Puuttuva palanen

Niko istui apeana sängyllään ja pyöritteli käsissään hänen ja Juulian pusukuvaa, joka oli vaaleanpunaisissa kehyksissä. Hänellä oli kihlattuaan kova ikävä, mutta hän ei ollut kuullut tytöstä mitään koko viikkoon. Niko pyyhki silmiään ja korjasi hevihiusten asentoa, hänellä oli niin yksinäinen olo. Eikö Juulia enää välittänytkään hänestä? Heillä oli ollut viime viikonloppuna tosi paha riita, joka alkoi siitä, kun Juulia oli suuttunut Nikolle toisen tytön halamisesta. Tyttö oli ollut Nikon kaveri Rosa, joka oli tullut Nikoa ja Juuliaa kadulla vastaan. Niko oli tietysti halannut kaveriaan heti, jolloin Juulia oli pahoittanut mielensä ja pitänyt kotona poikaystävälleen kovan saarnan, vaikka kyse olikin pelkästä halista, eikä Niko edes tykännyt Rosasta sillä tavalla. Nikon mielestä Juulian kitinä oli aiheetonta, joten hän pamautti Juulian pettäneen myös kerran häntä, jolloin Juulia oli lähtenyt kotiinsa ja uhannut erollakin, mistä Niko oli pelästynyt toden teolla. Nyt hän makasi yksin sängyllään ja itki tyttönsä perään. Missä Juulia oli ja aikoiko hän todella jättää hänet? Niko laittoi Juulialle viestin: ''Missä sä oot? Et usko, miten ikävö mulla on! Tuu takas rakas. <3'' Mutta Juulia ei vastannut.

Seuraavana päivänä Niko laahusti apeana kouluun ja mökötti koko tunnin tukka silmillä. Hän ei edes viitannut, vaikka hän tiesikin ties kuinka monta vastausta opettajan kysymyksiin. ''Vittu, mitä mä jollaki koululla teen, ku elämältä on tippunu pohja pois?'' Niko ajatteli ja kuunteli salaa musiikkia tunnilla, vaikka se olikin kielletty. Hän kuunteli Petri Nygårdin Paskaa maailmaa ja laittoi Juulialle taas viestin: ''Vastaa, oliko tää nyt tässä? :((

Juulia istui kaverinsa Idan kanssa Mäkkärissä ja joi äkäisenä suklaapirtelöään Idan räplätessä kännykkäänsä. ''Kenen kaa tekstaat?'' Juulia kysyi ja törkkäsi pirtelönsä sivuun. Pitäisikö hakea kohta toinen? ''Yhen Villen'', Ida sanoi ja hymyili siniselle kännykälleen. ''Hah, mä seukkasin kerran yhen Villen kaa, se oli täysääliö'', Juulia vastasi ja virnisti Idalle. Ida katsoi häntä kyllästyneesti ja jatkoi tekstaamista. Juulia ärsytti häntä. ''Pojat on kaikki iha tyhmiä, mitä niillä tekee?'' Juulia naurahti ja jatkoi juomansa imemistä. Ida mulkaisi häntä taas ja meni suoraan asiaan: ''Juulia, mikä sulla on? Sä alat käydä mun hermoille.'' ''No kiitti vaa, en mä pakota sua mun kaa olemaan. Niko on taas tyhmä'', Juulia vastasi suuttuneena Idan kommentista. ''Onks teillä ollu riitaa?'' Ida kysyi ja korjasi piponsa asentoa päässään. Hänellä oli vaalea, puolipitkä tukka ja pinkki pipo. Juulian pipo oli puolestaan punainen. ''No joo, mut se oli ihan pieni juttu. Olin sillon muutenki huonolla tuulella ja sit, ku Niko alko syyttää mua, niin siitäkös se sota synty. Voi helvetti'', Juulia huokaisi. ''Voi ei, mitäs nytte?'' Ida heltyi. ''No en mä tiiä'', Juulia vastasi. ''Ette kai te ny eroo?'' ''No ei kai, oikeesti mä en tiiä mistään mitään. Niko on kyl ihana, mut äh iha sama. Katotaa vielä. Hae mulle toinen pirtelö, tuo mansikka.'' Juulia aikoi vetää sokerikännit. Sokerikännit eivät tainneet olla kovin hyvä idea, koska loppuilta meni Forumin vessaan oksentaessa. ''Hienoa tää elämä'', Juulia ajatteli vessan lattialla kyykkiessään. ''Ihan liian hienoa. Oliskin.''

Seuraava viikko Nikon elämässä meni kuin sumussa ja kotona ollessa. Niko vain suri ja makasi sängyssään, paitsi silloin kun hän oli koulussa. Hän itki kultansa perään ja soitti hänelle monesti, jolloin Juulia laittoi hänelle äkäisen viestin, jossa hän kehoitti Nikoa jättämään hänet rauhaan. Niko säikähti ja soitti Juulialle, joka vastasi muutaman tuuttauksen jälkeen. ''No?'' Juulia sanoi kyllästyneellä äänellä. ''Täällä on Niko...'' Niko aloitti pienellä äänellä. ''Aattelin soittaa... Öö.. Et kai sä tarkota, et me erottas?'' Juulia piti hetken tauon ja vastasi: ''Jos mä oon sun mielestä joku pettäjä, niin iha sama.'' ''No et oo! Enkä mäkää oo pettäny sua, se oli vaa kaverin halaus. Uskothan sä mua?'' Niko sanoi ääni vapisten. ''Joo kai, äh en tiiä'', Juulia sanoi vaikeana. ''No haluaisitko sä nähdä?'' Niko kysyi ja sai Juulian myöntymään. Hän lupasi tulla Nikon luokse illalla ja lopetti puhelun nopeasti. Nyt Nikolla oli jo vähän parempi mieli.

