Iida ja Anni

Jatkoa edelliseen...

Anni istui Iidan sängyllä jo neljättä päivää joulusta huolimatta. Hän piti kaveriaan kädestä ja luki hänelle Twilightia. Iida oli jo paremmassa kunnossa ja oli päässyt kotiin joulupäivänä. Hän oli ajanut jouluaattona kolarin ja viettänyt jouluaaton sairaalassa maaten. ''Mites Juulia suhtautu, ku sun piti lähtee sairaalaan jouluaattona?'' Iida kysyi Annilta. ''Kyl se ymmärti, mut oliha se vihanenki'', Anni vastasi ja sulki kirjan. ''Ai siitä, et sä meet kattoon kaverias sairaalaan? Onkse muija vähä bimbo?'' Iida kysyi ihmeissään. ''Juulia on aika mustis, mut ymmärti kyllä ja olinha mä sen kaa koko joulun niin paljon ku kerkesin. Äh, annetaan sen olla. Se on tosi mustis välil'', Anni vastasi ja kävi pitkäkseen kaverinsa viereen. ''Sä oot nyt tärkeempi'', hän jatkoi ja silitti Iidan poskea, jossa oli vielä pieni arpi. ''No eihän sun ois tarvinnut tulla, ku oli joulu ja kaikki. Juulia on kumminki sun tyttöystävä ja mä vaan sun kaveri'', Iida sanoi, mutta Anni hiljensi hänet. ''No itseasiassa sä oot vielä tärkeempi, ku meillähä oli juttuu sillo joskus. En oo unohtanu sitä'', Anni sanoi ja otti Iidaa kädestä. ''No joo, mut siitä on jo aikaa ja oot nyt Juulian kaa. Ei nyt mennä pidemmälle, ollaa vaa kavereita okei? En haluu viedä sua Juulialta'', Iida sanoi ja Anni nyökkäsi. ''Älä nyt pahota mieltäs kumminkaa, kyl mäkin muistan sen , mitä meillä oli. Tuus tänne'', Iida lohdutti ja halasi Annia. ''No hyvä'', Anni vastasi ja halasi takaisin. ''Sä et uskokaa, mite mä säikähin ku isäs soitti mulle aattona. Ei herranjumala, mut onneks sä oot kunnossa'', Anni sanoi hymyillen. ''Joo, no ei mua niin vähällä nujerreta'', Iida naurahti ja hipaisi vaaleita, pitkiä hiuksiaan. ''No hyvä ettei'', Anni vastasi ja hymyili ystävälleen.

Anni ja Iida olivat melkein joka päivä yhdessä. Iidan käsi oli yhä paketissa ja auto korjaamossa, mutta muuten kaikki oli hyvin. Iida kävi Annin kanssa elokuvissa ja he jopa yöpyivät toistensa luona, ihan kuin he olisivat löytäneet ystäyytensä uudelleen onnettomuuden jälkeen. Eräänä aamuna Anni heräsi Iidan vierestä ja otti puhelimensa Annin yöpöydältä. Puhelimessa oli viesti, jossa luki: ''Moi kulta, mä vaan mietin sitä, et toimiiko tää meijä juttu enää?'' T: Juulia''. Mitä se ny höpäjää? Anni mietti ja soitti Juulialle. ''No?'' Juulia vastasi. ''Moi mussu, kyl tää meijä juttu toimii, mut mun pitää olla Iidanki kaa. Se tarvii mua nyt, oliha se kunnon onnettomuudessakin, sen auto meni iha paskaks ja hyvä, ku ei menny iteki'', Anni selitti. ''Ymmärrän, mut must tuntuu et tää meijä juttu ei vaa toimi. Voitasko pitää taukoo? Mietittäs vähä, mitä kumpiki haluaa. Ei täst tuu mitään'', Juulia sanoi ja Anni väitti heti vastaan. ''Siis ootsä mustis Iidasta? Sehä on vaa mun kaveri, Juulia sä oot uskomaton'', Anni vastasi. ''No ehkä oon, mut pidetää se tauko. Mun pitää miettii asioita, moi'', Juulia sanoi ja lopetti puhelun. ''Perse!'' Annilta pääsi ja samassa Iida heräsi. ''Mikäs sul o?'' hän kysyi ja nousi istumaan. ''Toi Juulia on perseestä, haluu pitää jonku tauon. Huoh sen kans'', Anni vaahtosi. ''En vaa jaksa sitä, se on yks mustanaamio!'' Iidaa nauratti ja hän taputti Annia olalle. ''Älä ny hermoile, kaikki varmasti järjestyy. Calm down, babe.'' ''No joo, mut se on vaa niin rasittava! Mikä sitä vaivaa?!'' Anni hermoili ja pamautti kännykkänsä pöytään. ''Anna tommosen akan olla, tehää jotain kivaa'', Iida sanoi ja alkoi pukea. ''Mennään shoppaileen, se auttaa'', hän ehdotti ja Anni oli samaa mieltä.

