähti äitinsä mukaan. Kun he olivat menneet, Niko meni istumaan Juulian sängyn viereen ja halasi tyttöä hellästi. ''Moi rakas'', Niko kuiskasi ja Juulia moikkasi takaisin. Hän oli lohduton näky: hänellä oli päässän side ja hänen kasvoissaan oli verijälkiä. Tyttö oli kalpea kuin mikä ja hyvin järkyttyneennäköinen. ''Miten sä voit?'' Niko kysyi ja yritti pidetällä kyyneleitään. ''Ihan hyvin, joka paikkaa vaan särkee. Anni raahas mut sielt bussista ulos'', Juulia sanoi ja pyyhki silmiään. ''Mä meinasin oikeesti kuolla, mut toi lekuri ei tainnu uskaltaa sanoo sitä sulle... Mun päähän sattu aika pahasti'' hän sanoi. ''Eikä...'' Nikolta pääsi ja hän halasi Juuliaa uudestaan. ''Kaikki on onneks nyt hyvin, eiks niin?'' hän kysyi ja silitti Juulian hiuksia. Äskeinen kuolemauutinen kauhistutti Nikoa, mutta hän oli onnellinen siitä, että Juulia oli selvinnyt, koska kolme ihmistä kuitenkin kuoli. Pahimmassa tapauksessa Juulia olisi voinut olla neljäs uhri. Vainaja. Kuollut. Poissa. Ei, Niko ei saanut ajatella tuollaisia, vaikka ikävät asiat pyrkivätkin mieleen. Nyt hänen piti vain olla tyttönsä luona, eikä ajatella vain ikäviä asioita. Hän kävi istumaan Juulian sängyn viereen ja otti häntä kädestä kiinni. ''Ethän sä lähe pois?'' Juulia kysyi ja Niko pudisti päätään. ''En, en. Nuku vaikka vähäsen, mä oon tässä sun kanssa. Sua varmaan väsyttää'', Niko vastasi ja nousi pussaamaan Juuliaa otsalle. ''Mä rakastan sua'', hän kuiskasi. ''Niin mäkin sua'', Juulia sanoi hiljaa. Häntä väsytti kovasti. He katselivat hetken toisiaan ja sitten Juulia painoi silmänsä kiinni. Niko kävi taas istumaan ja silitteli tytön kättä ja päätä. ''Nuku vaan rauhassa, mä istun sun vieressä koko ajan'', Niko lupasi ja Juulia hymyili hänelle vielä kerran ennen nukahtamistaan. Hänellä oli turvallinen olo, kun Niko istui siinä hänen kanssaan.
Juulian nukkuessa Niko otti iPodinsa esiin ja alkoi kuunnella rauhallista musiikkia, koska kovin iloinenkaan biisi ei tuntunut nyt hyvältä. Hän piti Juuliaa koko ajan kädestä ja valvoi tytön unta. Tyttö näytti niin pieneltä ja viattomalta valkoisen peiton alla. ''Mun pieni siinä nukkuu'', Niko ajatteli ja silitti Juulian päätä. Hän tuhisi hiljaa nukkuessaan, mutta hätkähti yhtäkkiä hereille ilmeisesti painajaisten takia. Hän katsoi Nikoa hädissään ja häntä alkoi itkettää. ''Näitkö sä pahaa unta?'' Niko kysyi ja meni halaamaan Juuliaa. ''Se bussi oli iha hajalla, enkä mä päässy ulos. Kaikki oli vaa mustaa ja ihmiset oli kadonnu'', Juulia nyyhkytti ja Niko lohdittu häntä. ''Se oli vaa unta'', Niko sanoi ja otti tytön syliinsä. Juulia itki kovasti ja Niko hyssytteli häntä sylissään. ''Mä kuolin siin unessa ja se bussi räjähti'', hän nyyhkytti ja sai melkein Nikonkin itkemään. ''Rauhotu nyt ja yritä saada nukuttuu. Mä oon täällä koko ajan'', Niko sanoi ja pussasi Juuliaa poskelle. Hän silitteli hiljaa tytön ruskeita hiuksia ja sai hänet vähitellen rauhoittumaan. Hän jäi istumaan vielä hetkeksi sängylle ja odotti, että Juulia nukahtaisi. Hänellä oli hieman vaikeuksia saada unta, joten Niko päätti soittaa hänelle musaa iPodin kaiuttimien kautta. Hän laittoi soimaan Jenni Vartiaisen Vedenalaista-kappaleen, ja Juulia sulki silmänsä. ''Anna käsi'', hän sanoi hiljaa ja Niko antoi hänelle kätensä. Juulia nukahti Jennin lauluun: ''Antaa virran kuljettaa kaksi tahdotonta nyt pois turvaan. Aina meri meidät saa, näkymättömiin me kadotaan...''