Juulia tuli illalla Nikolle ja soitti ovikelloa. Niko asui jo omassa kodissa Laukaan keskustassa, joten kotona ei ollut muita kuin hän ja hänen musta kissansa Niilo. Juulia asui puolestaan vielä porukoidensa kanssa. Niko nusi sohvalta ja meni varovasti avaamaan. Hän aukaisi oven ja näki tyttöstävänsä oven takana. Juulian hiukset olivat auki ja hänellä oli musta SVEA-pipo päässään, jonka hän oli saanut Nikolta joululahjaksi. Hänellä oli yllään myös musta huppari, vaaleansiniset farkut ja valkoiset Converset. Hän sanoi Nikolle hiljaa hei ja katsoi poikaa nopeasti silmiin. Juulia ei vaikuttanut kovin iloiselta. Nikon pitkät hiukset olivat myös auki ja hänellä oli päällään mustat farkut, valkoiset sukat ja punainen t-paita. Hän otti Juulian sisälle ja halasi häntä varovasti. Aluksi Juulia ei halannut takaisin, mutta lopulta hän halasi myös. Hali oli pitkä ja lämmin. He eivät sanoneet mitään ja Niko katsoi, kun Juulia jätti piponsa ja kenkänsä eteiseen ja nosti mustan kangaskassinsa naulaan. Sitten hän tuli varoen Nikon lähelle ja halasi häntä taas, vaikkei hän tiennytkään miksi. Niko halasi häntä takaisin ja kysyi: ''Voitko sä antaa mulle anteeksi?'' ''Joo, voitko sä mulle? Mä olin ihan tyhmä'', Juulia sanoi hiljaa. ''No totta kai, et sä mikää tyhmä ollu. Me molemmat oltiin yhtä hölmöjä. Unohdetaan koko juttu'', Niko sanoi ja Juulia nyökkäsi. He halasivat vieläkin, eikä kumpikaan halunnut päästää irti. ''Sä et tiiä, kuinka ikävä mulla on ollu'', Niko sanoi ja keinutti Juuliaa hiljaa. ''Niin mullaki sua'', hän vastasi. ''Mennäänkö olkkariin?'' Niko kysyi ja Juulia suostui.

He istuivat sohvalle lähekkäin, vaikka toisen läheisyys tuntuikin hieman oudolta kaiken sen riitelyn jälkeen. Niko katsoi Juulian kättä ja näki helpotuksekseen tytön kihlasormuksen tytön vasemmassa nimettömässä. Nikolla oli myös sormus tallella. ''Sulla on onneks vielä sormus sormessa'', hän sanoi ja hymyili hieman. ''Joo, on näköjää sullaki'', Juulia vastasi ja hymyili myös, vaikka hymy ei ollutkaan vielä kovin iloinen niin kuin ennen. Niko rohkaistui tästä hieman ja meni hieman lähemmäs Juuliaa. Hän otti tyttöä varovasti kädestä ja Juulia tarttui Nikon käteen. ''Haluisitko sä jäädä yöksi? Huomenna on kuitenkin lauantai'', Niko ehdotti. Juulia epäröi hetken ja nyökkäsi pitkän mietinnän jälkeen. ''Noo kai mä voin.'' ''Kiva'', Niko vastasi ja he hymyilivät toisilleen. Niko innostui ehkä hieman liikaa ja yritti suudella Juuliaa, mutta tyttö ei halunnutkaan pusua. ''Ei vielä'', hän sanoi ja vetäytyi taaksepäin. ''Ai...'' Niko sanoi ja Juulia tajusi virheensä ja vastasi: ''Älä ota sitä noin, totta kai mä haluun pussailla, mut myöhemmin. Äh, voi Niko...'' He halasivat taas ja Nikolle tuli parempi olo. ''Mut voitko sä oottaa?'' Juulia kysyi. ''Voin, niin kauan kun sä haluut'', Niko vastasi ja hymyili. ''Mentäskö me kohta nukkuun? Kello on jo paljon'', hän jatkoi. ''Mennään vaan, mä käyn vaan pesulla'', Juulia vastasi jo iloisemmin, mikä tuntui heistä molemmista hyvältä. Sitten he nousivat sohvalta ja menivät vessaan iltapesulle.

He molemmat nukkuivat levottomasti, koska ulkona oli kova myrsky. Tuuli ujelsi ja sade hakkasi pienen kerrostalon kattoa. He nukkuivat Nikon kaksion makuuhuoneessa, mutta kumminkin eri sängyissä. Niko veti hirsiä huoneessaan olevalla sohvalla ja Niilo-kissa nukkui hänen jalkopäässään. Juulia nukkui Nikon parisängyssä, jonka poika oli lahjoittanut hänellä täksi yöksi. Niko olisi halunnut nukkua ihanasti tuhisevan Juulian vieressä, mutta Juulia halusi nukkua vielä yksin, koska yhtäkkinen läheisyys ja varsinkin suutelu tuntui jotenki vieraalta ja ehkä hieman ahdistavaltakin, joten Nikon piti vain odottaa. Hän ei saanut unta, vaan katseli nukkuvaa tyttöstävänsä ja hymyili. Vaikkei hän ollutkaan samassa vuoteessa kuin Niko, niin hänen läsnäolonsa tuntui silti hyvältä. Niko oli iloinen, että Juulia oli hänen kanssaan, vaikkei tyttö halunnutkaan vielä suukotella. Niko ei saanut millään unta, joten hän otti varovasti peittonsa ja tyynynsä ja hiipi rakkaansa viereen nukkumaan. Hän meni seinän puolelle nukkumaan, mutta ei uskaltanut koskea Juuliaan. Hän meni vähän kauemmas ja painoi silmänsä kiinni. Yhtäkkiä hän tunsi vierellään jotain ja kääntyi katsomaan, oliko Niilo tullut myös sänkyyn, mutta ei: Juulia oli siirtynyt unissaan Nikon selkää vasten ja selvästi hymyili unissaan. Aluksi Niko hieman säikähti ja huomasi, että Juulia olikin hereillä. Niko meni äkkiä taaksepäin, mutta Juulia ottikin häntä kädestä ja sanoi: ''Oo siinä vaan.'' ''Okei'', Niko vastasi ja tuli lähemmäs. Juulia painautui ihan Nikon lähelle ja jatkoi sitten uniaan. ''Hyvää yötä'', hän sanoi ja painoi selkänsä Nikon selkää vasten. ''Nuku hyvin'', Niko vastasi ja he alkoivat nukkua rauhaisaa unta selät vastakkain. Yhdessä jälleen.