Tytöt pyörivät koko lomapäivän kaupungilla ja kävivät jälleen elokuvissa vapaiden joululahja-lippujen ansiosta. Loppuillasta he menivät baariin ja sitten Iidalle yöksi. Iida asui perheensä kanssa Jyväskylän Kuokkalassa, jossa heillä oli ihana omakotitalo. Anni asui puolestaan Laukaassa, joten he eivät olleet nähneet niin paljoa pitkän välimatkan vuoksi. Iidalla oli vanhempien lisäksi 25-vuotias isosisko Elisa, joka asui Helsingissä, ja musta Kaapo-kissa. Iidan äiti odotti vauvaa ja isä oli mainostoimiston johtaja. He olivat onnellinen ja aika tavallinen perhe.

Sitten se tapahtui: Annin ja Juulian ero. Juulia ei enää kestänyt jatkuvaa Iidan luona majailua, joten hän jätti Annin ja palasi myöhemmin Nikon luo. Anni oli tilanteesta aivan murskana, mutta samalla myös helpottunut, koska Juulia oli liian mustasukkainen eikä hyväksynyt Iidaa laisinkaan. Anni pakkasi kamansa Juulian luota ja muutti Iidalle kokonaan. Tylsä kotielämä isän ja pikkuveljen kanssa ei oikein maistunut, joten Anni lähti kotoa. ''Vähä siistii asuu yhessä, joskus hommataan viel oma kämppäkin!'' Iida hehkutti miltei joka päivä. ''Kyllä on, eipähä oo aina vanhemmat kyttäämässä, mut onhan se sun porukoilles iha ok, et sun kaveris majailee teijän nurkissa?'' Anni vastasi. ''No on, hömppä. Iskä ja äiti on just rentoja, ja antaa sun varmasti olla täällä, nehä pitää susta'', Iida sanoi ja lisäsi ujosti: ''Oisko susta hirveen paha juttu, jos me oltas joskus enemmänki ku vaa kamui?'' Anni katsoi Iidaa onnellisena ja pudisti päätään. ''No ei tod oo, mut edetään rauhallisesti, ku mä ja Juulia erottiin vast kaks viikkoo sit'', hän sanoi. ''Okei'', Iida vastasi ja hymyili. Anni oli aika ihana...