Illemmalla Juulia heräsi ja katsoi heti, istuiko Niko vielä hänen vieressään. Niko oli torkahtanut, mutta piti silti Juuliaa tiukasti kädestä. Vähitellen hänkin heräsi ja hymyili huomatessaan, että Juuliakin oli hereillä. ''Mites mun Ruusunen nukkui?'' Niko kysyi ja hiplasi hellästi tyttöystävänsä oikeaa kättä. ''Ihan hyvin, mut se kolari oli aika paljon unissa. Se auto oli iha rutussa'', Juulia sanoi ja huokaisi. ''Kyl me tästä selvitään, eiks niin?'' Niko sanoi ja Juulia nyökkäsi. Kaikki vain tuntui niin toivottomalta juuri nyt. Ihan kuin kolari olisi syönyt maailmasta kaiken ilon, ja jäljelle jäi vain tyhjyys ja suru. ''Ootko sä täällä koko yön? Mun täytyy ainaki olla'', Juulia kysyi. ''Joo, oon mä. Pyydän pari päivää vapaata koulusta ja keskityn vaan suhun'', Niko sanoi ja hymyili. ''Mä haluun nukkuu sun vieressä'', Juulia sanoi ja pyysi Nikon lähelleen. ''Jos me vaan mahdutaan samaan sänkyyn'', Niko sanoi ja istui Juulian viereen sängylle. Hän kävi pitkäkseen ja otti Juuliaa taas kädestä kiinni. Hän ei halunnut päästää irti, hän halusi pitää tytöstä kiinni. ''No kai me mahdutaan'', Juulia vastasi. He hymyilivät toisilleen ja suutelivat hellästi. Niko otti Juulian lähelleen ja kuiskasi: ''Hyvä, et sä oot elossa. Mä en vois kuvitella päivääkään ilman sua.'' ''Samat sanat kuule'', Juulia sanoi ja hymyili. Hän ei jaksanut olla kauaa valveilla, vaan alkoi nukkua taas. ''Nuku hyvin, mä haen itelleni paremmat vaatteet ja peiton ja tyynyn. Mä tuun iha koht takasi'', Niko sanoi ja lähti etsimään hoitajaa. Ennen lähtöään hän suuteli Juuliaa vielä kerran ja sanoi: ''Mä en oo kauaa poissa.''
Hetken kuluttua hän palasi sairaalan vaatteet yllään ja teki itselleen pedin kultansa viereen. Sitten hän tuli Juulian viereen ja sammutti valot. Hän peitteli Juulian paremmin ja otti kännykkänsä pöydältä. ''Mä laitan porukoille viestin, et jään tänne sun kaa'', hän sanoi ja alkoi kirjoittaa viestiä. Hetken kuluttua hän sai äidiltään vastauksen: ''Joo, Milla kerto koko jutun. Sano Juulialle terveisiä, me tullaan huomenna teitä vastaan. Kiva ku oot Juulialle seurana, se tarvitsee sua nyt. Oot ihana poikaystävä sille! Terkuin äiti ja Milla.'' Niko luki viestin ääneen ja laittoi puhelimen takaisin pöydälle. Sitten hän otti Juulian kainaloonsa ja sanoi: ''Haluuks kuulla iltasadun?'' Juulia naurahti ja sanoi ''okei''. Niko aloitti: ''Ripsu, Räpsy ja Pääkkylä lähtivät soutamaan kengällä alas virtaa kuunvärjäämää, aina mereen lämpimään. ''Minne matka, onko toiveita?'' kysyi Kuu näiltä kolmelta. ''Me pyydämme silakkaa, kalaa meren antamaa, meillä on verkot hohtavat'', Ripsu, Räpsy ja Pääkkylä sanoivat. Ripsu ja Räpsy silmäsi on, pääkkylä pääsi peloton ja kolmen soutajan vene on pikkuinen sänkysi, joka taivaita seilasi. Nyt silmäsi sulje, niin äitisi sinulle unista laulaapi. Nyt kaiken kauniin nähdä saat, kun rupeat vain nukkumaan. Nyt pikkuinen sänkysi sinua tuudittaa niin kuin kenkä kolmea kengän kalastajaa: Ripsua, Räpsyä ja Pääkkylää.'' Runon lopettaessaan, Niko huomasi, että Juulia oli jo nukahtanut. ''Hyvää yötä, kulta'', Niko kuiskasi tytön korvaan ja alkoi itsekin nukkumaan onnellisena siitä, että Juulialla oli kaikki hyvin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Juulian vointi oli jo parempi, ja mielikin oli iloisempi. Hän istui Nikon kainalossa olohuoneen sohvalla ja he katsoivat Pahan sanansaattajat -kauhuelokuvaa, jonka pääosassa oli Twilight-leffojen Kristen Stewart, josta Juulia piti kovasti. He katsoivat elokuvaa ihan kaikessa rauhassa, kunnes Niko innostui pussailemaan Juuliaa kesken elokuvan. Hän suukotteli tyttöä otsalle, poskille ja suulle, jolloin Juulia vastasi pusuihin. ''Kulta, katottas nyt tätä leffaa!'' Juulia sanoi nauraen. ''Joo, mutku sä oot niin ihana, niin enhän mä voi pitää näppejäni erossa susta'', Niko kiusoitteli ja antoi taas uuden pusun. ''No okei sitte'', Juulia vastasi ja suuteli poikaystäväänsä suoraan suulle. He suutelivat hetken ja jatkoivat sitten leffan katselua.