Seuraava aamu meni leppoisasti nukkuessa. He nukkuivat aivan lähekkäin, mutta eivät olleet suudelleet kertaakaan. He heräsivät kello 11, kun Nikon kelloradio alkoi soida. Niko painoi sen torkulle ja jatkoi uniaan Juulia vieressään. Torkku kesti noin 10 minuuttia, eikä Juulia ollut herännyt ensimmäiseen kellonsoittoon, mutta heräsi, kun torkku alkoi soida. Radiossa oli NRJ päällä ja Jesse Kaikuranta lauloi. Niko haukotteli makeasti ja halasi kultaansa hyvät huomenet toivottaen. Juulia vastasi Nikolle samoin ja halasi takaisin. He hymyilivät toisilleen ja päättivät maata lähekkäin vielä hetken ennen nousemistaan. ''Nukuitsä hyvin?'' Niko kysyi ja silitti varovasti Juulian hiuksia. ''Joo, hyvä ku sä tulit siihen'', Juulia vastasi ja pörrötti Nikon hiuksia. Sitten he hiljentyivät ja kuuntelivat Jessen laulua: ''Vie mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän paikoilleen. Koske mua, niin etten voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa, kuka on se joka minut omistaa. Vie mut kotiin...'' Niko huomasi, että Juulia itki kertosäettä kuunnellessaan ja pyyhki märkiä poskiaan. ''Mä kuuntelin tätä paljon, ku meillä oli se välirikko. Tää kertoo ihan meistä'', hän sanoi ja nyyhkäisi. Nikoakin itketti ja hän lohdutti Juuliaa paijaamalla häntä hellästi. He itkivät yhdessä ja kerttoivat toisilleen, kuinka ikävä heillä oli toisiaan ollut. He itkivät koko laulun ajan ja Niko piti Juuliaa hellästi kainalossaan. ''Nyt mä ainakin tiiän, kuka mut omistaa'', Juulia sanoi ja kietoi kätensä pojan ympärille. ''Niin mäkin'', Niko vastasi. He rauhoittelivat toisiaan ja lopulta Juulia teki seuraavan siirron: hän painoi huulensa Nikon huulille ja suuteli häntä ensimmäisen kerran koko riidan jälkeen. Nikosta se oli maailman ihanin hetki ja hän suuteli Juuliaa takaisin. Hän veti tytön syliinsä ja he nousivat istumaan. He pussailivat kauan ja hitaasti, eivätkä meinanneet mitenkään lopettaa. ''Mä rakastan sua'', Juulia kuiskasi ja Niko vastasi: ''Niin mäkin sua. Oon aina rakastanu. Aina.'' Taustalta kuului David Guettan Without you -kappale: ''I am lost, I am vain, I would never be the same without you, without you...'' Ja se sopi tähän hetkeen enemmän kuin hyvin.

Niko ja Juulia makasivat alusvaatteisillaan Nikon sohvalla ja pussailivat hellästi. Niko olisi halunnut mennä pidemmällekin, mutta Juulia ei halunnut monista suostutteluista huolimatta. Niko suuteli myös tytön kaulaa ja imiskeli sitä leikkisästi, jolloin Juulia sanoi: ''Fritsunko meinasit tehä?'' Niko naurahti ja vastasi: ''No en en, mutku sä oot vaan niin ihana.'' ''No taidat ite kuule olla'', Juulia vastasi ja hymyili poikaystävälleen, jolloin Niko hymyili takaisin. ''Eihän sua pelota?'' hän kysyi ja hiplasi sormillaan Juulian hiuksia. ''Mikä?'' Juulia kysyi. ''No seksi, pelottaako se sua?'' ''Öö no en mä tiiä, ku meinas tulla kerran jo vahinkoki. Ei se satu, mut vähä jännittää.'' ''Äh, ei sun tarvii pelätä, eikä meijän tarvii tehä sitä, jos et uskalla. Mä en pakota sua mihinkää, en ikinä'', Niko sanoi ja suukotti Juuliaa otsalle. ''Onneks sä et pakota, mut kaikki ei vaan oo semmosii. Onneks sä oot'', Juulia sanoi hiljaa. ''Mitä? Onks joku tehny sulle pahaa?'' Niko kysyi säikähtäneenä. ''No ei, mut mun exä taino säätö vonkas multa koko ajan ja se ahdisti. Kerran se melkee... Äh, en sano, mut ei siinä käyny kuinkaan. Yks Ville vaa, mä pelkäsin et se... Anteeks'', Juulia sanoi ja häntä alkoi itkettää. ''Herran jumala, meinasko se homo raiskata sut?!'' Niko kysyi ja kietoi käsivartensa itkevän kultansa ympärille. ''Voi kauhee, mikset sä oo kertonu?'' ''En mä oo uskaltanu, ettet sä murtus'', Juulia sanoi ja nojasi päätään Nikoa vasten. Nikon lähellä oli hyvä itkeä. ''Ei sun tarvii musta huolehtia, oisit kertonu vaan. Mut mitään ei siis tapahtunu?'' Niko vastasi ja keinutti Juuliaa hellästi. ''Ei, mut se vaa suuteli ja piti kiinni väkisin. Pelotti vaa, erottiin onneks seuraavana päivänä. Eihän me oltu ku joku kuukausi yhessä joskus keväällä 2008'', Juulia vastasi. ''No hyvä, ettei käyny mitään. Juulia, mä en pakota sua koskaan mihinkään, mä lupaan. Sun ei tarvii pelätä enää koskaan'', Niko sanoi halaten tyttöä kyyneleitä silmäkulmissaan. ''Ei sulle saa tehä pahaa. Tehään illalla jotain kivaa, niin saat muuta ajateltavaa, jooko?'' hän jatkoi ja silitti Juulian kyyneleistä poskea. Juulia nyökkäsi ja kietoi kätensä pojan ympärille. Hän halusi pitää Nikosta kiinni. He makasivat siinä kauan ja lopulta Nikon läheisyys sai Juulian rauhoittumaan. Kaikki olisi kohta taas hyvin, ja Nikosta oli hienoa, että Juulia sai puhuttua pahan asiansa ulos. Hän otti tytön syliinsä ja kuiskasi: ''Me selvitään tästä yhdessä, eiks niin?'' Juulia oli samaa mieltä ja kiitti Nikoa halaamalla häntä vielä kerran.