Seuraavana aamuna Anni heräsi Iidan vierestä puhelimen pärinään: siellä oli Juulia. Anni huokaisi ja vastasi: ''No, aiot sit haukkua mut heti aamusta vai?'' ''No enen, mä pyydän anteeks'', Juulia vastasi nolona. ''Rakastatko sä ma vielä?'' hän jatkoi. ''Rakastan, mut mä pidän myös yhestä toisesta'', Anni sanoi epäröiden ja silitti nukkuvan Iidan vaaleita hiuksia. ''No voitasko me sopii ja alottaa puhtaalta pöydältä?'' Juulia kysyi ja Anni kuuli hänen äänessään itkua. ''Äh, älä itke. No toki voidaan, mut mietitään sitä jatkoo vielä. Mul on säätöö yhe tyypin kaa'', Anni vastasi ja jatkoi Iidan silittelyä; tätä tyttöä hän rakasti. ''Anni, mä... Mä en kestä, jos sä et oo mun kaa'', Juulia sanoi ja alkoi itkeä. ''Mä uskon, et sä tykkäät musta, mut mietitään vielä jooko? Sen tyypin sydän särkyy, jos mä jätän sen. Sillä ja mulla oli suhde ennen, ku sä ja mä alettiin. Haluisin jatkaa nyt sen kaa'', Anni sanoi ja lähetti Juulialle lohtuhaleja. ''No okei, mut sovitaanko, et ollaan yhes vaikkei virallisesti oltaskaa? Mä haluun sut'', Juulia porasi. ''No okei, mut ei mitään vakavaa sit, ku mul on tää toinenki. Et ehkä tykkää tästä, mut asun Iidalla ja oon nyt sen kans'', Anni sanoi empivästi. ''No itehän sä sen päätät, mut miks just Iida? Kyl mä tiiän, et se on nätimpi ja sporttisempi ku mä, mut miksi??'' Juulia kysyi. ''Äh, yhtä nättejä ootte molemmat. Voidaan tehä nyt niin, et perutaan se ero ja pidetään tauko, okei?'' Anni vastasi ja Juulia suostui. He jutteluvat vielä hetken ja lopettivat sitten puhelun. ''Kuka siel oli?'' Iida kysyi peittojen alta ja Anni vastasi ''Juulia''. ''No voi jee sen kanssa, nukutaa viel'', Iida vastasi ja otti Annia kädestä. ''No okei'', Anni myöntyi ja veti peiton korvilleen, vaikka häntä ei enää yhtään nukuttanut.

Eräänä iltana Iida oli jotenkin hermostunut ja halusi olla koko ajan Annin lähellä. ''Mikä sul on?'' Anni kysyi ja hipaisi kultansa hiuksia. ''Ei mikään, kui niin?'' Iida vastasi. ''No ei mitään, mut sä oot jotenki levoton'', Anni sanoi ja otti Iidan kainaloonsa sohvalla. ''Onko sulla paha mieli?'' Iida nyökkäsi ja kertoi jännittävänsä nukkumaanmenoa. ''Mikä siin jännittää?'' Anni kysyi ja silitteli Iidan pitkiä hiuksia, ne tuntuivat hyvältä sormissa. ''Noku mun kaverin äiti kuoli nukkuessaan'', Iida selitti ja huokaisi. ''No et sä mihinkää kuole, älä nyt semmosta pelkää'', Anni sanoi ja hymyili. ''No en, mut mua ahdistaa'', Iida sanoi. Anni huomasi, että Iidaa oikeasti pelotti, joten hän otti tyttöä kädestä ja kysyi, halusiko hän kertoa jotain. ''No et sit naura'', Anni varmisti ja Anni lupasi olla nauramatta. ''Mä pelkään pimeetä, oon pelänny aina. Jotenki se pelko tulee aina välil'', Anni selitti ja kertoi näkevänsä usein myös painajaisia. ''Mä nään usein semmosta unta, et joku erottaa meidät tai jotain kamalaa tapahtuu'', hän jatkoi ja nyyhkäisi. ''Hei äläs nyt'', Anni sanoi ja halasi itkuista Iidaa. Tyttö aivan vapisi ja itki hiljaa Annia vasten. ''Mä pelkään hirveesti pimeetä'', Iida sanoi ja meni Annin syliin. Anni hyssytteli häntä ja selitti, että hänkin pelkäsi monia asioita. ''Nukutaan koko yö ihan lähekkäin ja vaikka valot päällä, jos se auttaa'', Anni ehdotti ja pussasi Iidaa otsalle. Iida katsoi häntä silmiin ja meinasi suudella Annia ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, muttei vielä uskaltanut. Niinpä hän halasi Annia ja sanoi: ''Anni, mä tykkään susta tosi paljon.'' ''Mäki susta iha hirveesti'', Anni vastasi ja halasi takaisin. ''Iida?'' Anni jatkoi. ''No?'' Iida vastasi hymyillen. ''Mä haluisin... Äh, ei mitään'', Anni sanoi ja naurahti. ''No kerro nyt'', Iida vastasi ja alkoi arvata, mitä Anni halusi. ''Saisinko mä pussata sua?'' Anni lopulta kysyi ujosti. ''No kysytki vielä'', Iida hymähti ja pussasi Annia suoraan suulle. Siitä tuli pitkä suukko...