Leffan jälkeen Juulia istui yhä Nikon kainalossa ja jatkoi suukottelua tämän kanssa. Hetken aikaa pussailtuaan, Niko laittoi kätensä Juulian paidan alle ja alkoi vetää sitä varovasti ylös. ''Entä, jos joku tulee?'' Juulia kysyi. ''Ei tänne kukaan tuu'', Niko sanoi ja jatkoi paidan riisumista. Juulia ei vastustellut enää, vaan antoi Nikon ottaa paidan pois, joka lopulta lensikin olkkarin lattialle. He jatkoivat suutelua ja Juulia tuli Nikon päälle. He riisuivat lisää vaatteitaan ja eipä aikaakaan, kun he makasivat sohvalla pelkät alusvaatteet päällään. He jatkoivat suutelua ja Niko kuiskasi: ''Haluutsä?'' jolloin Juulia nyökkäsi ja hymyili. He suutelivat taas ja Juulia kysyi: ''Ootsä valmis?'' Niko nyökkäsi ja sai rakkaaltaan taas uuden pusun.
Myöhemmin Niko ja Juulia makasivat Nikon sängyssä ja Niko hipelöi kultansa ihania hiuksia. ''Sä oot ihana'', hän kuiskasi ja painoi suukon tytön otsalle. ''Säkin, se oli niin ihanaa'', Juulia vastasi ja hymyili. ''Otettasko me joku päivä uusiks?'' Niko kysyi. ''Joo, otetaan vaan'', Juulia vastasi. ''Hm... Sillon ku me oltiin ekan kerran ''sillei'', niin olikse sun eka kerta?'' Niko kysyi. ''Oli, oliko sun?'' Juulia vastasi. ''Ei ollu'', Niko vastasi. ''Olin sängyssä mun edellisen exän kaa, en siis Millan. Haittaako sua?'' Juulia läppäsi Nikoa hellästi päähän ja sanoi: ''No ei tietenkään, höpsö.'' ''Sä oot mun pieni höpsö'', Niko sanoi ja otti Juuliaa kädestä. ''Niin säkin mun'', Juulia vastasi hymyillen. ''Arvaa mitä mä heti ajattelin, kun mä näin sut sillä kadulla?'' Niko kysyi. ''No?'' Juulia vastasi. ''Mietin, et oot tosi nätti ja sustahan vois vaikka tykäkin'', Niko sanoi hymyillen ja siveli hellästi tyttöystävänsä paljasta selkää. ''Sä oot ihana'', Juulia vastasi ja halasi Nikoa hellästi. ''Mun sankariha sä oot ja rakas myös'', hän sanoi ja katsoi poikaa syvälle silmiin. Sitten he suutelivat ja Niko kietoi kätensä Juulian ympärille. He suukottelivat hetken ja Juulia kysyi: ''Eihän me erota ikinä, eihän?'' ''No ei varmasti, jos minulta kysytään'', Niko vastasi ja Juulia oli samaa mieltä. ''Tuus tänne'', Niko sanoi hymyillen ja nousi ylös sängyltä. Juulia seurasi perässä, ja Niko vei hänet parvekkeelle. Hän veti tytön ihan lähelleen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Siinä he seisoivat lähekkäin, eikä maailmassa ollut sillä hetkellä mitään muuta kuin rakastuneet tyttö ja poika sekä viileä syystuuli.
''On vannottu johki tuonne tähtitaivaalle, että laivamme jatkaa matkaa pitkin rakkauden taipalet. Kaipaa en aikaa, joka jäänyt taakseni, kaiva en polkua, jota joskus astelin. Vaan nyt on hyvä olla, kun sä vieres kuljet, kun saa pitää susta kii ja yhtä aikaa silmät sulkee. Nukahtaa sun viereesi ja nähä kaunist unta susta prinsessani, tää on rakkauden valtakunta.'' <3
(Mc Mane - Prinsessani)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