''Minkä leffan sä haluisit?'' Niko kysyi, kun hän ja Juulia olivat käymässä Kuokkalan ostarin Makuunissa. He kulkivat käsi kädessä ja kiertelivät ympäri vuokraamoa elokuvahyllyjä katsellen. ''Miten ois My Little Pony?'' Niko kiusoitteli, kun he kulkivat lastenosaston ohi. ''No joo, mä voin lainata sulle sit jonku Barbie-leffan, jos siitä lähetään'', Juulia vastasi nauraen Nikon vitsille. ''Hah, miten ois tää?'' Niko nauroi ja näytti hyllyssä olevaa Barbie ja 12 tanssivaa prinsessaa -DVD:tä. He nauroivat yhdessä ja Niko kietoi kätensä Juulian ympärille. Hän pussasi tyttöä huulille, jolloin Juulia hieman yllättyi ja sanoi: ''No hölmö, ei kai me täällä ny pussailla? Muut näkee.'' ''Nähköön'', Niko vastasi ja sai Juulian suutelemaan häntä. He pussailivat hetken ja jatkoivat sitten leffojen etsimistä. Niko varasti leikillään Juulian SVEA-pipon ja laittoi sen päähänsä, jolloin Juulia tuuppasi häntä leikillään mahaan. ''Kato mä oon Juulia'', Niko sanoi ja näytti kullalleen kieltä. ''No etkä oo'', Juulia nauroi ja nappasi pipon takaisin. Niko oli ihan hölmö. Lopulta he valitsivat Juulian ehdottaman Oma taivas -elokuvan, koska he molemmat olivat jo pitkään halunneet nähdä sen. Sitten he ostivat karkkia ja kävivät maksamassa leffan kassalle.

He päättivät katsoa elokuvan Nikon auton takapenkillä, koska Nikolla oli autossaan DVD-laite ja kaksi etupenkkeihin kiinnitettävää näyttöä. Lisäksi Nikon esittämä idea kuullosti molemmista hyvältä ja toi vähän vaihtelua televisiosta katsotuille leffoille. Niko ajoi autonsa eräälle hiljaiselle parkkipaikalle ja laittoi leffan pyörimään. Juulia istui takapenkillä ja Niko tuli hänen viereensä. Hän sammutti auton sisävalon ja otti tytön kainaloonsa. ''Meillä on nyt oma elokuvateatteri'', Niko hymähti ja pörrötti Juulian hiuksia. Juulia hymyili ja laittoi karkin Nikon suuhun. ''On tää aika kiva'', Juulia sanoi ja Niko oli samaa mieltä. He nojasivat toisiinsa ja söivät karkkia mainoksia katsellessaan. Kohta elokuva alkoikin ja he hiljentyivät katsomaan sitä.

Elokuvan jälkeen he istuivat yhä autossa ja kuuntelivat autoradiota. Niko ajeli ympäri keskustaa ja Juulia vaihteli radion kanavia. Hän katsoi ikkunasta pimeää iltaa ja ohiajavia autoja, joiden valot olivat kuin suuria tähtiä. Kuin aurinkoja. Hän katsoi poikaystäväänsä ja kysyi: ''Tuli tosta leffasta mieleen, et uskotko sä taivaaseen tai Jumalaan?'' Niko katsoi häntä hetken ja vastasi: ''Uskon, vaikken uskovainen olekaan. Kaikkihan me täältä joskus lähdetään, mutta elämä jatkuu sitten jossakin muualla, oli se sitten henkimaailma tai vaikka taivas. Uskotko sä?'' Juulia nyökkäsi ja sanoi: ''Emppu on siellä.'' He olivat hetken hiljaa ja Juulia jatkoi: ''Meijän äiti uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, vaikkei mekään olla uskovaisia niin kuin ette tekään. Sen jälkeen, kun Emilia kuoli, äiti alko uskomaan taivaaseen ja siihen, että me nähdään Emppu joskus. Äiti sano, et Emppu odottaa meitä kauniina taivaan porteilla.'' Hän oli hetken hiljaa vaikean aiheen vuoksi ja jatkoi: ''Äiti pitää netissä semmosta Enkelilapsemme-blogia, jossa se purkaa sen surua ja laittaa sinne kuvia, siellä on mustaki kuva, jossa mä leikin Empun kanssa meijän mummon ja papan mökillä. On kaunis kesäpäivä ja Empulla on uikkarit päällä. Empulla on lapio ja ämpäri kädessä ja se hymyilee niin iloisesti kuin pieni tyttö voi hymyillä. Silloin kaikki oli vielä hyvin ja Emppu oli terve. Äiti uskoo, että Empulla on taivaassa ruskea, kaunis tukka ja se on terve. Niin mäkin uskon.'' Niko katsoi tyttöstävänsä ja taputti häntä olalle sanoen: ''Mä voin vaan kuvitella, miltä oman siskon menetys tuntuu. Multa on kuollu vaan serkku. Mut te näätte vielä niin kuin mä ja mun serkkuki.'' Juulia nyökkäsi ja hymyili. ''Ei mulla oo enää paha mieli, mut joskus se vaa tulee. Se on kuulemma iha normaalia ja mä uskon, että Emilia on onnellinen, jos meki ollaan. Meillä on sillei ihan hyvä olla, mutta eihän suru koskaan katoa. Ehkä Emilia elää nyt Ellassa, ainakin Ella muistuttaa siskoaan tosi paljon. Ella on nyt vuoden. Mut puhutaan mieluummin kivoista asioista, eiks vaa?'' ''Puhutaan vaan, mut musta on hienoo, et oot päässy Empusta jotenkin yli'', Niko hymyili. ''Jep, elämä jatkuu ja onhan meillä nyt Ella'', Juulia vastasi ja laittoi autoradion kovemmalle; nyt kuunneltaisiin iloisempaa musiikkia.