Iidaa alkoi jälleen ahdistaa, kun oli aika rueta nukkumaan. Annin läheisyys kuitenkin auttoi ja Anni lupasi valvoa Iidan kanssa, jos tarvetta tulisi. He makasivat vierekkäin Iidan sängyssä ja katsoivat ikkunasta näkyviä tähtiä. ''Montakohan tähteä tuolla on?'' Iida kysyi ja yritti laskea niitä. ''Niitä on varmaa monta miljoonaa, varmaan miljardeja'', Anni vastasi ja yritti etsiä taivaalta tähtikuvioita. He olivat hetken hiljaa ja vain katselivat tuikkivia tähtiä. ''Onko sulla Juuliaa ikävä?'' Iida kysyi. ''Ei, kuinka niin?'' Anni vastasi ja korjasi tyynynsä asentoa. ''Noku mä mietin, et mites meijän juttu?'' Iida sanoi ja tuli lähemmäs Annia, joka oli niin ihanan lämmin. ''No eikös meillä mee ihan hyvin?'' Anni vastasi ja otti Iidan lähemmäs. ''No voitasko me olla iha oikeesti yhessä?'' Iida kysyi ja Anni nyökkäsi ja suukotti Iidaa otsalle. ''Toki voidaan olla'', hän sanoi hymyillen. ''No hyvä'', Iida vastasi ja pussasi Annia takaisin. ''Tuu tänne nukkuun'', Anni sanoi ja tarjosi Iidalle peittoaan. Iida hymyili ja tuli peiton alle. Sitten he sammuttivat valot ja alkoivat nukkua. ''Nuku hyvin'', Iida sanoi. ''Sä kans, älä nää pahoja unia'', Anni vastasi ja sulki silmänsä.

Iidan ahdistus ja pimeänpelko kasvoivat vain päivä päivältä, eikä Anni tajunnut vieläkään, mistä tytön paha olo johtui. Iida itki useammin ja pelkäsin nukkua pimeässä, joten yövalo oli aina päällä. Viimein koitti päivä, jolloin tyttöjen piti lähteä taas töihin ja kouluun. Anni makasi sängyssä melkein myöshästymiseen asti ja Annin piti melkein raahata hänet bussiin. ''En mä haluu kouluun'', Iida vastusti ja alkoi itkeä. ''Mikä siel koulus on niin pahaa? Kyl sä siel pärjäät ja me nähään taas illalla'', Anni sanoi Iidalle bussin takapenkillä. Iida ei sanonut mitään, vaan alkoi kuuntelemaan kännykästään musiikkia. ''Hei, kerro nyt, mikä vaivaa. Iida...'' Anni pyysi ja halasi rakastaan, mutta Iida ei halunnut puhua. Mikä häntä oikein vaivasi? Koulupäivän jälkeen Iida ei halunnut puhua edes koulusta, vaan halusi vain olla koneella ja Annin kanssa. Anni kyllä tiesi, että Iidan koulussa oli jokin pahasti vialla, mutta tyttö ei vain sanonut sitä. ''Kiusataanko sua?'' Anni yritti, mutta Iida ei taaskaan vastannut. ''Ei puhuta siitä, pistä nyt se leffa pyörimään'', Iida sanoi ja yritti olla hermostumatta. Hän olisi halunnut mennä Annin kainaloon ja puhua koulusta, mutta hän ei vain voinut. Hänen kävisi huonosti.

Anni alkoi olla huolissaan Iidasta, koska tyttö alkoi olla yhä hiljaisempi eikä hänessä näkynyt enää paljoakaan iloa. Iidan vanhemmat ihmettelivät myös samaa, mutta Iida ei vain puhunut. Koulussa oli todella huono olla, mutta hän ei uskaltanut sanoa siitä kellekään, mutta eräänä päivänä hänen oli pakko kertoa, kun Annia huomasi Iidan selässä olevan mustelman, kun he olivat saunassa. ''Iida'', Anni aloitti, kun he istuivat iltaa Iidan huoneessa. ''Mikä se iso mustelma sun selässä oli?'' Iida selvästi säikähti kysymystä ja valehteli mustelman tulleen liikkatunnilla. Anni kuitenkin näki hänen lävitseen ja kysyi suoraan: ''Ei kai sua hakata koulussa?'' Iida meni ihan vaikeaksi ja nyökkäsi hiljaa. ''Mua kiusataan.'' Anni meni hänen luokseen ja halasi Iidaa lujasti. ''Mikset sä oo keronu?'' ''Mä pelkäsin liikaa, ne jätkät tappaa mut'', Iida sanoi ja selitti, että kiusaaminen oli kestänyt koko syyslukukauden ja oli taas alkanut. ''Miten ne kiusaa sua?'' Anni kysyi ja uhkasi hakata Iidan kiusaajat. ''No ne hakkaa, huutelee, vie kamoja ja nauraa'', Iida sanoi ja pyyhki silmäkulmaansa. ''Kerra ne veti mua niin pahasti turpaan, et mun huulesta tuli verta kaks päivää'', Iida sanoi vedet silmissä. ''Mikset sä kertonu mulle?'' Anni kysyi ja pyyhki Iidan poskia. ''En mä voinu, ne uhkaili vaik millä, opetkaa ei tiiä'', Iida sanoi ja kuiskasi Annille: ''Älä jätä mua yksin.'' ''No en ikinä, voi sua pieni hömppä'', Anni sanoi ja pussasi Iidaa huulille. ''En jätä ikinä ja hyvä, ku sä kerroit tästä. Mä autan sua.'' Iida hymyili ja pussasi takaisin. ''Kaikki järjestyy vielä, mä tuun huomenna sun kaa koululle'', Anni lupasi. ''Mut mitä, jos se vaan jatkuu?'' Iida kysyi tarkoittaen kiusaamista. ''No sitte hakataan niistä jätkistä ilmat pihalle'', Anni naurahti ja sai myös Iidan nauramaan. ''Joo, veret roiskumaan'', Iida lisäsi.

Seuraavana aamuna tytöt menivät Iidan koululle ja pyysivät saada tavata Iidan opettajan, Päivi Rantasen. Päivi oli mukava, silmälasipäinen nainen, josta Iida piti kovasti. Anni selitti Päiville tilanteen, koska Iida ei halunnut puhua asiasta. He juttelivat hetken ja Päivi lupasi soittaa kiusaajien vanhemmille. Hän taputti Iidaa olalle ja kysyi: ''Haluaisitko sä käydä terkkarilla tai kuraattorilla?'' ''Joo'', Iida vastasi ja kysyi, loppuisiko kiusaaminen ja hakkaaminen nyt. ''Aivan varmasti. Rasmus ja Erkko erotetaan, jos tuollainen käytös ei lopu'', Päivi lupasi ja sanoi, että Iida saa lähteä kotiin, jos hänellä on koulussa huono olla. ''Ootko sä muuten Iidan sisko? Te ootte niin samannäköiset'', Päivi kysyi Annilta, joka nyökkäsi, vaikkei asia ollutkaan niin. ''Joo, me ollaan kaksoset'', Anni sanoi ja Iida meinasi revetä nauruun. Tytöt juttelivat vielä hetken Päivin kanssa ja lähtivät sitten Iidalle. Tytöt päättivätkin mennä ensin leffaan, koska teatterissa pyöri kumpaakin miellyttävä elokuva. He valitsivat takarivin, koska sieltä näki parhaiten ja sai ainakin olla rauhassa. He pusuttelivat ja söivät karkkia leffan aikana ja pelottavissa kohdissa Iida tuli Annin kainaloon, oli hyvä olla toisen lähellä. Leffan loputtua tytöt menivät Iidalle ja jatkoivat pussailua sängyllä.