Parin tunnin ajelun jälkeen, heitä molempia alkoi väsyttää, joten he päättivät lähteä kotiin. ''Mennäänkö meille vai teille?'' Niko kysyi ja hymyili vieressään istuvalle Juulialle, jota väsytti jo kovasti. Nikosta hän oli söpö nuokkuessaan etupenkillä melkein puoliunessa. ''Vaikka teille, et saadaan olla rauhassa'', Juulia vastasi ja hieroi silmiään. ''Mä taidan joutua kantamaan sut kotiin'', Niko naurahti ja antoi hupparinsa Juulian peitoksi. ''Nuku vaan, jos sua väsyttää. Mä herätän sut perillä.'' ''Okei'', Juulia vastasi ja Niko pussasi häntä huulille. ''Ihan vain hyvän yön suukko vain'', hän sanoi ja hymyili. ''No voin mä ottaa toisenki'', Juulia vastasi ja Niko tuli lähemmäs häntä. Hän lähestyi unista tyttöstävänsä ja suukotti häntä jälleen, jolloin Juulia vastasi pusuun. He suutelivat hetken ja sitten Niko sanoi: ''Nyt silmät kii.'' Juulia hymyili hänelle ja painoi päänsä etupenkin selkänojaa vasten vetäen Nikon hupparin peitokseen. Sen kanssa oli ihana nukkua, koska se tuoksui Nikolle. Hän tuoksui hyvälle ja miedosti poikien hajuvedelle, jonka tuoksusta Juulia piti kovasti. ''Nuku hyvin, muru'', Niko sanoi ja silitti tytön päälakea. ''Kiitti'', Juulia vastasi ja hymyili unisena. Sitten hän sulki silmänsä ja Niko sulki autoradion. Ei mennyt kauaakaan, kun Juulia nukahti Nikon ajaessa hiljaa kotia kohti.

Seuraavana päivänä Juulia vain makasi Nikon sängyllä, eikä meinannut nousta millään ylös. Aina, kun Niko yritti kiskoa häntä ylös, Juulia veti hänet takaisin viereensä ja suuteli häntä suulle. ''Ei nousta vielä'', hän sanoi. ''Niin mutku kello on jo vaikka ja mitä'', Niko naurahti. ''No ei, mä haluun olla sun kaa tässä'', Juulia sanoi ja tunki Nikon lähelle. Hän katsoi kihlattuaan silmiin ja hymyili, jolloin Niko huomasi, ettei kaikki ollut kohdillaan. Juulian silmissä näkyi jotain, eikä hän selvästikään ollut iloinen. ''Onha kaikki ok?'' Niko kysyi ja silitti Juulian poskea. ''On... Kuinka niin?'' Juulia kysyi. ''Ei sun tarvii olla iloinen, jos et oo'', Niko sanoi ja paijasi hellästi Juulian hiuksia. Tytöllä yllään turkoosi toppi, harmaat yöhousut ja sotkuinen nuttura päässään. Nikolla oli puolestaan sukat, bokserit ja musta t-paita. Puhuinkohan tyttö nyt totta? ''Ää, ei täs mitään, mua vaa väsyttää'', Juulia valehteli ja jatkoi olevinaan uniaan. Hän ei halunnut vaivata Nikoa pikkumurheellaan. ''No okei'', Niko vastasi, eikä kysellyt enempää. Hän tuijotti kattoa ja laski siellä olevia fosvoritähtiä, jotka loistivat pimeässä. Juulia käänsi hänelle selkänsä ja veti peiton korvilleen. Niko otti pöydältä Asterixin ja alkoi selata sitä. Yhtäkkiä hän huomasi, että Juulian peitto tärisi ja Niko raotti sitä varovasti. Hän huomasi heti, että tyttöhän itki, joten hän veti rakkaansa lähelleen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Hän hyssytteli tyttöä hiljaa ja Juulia halasi häntä takaisin. ''Mikä on?'' Niko kysyi ja pyyhki kädellään Juulian märkiä poskia. ''Näitkö sä pahaa unta?'' Juulia nyökkäsi ja selitti nähneensä unessa saman bussionnettomuuden, jossa hän ja Anni vuosi sitten olivat. ''Mä meinasin kuolla siinä kolarissa, siis iha oikeesti, en unessa'', Juulia aloitti. ''Me oltiin tulossa kaupungista ja oli tosi huono ilma ja hitonmoinen ruuhka. Kello oli kai jotain neljä, joten autoja oli paljon ja meijän bussi joutu väisteleen niitä siinä hirveessä sateessa. Yhtäkkiä se bussikuski teki kunnon käännöksen ja koko auto suistu tieltä ja kaatu oikealle kyljelleen ojaan. Mun pää osui ikkunaan ja sen jälkeen kaikki pimeni. Anni kerto, et mun nenästä ja suusta pulppusi verta ja se yritti herätellä mua vaikka miten ja raahas mut lopulta ulos sieltä. Sit mut vietiin teholle ja lopulta mä heräsin lääkärin, hoitajien ja mun porukoiden vierestä. Kun mä näin ne elvytysvälineet, mä menin ihan paniikkiin ja tajusin, et...'' Juulia purskahti itkuun ja Niko otti hänet syliinsä ja sanoi: ''Kulta, mä tiiän et tää on sulle rankka ja arka juttu, mut hyvä ku sä kerroit sen mulle. Mä en vois kuvitella päivääkään ilman sua.'' ''En mäkään ilman sua'', Juulia sanoi ja nojautui Nikoa vasten. Hänen lähellään oli hyvä olla. ''Mä haluun soittaa sulle yhen biisin'', Juulia sanoi ja kaivoi kännykkänsä esiin. ''Soita vaan'', Niko vastasi ja hymyili. Juulia pyyhki silmiin ja laittoi soimaan Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna? -kappaleen. Johanna lauloi: ''Pimeän tultua mä puristan sun kättäs, oothan tässä vielä huomenna? Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan ja keräät talteen palaset, kun hajoan. Niin oothan tässä vielä huomenna? Sä oothan tässä vielä huomenna?'' Niko hymyili Juulialle ja sanoi: ''Mä ainaki oon.'' ''Musta on ihanaa, ku sä oot'', Juulia sanoi ja otti Nikoa kädestä. ''Samat sanat sullekin'', Niko vastasi ja pussasi Juuliaa huulille. Siinä he vain makasiat ja antoivat Johannan laulaa.