Sinä yönä Iida nukkui levottomasti ja pyysi Annia valvomaan kanssaan. Häntä ahdisti ja itketti, joten hän halusi olla Annin vierellä. Anni tietysti valvoi ja luki Iidalle Twilightia. Iida makasi Iidan vierellä ja sanoi: ''Sä oot niin ihana, ku valvot mut ei sun oo pakko. Anteeks ku oon tämmöne.'' ''No pöh, tottakai mä valvon sun kanssa, älä nyt höpsi. Ei se kiusaaminen ollu syn syytä, se on ohi nyt. Sä oot tommone hassu nyt''; Anni sanoi lempeästi ja koppasi Iidan kainaloonsa. ''Mun höpö, mä valvon sun kaa vaikka maailman tappiin, jos pakko'', Anni lisäsi ja hymyili. Iida oli hänelle kaikki kaikessa, hänen oma tyttönsä. ''Mut enhän mä tullu sun ja Juulian väliin?'' Iida kysyi arasti. ''No et tullu, mä saan päättää ite kenen kaa oon ja en. Juulia on nyt Juulia ja mä rakastuinki sit suhu, ja hyvä niin'', Anni sanoi ja veti Iidan lähelleen. ''Oon aina rakastanu sua.'' ''No voi sua, mäki rakastan sua'', Iida vastasi ja pussasi Annia otsalle, jolloin Anni hymyili ja pussasi takaisin. ''Raksu'', Iida sanoi. ''Hanipöö'', Anni vastasi ja molempia nauratti. Pusutteli ja nauraminen jatkui, ja loppuyö menikin rauhallisesti nukkuessa.

Sillä aikaa Anni ja Iida heräilivät omassa kodissaan, sillä heidän oli määrä lähteä käymään Tuurissa. ''Ei kauhee mikä olo'', Iida valitti. ''Joo, tuli oltuu vähä Rumas eile'', Anni vastasi viitaten öiseen baarireissuun. ''Ai saatana mun pää'', Iida jatkoi ja nousi ylös. ''Ei taida tulla lähöstä mitään.'' ''No tuleepas!'' Anni sanoi ja meni Iidan vierelle. ''Anna pusu.'' Iida hymähti ja pussasi Annia poskelle. ''Sä oot kova pusuileen'', Iida sanoi ja halasi Annia. ''Noku se on niin kivaa, heh varsinki eile'', Anni vastasi ja Iida nauroi. ''Kyllä me taidettiin aika kännissä olla, ei vide'', Iida nauroi ja kaappasi Annin syliinsä. ''No joo, pitää juua kunnolla kahvii'', Anni vastasi ja otti Iidaa kaulasta. He hymyilivät toisilleen ja Iida körötti Annia sylissään. ''Mites se asuntojuttu?'' hän kysyi. ''Joo kyl se tulee hoidettuu, ei oteta stressii. Oma koti ois kyllä kiva, ku tuntuu jotenki hönöltä asuu sun porukoilla'', Anni vastasi ja nojasi Iidaan. ''Ois kiva asuu iha kahestaan.'' Iida nyökkäsi ja hymyili: ''Niin ois.'' He hempeilivät vielä hetken ja lähtivät sitten ”darrasumpeille”. ''Mis sun porukat on?'' Anni ihmetteli tarkoittaen Iidan vanhempia. ''Ne on taas työmatkalla, talo on meijän!'' Iida vastasi. Hänen vanhempansa olivat rikkaita ja aina menossa. Anni ei ollut puolestaan niin onnekas: vanhemmat eronneet ja pikkuveli toisella puolella Suomea. ''Voi ku mullakin ois iskä ja äiti, tai no on mut sillei niinku sulla'', Anni huokaisi pöydässä. ''Niin... Mut onha sulla mut'', Iida hymyili. ''En mä ainakaan haluis et sun pitäs kärsii riitojen ja mutsis takii, täällä sun on parempi'', Iida jatkoi ja sai Annin hymyilemään. ''No ilman sua mulla ei ois ketään'', Anni vastasi ja pussasi Iidaa pöydän yli. ''No en mä sua hylkää, höpsö. Kunha sä et mua'', Iida hymyili ja pussasi takaisin. Anni pudisti päätään ja hymyili. ''En todellakaan jätä.'' ''No se on hyvä, ooksää syöny? Lähetää kohta ajelee'', Iida kysyi ja Anni nyökkäsi: ''Jeps, lähetää.''