Seuraavalla viikolla Niko käymässä Juulian luona ja makoili tapansa mukaan tyttöstävänsä kanssa tämän sängyllä. He olivat juuri saaneet läksyt tehtyä ja päättivät nyt vain olla ja rentoutua. Niko pyöritteli käsissään Iirolta lainaamaansa Nintendo DS -pelikonsolia, ja Juulia luki uusinta Seiskaa. Hänen siskonsa Ella leikki Juulian pipolla lattialla ja näytti sitä välillä siskolleen. Juulian vanhemmat eivät olleet kotona, joten hänen ja Nikon piti hoitaa lasta sillä aikaa. Ella osasi jo kävellä ja tepsutteli näyttämään hattua Juulialle. ''Onko sulla hattu?'' Juulia kysyi ja nosti tytön syliinsä. Ella katsoi häntä silmiin ja hymyili iloisesti. Nikokin oli huomannut Ellan tulon ja silitti hellästi Ellan ruskeita hiuksia. ''Sulla on ihana sisko'', Niko sanoi Juulialle ja teki Ellalle hassun ilmeen, jolloin tyttö nauroi iloisesti. ''Onhan sen, tää neiti täyttää kohta vuoden. Susta tulee kohta iso tyttö'', Juulia sanoi ja pussasi Ellaa otsalle. ''Saanko mä pidellä Ellaa?'' Niko kysyi. ''Joo, meetkö sä Nikon syliin?'' Juulia sanoi Ellalle ja antoi hänet Nikolle. Niko otti hänet hellästi vastaan ja Ella tarttui häntä hiuksista. ''Voi hölmö'', Niko sanoi ja hymyili Ellalle, jolloin Ella hymyili takaisin. ''Niiikoh'', Ella sanoi, jolloin Juulia ja Niko nauroivat ja kehuivat häntä. ''Kiva, ku Ella tykkää susta'', Juulia sanoi. ''Sä oot hyvä hoitamaan sitä.'' ''Kiitos'', Niko sanoi ja antoi kullalleen pusun kiitokseksi. He suutelivat hetken ja sitten Niko taas keskittyi Ellan hoitoon. Hän alkoi lukea tytölle Nalle Puhia, mikä ei Ellaa kauaa kiinnostanut, joten Niko laski hänet lattialle leikkimään.

Lopulta Juulian porukat tulivat kotiin, ja nuoripari sai aikaa toisilleen. He makasivat sängyllä käsi kädessä ja juttelivat ties mistä. Aluksi he puhuivat koulusta, sitten kavereista, jännittävistä juoruista ja lopula pukeutumistyyleistä. Niko oli selvästi hevari ja Juulia kai tavis. He puhuivat myös fruittareista, Iiron kaltaisista hoppareista, emoista, gooteista ja lopulta pissiksistä. ''Mitä mieltä sä oot niistä?'' Juulia kysyi Nikolta. ''Iha jees porukkaahan ne on, mut en tykkää. Mitäs sä?'' Niko vastasi. ''No mun jotkut kaverit on lissuja ja kyllä mä ne hyväksyn, ei niissä mitään. Mä oon miettiny, et pitäskö mun joskus alkaa lissuks vai kelpaanko mä näin?'' Juulia sanoi mietteliäästi. ''No ei tod pidä, sä oot just hyvä noin. Miks sä ny tommosia mietit?'' ''No se mun exä, Ville oli iha kauhee fruide ja se ois halunnu, et mäki oisin ollu lissu. No sitte me yritin ja yritin olla, mut ei se oikein ollu mun juttu. Sit kerran Ville möläytti mulle kännissä, et se pitää musta vaan lissuna ja sit se vaa jätti mut. Iha sama mulle, iha kusipää se oliki'', Juulia kertoi. ''Pitäskö mun olla semmonen?'' Niko silitti hänen poskeaan ja vastasi: ''No ei tarvii, sä oot just hyvä ja kaunis noin. Anna Villen ajatella, mitä haluaa, mut mulle sä riität just semmosena ku oot. Painukoo vittuun tommoset Villet.'' Nikon sanat saivat Juulian nauramaan ja hän halasi poikaystäväänsä lujasti. ''Kiitti, säkin riität mulle juuri sellaisena kuin oot.'' He hyväilivät toisiaan ja halasivat uudestaan. ''Mä rakastan sua just tollasena, ei sun tarvii olla mikään muu'', Niko sanoi ja hymyili Juulialle hellästi. ''Samat sanat'', Juulia vastasi ja pörrötti Nikon hiuksia. ''Mä haluun suudella sua'', Niko totesi. ''No suutele'', Juulia vastasi ja Niko lähestyi hitaasti hänen huuliaan ja painoi niille pehmeän suukon. Juulia vastasi siihen ja he alkoivat suudella. Niko kietoi käsivartensa tytön ympärille ja toivoi, että se hetki kestäisi ikuisuuden. Juulia tunsi samoin. Valitettavasti se ei kuitenkaan kestänyt ihan niin kauaa, mutta pitkä hetki se ainakin oli.

Myöhemmin he molemmat makasivat vain alusvaatteisillaan Juulian sängyllä ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin. Juulia makasi Nikon kainalossa ja Niko silitteli hänen hiuksiaan. Hänestä oli ihanaa olla Nikon lähellä. Niko huomasi, että tyttö oli hieman jännittynyt, koska heillä oli ain alusvaatteet yllään.. ''Pelottaako sua?'' Niko kysyi. ''Vähän'', Juulia vastasi. ''Ei meidän tarvii tehä sitä, jos et haluu. Ei oikeesti tarvii'', Niko sanoi ja otti Juuliaa kädestä. Juulia tuli lähemmäs häntä ja sanoi: ''Oonko mä ihan pelkuri?'' ''No et oo, senki hömppä. Ei se nyt niin kauheeta oo, jos ''sitä'' jännittää ja mä kyllä ymmärrän, miksi. Älä yhtään syytä ittees, mulle riittää ihan vain se, et sä oot siinä mun kanssa, etkä lähe mihinkää'', Niko vastasi ja pussasi apeaa Juuliaa otsalle. Nikosta Juulia oli söpö mököttäessään, hän oli Nikon oma Pikku Myy. Juulia hymyili hänelle ja kysyi: ''Mihin muuallekaan mä menisin?'' Niko hymyili takaisin ja pussasi Juuliaa uudestaan otsalle. ''Mut pystytkö sä odottaan?'' Juulia jatkoi. ''Totta kai, ei meillä oo mikään kiire'', Niko vastasi. ''Mutku mä tunnen itteni niin heikoks ja huonoks...'' Juulia sai sanottua ja häntä alkoi itkettää. Niko silitti häntä ja sanoi: ''Tuus tänne.'' Hän otti tytön halaukseensa ja pyyhki hellästi Juulian kyyneleisiä poskia. ''Älä ees kuvittele tommosta. Sä oot mulle aina maailman ihanin tyttö, vaikkei me tehtäs sitä koskaan. Sä oot ihana ja hieno ihminen, muista se. Älä missään nimessä mollaa ittees'', Niko sanoi lohduttavasti. ''Noku mä vaan oon'', Juulia väitti ja pyyhki silmiään. ''Ja pöh, miten joku noin nätti voi ees ajatella tommosta?'' Niko vastasi ja otti Juulian syliinsä. Hän paijasi hellästi tytön hiuksia ja halasi häntä. ''Onko sulla muita asioita, joista sä haluisit puhuu?'' Niko kysyi varovasti. ''Joo'', Juulia vastasi. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi: ''Sillo, ku Emilia kuoli, niin musta tuntu, et mun piti pitää huolta sekä Iirosta että äidistä. Mä en vaan jaksanu, mun pää ei vaa kestäny. Mä yritin olla niiden kaa mahdollisimman paljon, mutku mä en vaa kyenny. Olikse mun syy, et mä ja Iiro jouduttiin sinne hemmetin laitokseen? Oisko mun pitäny pitää meistä parempaa huolta?'' Häntä itketti ja Niko halasi häntä jälleen. ''Vihaako Iiro mua? Tai äiti?'' ''No ei tietenkään vihaa, nehä rakastaa sua ihan niinku minäkin. Ei sun tarvii pitää niistä huolta, ku sun äiti ja isi pitää susta huolta. Ei lapsen tarvii huolehtia aikuisista, ei todellakaan. Älä ikinä syytä ittees'', Niko vastasi ja otti Juulian kainaloonsa sängylle. Hän makasi keskellä sänkyä ja hyväili Juuliaa lähellään. ''Ethän koskaan syytä?'' ''En, en'', Juulia vastasi. Hänestä tuntui jo vähän paremmalta, ku Niko ymmärsi häntä. Juulia halusi kiittää Nikoa, joten hän pussasi poikaa huulille ja kietoi kätensä tämän ympärille. Niko hymyili ja sanoi: ''Joku taitaa olla vähän hellyydenkipee vai?'' Juulia hymyili jo vähän ja pussasi Nikoa uudestaan. ''Taidan mä vähän olla'', hän vastasi. He makasivat lähekkäin ja katsoivat toisiaan silmiin. Ei tarvinnut sanoa mitään, riitti kun toinen oli vain lähellä ja katsoi silmiin. He hymyilivät toisilleen ja Niko kysyi: ''Saanko mä jäädä teille yöks?'' ''Jää vaan'', Juulia vastasi ja otti Nikoa kädestä, jolloin Niko tarttui Juulian käteen. He katsoivat taas toisiaan ja Juulia pyysi pusua, jolloin Niko kumartui hänen puoleensa ja he suutelivat hetken. ''Mä rakastan sua'', Juulia kuiskasi hymyillen. ''Ja mä rakastin sua heti, ku näin sut ekan kerran siellä kadulla'', Niko vastasi ja suutelu jatkui taas. Juulia oli jo vähitellen iloinen, kun Niko oli hänen kanssaan. ''Niin mäkin sua'', Juulia sanoi ja hymyili pojalle hellästi.

Nikolla oli joskus tapana läpsiä Juuliaa leikillään pepulle ja aina, kun hän läppäsi, Juulia kirkaisi ja sai Nikon nauramaan. Eräänä päivänä Niko läppäsi häntä taas, kun he olivat kaupassa. ''Läps, läps!'' Niko sanoi ja pamautti Juuliaa taas kerran. Juulia nauroi ja otti Nikoa ranteesta kiinni. ''Nyt loppu se paukuttelu kuule!'' Niko nauroi ja vastasi: ''Luulet vaan.'' ''Ei, mut iha oikeesti. Enhä mäkää läpsi sua'', Juulia sanoi ja Niko totteli. He jatkoivat ruokaostosten tekoa ja juttelivat niitä näitä. Nikolla oli yllään musta tuulitakki, mustat college-housut ja ruskeat skeittikengät, ja hänen hiuksensa olivat auki. Juulialla oli puolestaan yllään siniset farkut, mustat Converset, musta takki ja sininen SVEA-pipo päässään. Hän oli ostanut pipon vähän aikaa sitten Jim & Jillistä mustan SVEA:n kaveriksi, vaikkei hän mikään pissis ollutkaan. SVEA oli vain hyvä merkki. Niko päätti säikäyttää Juulian ja läppäsi häntä taas, jolloin Juulia älähti leikillään: ''Perhana sun kanssas, mä hakkaan sut kohta.'' ''Niin, mutku sä oot niin ihana'', Niko sanoi ja yritti halata Juuliaa, mutta Juulia väisti ja katsoi poikaa tuimasti. ''Ethän sää suttunu?'' Niko kysyi ja Juulia nyökkäsi. ''Maksetaan nää ostokset ja mennää toho ulos'', hän sanoi vakavasti ja sai Nikon hiljenemään. ''Mut anteeks'', hän sanoi hiljaa ja yritti silittää äkäistä Juuliaa, mutta hän ei halunnut Nikoa lähelleen. Niko ärsytti häntä, koska läpsi häntä koko ajan, eikä totellut vaikka häntä kuinka kielsi. Niko oli ärsyttävä ja roikkuva. ''Tuu, mennään kassalle'', Juulia sanoi hiljaa ja Niko lähti hänen peräänsä.