Noin tunnin kuluttua autossa:

''Laita kovemmalle'', Anni sanoi, kun he ajoivat kohti Tuuria ja Töysää. ''Joojoo, laita sä. Mä ajan'', Iida vastasi ja Anni väänsi musaa isommalla. Radiossa soi David Guetta. ''Bileet'', Anni sanoi ja Iida naurahti. ''No isot onki.'' ''No viel ku ois viinaa'', Anni sanoi ja Anni pudisti päätään. Molempia nauratti. ''Milloha me käytiin viimeks Tuurissa?'' Iida mietti. ''Vois katella jotain kivoja vaatteita, on kuulemma halvalla.'' Iida nyökkäsi ja painoi kaasua. ''Älä aja noin kovaa hei'', Anni pyysi, Iida ajeli yleensäkin yli rajoitusten. ''Ääh, eihä tää mitään, kaheksaakymppii. Kaikkiha ajaa kovempaa ku pitäs, älä ny hermoile'', Iida sanoi ja hymyili. ''Ei täs mitään tapahdu.'' ''Niin mut oikeesti älä aja noin vitun lujaa'', Iida pyysi. ''No okei, älä hermoo'', Iida vastasi ja taputti kultansa päätä. ''Enhä mä oo ikinä ajanu kolaria, ei täs mitään.'' ''No joo, mut älä aja ainakaa lujempaa'', Iida sanoi ja vaihtoi kanavaa, jolloin Avicii alkoi soida. ''Avicii on paras'', hän sanoi ja jatkoi lehtensä lukemista. ''Vois käydä vaik PowerParkis joku päivä tai sit Lintsil, Elisa vois majottaa'', Iida ehotti ja Anni oli heti hengessä mukana. Elisa oli Iidan isosisko. Yhtäkkiä tyttöjen eteen kaarsi suuri pakettiauto, jota he eivät huomanneet ajoissa. Pakettiauton kuski menetti jostain syystä autonsa hallinnan ja silloin... RYSKIS!

Oli aivan hiljaista, kaikki oli mustaa. Iida heräsi rutussaolevasta autosta ja huulessa maistui veri. Kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta missä Anni oli? ANNI! Iida hätääntyi ja etsi rutistuneen auton läpi. Pelko ja itku hiipivät kurkkuun. Missä Anni? ''Anni!!!'' Iida huusi ja meinasi seota huolesta. Hän yritti saada ovea auki ja saikin, kun joku auttoi hänet ulos. Iidan muistikuvat katkesivat siihen: auto rutussa, pakettiauton kuski paareilla, kaikki oli rikki, Anni... Anni makasi maassa ja päästä tuli runsaasti verta. Seuraavaksi Iida istui ambulanssissa ja itki. Oliko Anni kuollut? Tytöt kuljetettiin ambulanssialla lähimpään sairaalaan ja Anni oli yhä tajuton. Iida oli shokissa ja huomasi puristavansa kädessään Annin hupparia. ''Mihin te viette sen?'' Iida kysyi, mutta ei saanut vastausta. Anni vietiin teholle. Iida itse oli kunnossa ja vanhemmat oli hälytetty paikalle, mutta heillä kesti tulla pitkän matkan vuoksi. Iida oli niin yksin.

Iida nukkui käytävällä sairaalan sängyssä ja puristi rakkaansa hupparia yhä vierellään. Annin musta huppari, Annin tuoksu. Kello oli noin yhdeksän illalla ja Anni oli onneksi herännyt, mutta häntä tutkittiin yhä. Ystävällinen naishoitaja tuli halaamaan Iidaa ja selitti, että Anni oli kunnossa, mutta oli saanut pahan aivotärähdyksen ja suuren haavan päähänsä. ''Selviikse?'' Iida kysyi ja hoitaja nyökkäsi. ''Anni on varmasti vähän sekasin vielä, mutta voit kohta mennä katsomaan häntä. Onko hän sun sisko vai kaveri?'' hoitaja jatkoi. ''Tyttö... Siis kaveri, paras sellanen'', Iida sanoi. ''Mun tutun sisko kuoli pienenä, eihän Anni varmasti kuole?'' ''Ei kuole, mutta hän tarvitsee toipumisaikaa. Kyllä hän selviää'', hoitaja vastasi ja esitteli itsensä Aadaksi. ''Mä oon Iida'', Iida sanoi ja kätteli Aadaa. ''Annia kyllä onnisti, koska teidän auto oli todella rutussa. Sille pakettiauton kuskille kävi pahemmin'', Aada sanoi hiljaa. ''Mitä?'' Iida kysyi ja Aada vastasi miehen kuolleen. ''Hän kuoli heti törmäyksen sattuessa.'' Iida nyökkäsi hiljaa ja oli kuitenkin hyvillään, että Anni oli onnekkaampi.

Iida seisoi Annin sängyn vieressä ja silitti Annin kättä. Oli kamalaa nähdä hänet siinä kunnossa: tippa kädessä ja ruhjeilla. Anni nukkui vielä, joten Iida yritti olla ihan hiljaa. ''Anni herätetään kohta, odottele tässä. Mä ilmotan teidän perheille'', Aada sanoi ja taputti Iidaa olalle. Iida hymyili ja Aada lähti. Iida istuutui Annin vierelle ja silitti kultansa otsaa ja hiuksia. ''Miks tän piti mennä näin? Et helvetti kuole, mä en anna sen tapahtua'', hän kuiskasi ja pyyhki silmiään. ''Sä oot mun koko elämä, sä et saa ikinä kuolla. Me lähetään täältä yhessä, mä vaikka kannan sut. Anni mä...'' Iida purskahti itkuun ja halasi Annia sängyllä. ''Et kuole!'' Iidan oli pakko puhua jonkun kanssa, joten hän soitti Juulialle ja kertoi uutiset. Juulia tietenki säikähti exänsä kohtaloa ja lohdutti Iidaa rauhallisesti: ''Se on sitkee mimmi, ei se kuole.'' ''Niin, Anni on kova tyttö. Meidän tyttö'', Iida sanoi ja silitteli Annin hiuksia. Annia taisi kuulla puheen, sillä hän raotti silmiään. Iida lopetti puhelun nopeasti ja sanoi, että Anni heräsi. ''Mun päähän sattuu'', Anni sanoi ja kysyi mitä oli tapahtunut. ''Me oltiin kolarissa ja sä lensit autosta, mutta nyt kaikki on hyvin'', Iida selitti ja otti Annia kädestä. ''Nyt mä muistan jotain, joka paikkaan sattuu'', Anni vastasi. ''Porukat on tulossa tänne, päästään pois täältä. Mut nuku nyt, mä oon tässä'', Iida sanoi ja Anni laittoi silmät kiinni. Iida katselin Annia ja kävi pitkäkseen hänen viereensä. ''Mä niin rakastan sua, yritä jaksaa'', hän kuiskasi ja nukahti. Anni selviää kyllä, Iida tsemppasi itseään. Kaikki on kohta hyvin, me selvitään tästä yhdessä.

Jatkuu ehkä...