Ulkona Juulia otti Nikon puhutteluun ja selitti, että ainainen läpsiminen ahdisti ja ärsytti häntä. Niko kuunteli hiljaa tyttöstävänsä ja lupasi, että läpsiminen loppuisi. ''Anteeks'', Niko sanoi ja antoi Juulialle halin. Tyttö mutisi hiljaa ''saat'' ja halasi poikaa nopeasti. Hän oli yhä vihainen. He kävelivät hiljaa Juulian kotiin, eivätkä puhuneet koko matkan aikana mitään. Nikolle tuli jotenkin outo tunne ja hän kysyi: ''Ei kai me erota?'' Juulia oli sen verran vihaisella tuulella, että pelottava eroajatus hiipi väkisinkin mieleen. Juulia ei sanonut mitään, vaan avasi kotiovensa ja riisui ulkovaatteet päältään. Talo oli tyhjillään, joten hän oli Nikon kanssa aivan kahdestaan. Nikokin oli ihan hiljaa ja hiipi ruokia purkavan Juulian lähelle. Hän silitti hellästi Juulian olkapäätä, kun tyttö laittoi ruokia jääkaappiin. Hän antoi Nikon koskea häneen. Niko silitti häntä ja kietoi kätensä tytön ympärille, kun Juulia oli saanut ruoat kaappiin. Juulia ei koskenut Nikoon, mutta pojan läheisyys ei haitannut häntä. He olivat ihan hiljaa ja Niko käänsi Juulian ympäri halatakseen häntä. Hän halasi tyttöä hellästi ja vähitellen Juulia halasi häntä takaisin. ''Anteeks, mä olin ihan tyhmä'', Niko sanoi ja silitti Juulian hiuksia. Juulia oli yhä hiljaa ja Niko huomasi, että Juuliaa itketti hieman. ''Anna anteeks, tää ei tuu toistumaan'', Niko sanoi ja paijasi tyttöä hellästi. ''No saat anteeks, mut se läpsiminen ahdistaa'', Juulia sanoi ja Niko nyökkäsi. ''Se kosketusko ahistaa vai mikä?'' Niko kysyi ja katsoi hellästi Juulian surullisia kasvoja. ''Älä oo niin surullinen.'' ''Se tuo mieleen seksin'', Juulia sanoi ja Niko ymmärsi täysin. ''Ää, niinpä... Anteeks, en ajatellu ollenkaan. Mulla ei ollu tarkotuskaan läpsiä sua sen takia, et se muistuttas sua siitä tai ahdistas sua. Se oli vaa leikkiä, anna anteeks'', Niko sanoi ja halasi Juuliaa lujasti. Tyttö itki ja halasi Nikoa takaisin. Seksi tosiaan ahdisti häntä, eikä hän halunnut ajatella koko asiaa. Se pelotti ja tuntui ikävältä ajatukselta. Sitä ajatellessa, hänelle tuli hyvin epämiellyttävä olo ja hänestä tuntui, että jalat pettäisivät alta minä hetkenä hyvänsä. Hän katsoi Nikoa hätääntyneesti ja Niko huomasi heti, että jokin oli vialla. ''Mun jalat ei pidä!'' Juulia sanoi ja Niko nosti hänet syliinsä ja kantoi olkkarin sohvalle. Koko tyttö tärisi ja Nikosta tunsi, että Juulian sydän jyskytti tuhatta ja sataa. Hän säikähti tytön olotilaa ja sanoi: ''Herran jumala, mikä sulle tuli?'' ''En mä tiiä, mä en saa happee'', Juulia sanoi itku kurkussa. ''Mä kuolen kohta!'' Silloin Niko tajusi, että Juulialla oli paniikkikohtaus ja sanoi rauhoittavasti: ''Rakas, ei oo mitään hätää. Sulla on paniikkikohtaus. Millaki sai semmosen joskus, kyllä se ohi menee. Pysy vaan rauhallisena.'' Juulia itki ja hoki tukehtuvansa. ''Mä kuolen tähän paikkaan, mä en haluu kuolla!'' ''Et sä mihinkään kuole, pysy vaan rauhallisena'', Niko sanoi ja silitti rauhallisesti Juulian vatsaa, mikä sai hänet hieman rauhoittumaan. Niko istui aivan lähellä sohvaa ja Juulia otti häntä kädestä. ''Tuu tänne mun kaa.'' Niko meni Juulian viereen ja otti pelokkaan tytön kainaloonsa ja sanoi: ''Mä oon tässä sun kanssas, ei oo mitään hätää.'' Hän silitti itkuisen Juulian hiuksia ja pahoitteli vielä kerran töppäilyjään. Niko tunsi, että paniikkikohtaus saattoi olla hänen syytään ja niin kai se vähän olikin. Juulia sanoi asian olevan ok ja vakuutti, etteivät he eroaisi, mikä helpotti Nikon oloa kummasti. Kaikki olisi kohta taas hyvin.

Muutaman tunnin kuluttua kohtaus oli ohitse ja Juulia oli taas oma itsensä. Häntä pelotti hieman vieläkin, mutta Nikon läheisyys auttoi siihen hyvin. He makasivat vierekkäin sohvalla ja katsoivat illan Salkkareita. He silittivät toisiaan ja heidän riitansa oli ohi. ''Ethän sä oo enää vihainen, vaikka mä ihan pimee olinki?'' Niko kysyi ja näpräsi Juulian hiuksia. Hän teki Juulialle pikkulettiä. ''En oo, unohdetaan koko juttu'', Juulia sanoi hymyillen. ''No hyvä'', Niko sanoi ja jatkoi letin tekoa. Hän oli hyvä hiusten letityksessä, vaikka hän poika olikin, eikä edes letittänyt omia hiuksiaan. Juulia hymyili hänelle ja laski päänsä Nikon rintaa vasten. Hän tunsi Nikon hengityksen ja sydämen lyönnit, niin lähellä hän oli. Salkkarit lähenivät loppuaan ja Juulia ummisti silmänsä Nikon kainalossa. Poika tuoksui hyvälle ja hänen lähellään oli ihana nukkua. Niko keskittyi puolestaan Ismon ja Ossin toilailuihin ja huomasi vasta lopputekstien aikana Juulian nukahtaneen hänen viereensä. Näky oli niin ihana, että Nikolle meinasi tuli tippa linssiin. Siinä uinui hänen rakas tyttönsä, jolla oli kaikki hyvin maatessaan turvallisesti Nikon lähellä. Juulia oli kaunis kuin pieni enkeli. ''Sä oot kuule joku söpöin, kun sä nukut'', Niko ajatteli rakkaansa unta katsoessaan. ''Ja vielä söpömpää on se, ettet sä jättänyt mua, vaan nukut siinä mun vierellä.''

Illalla Juulia halusi ottaa valokuvia itsestään ja Nikosta omaa Facebookkiaan varten. He seisoivat lähekkäin peilin edessä ja ottivat vuorotellen kuvia. Välillä he halasivat, pussailivat, nauroivat, tekivät erilaisia ilmeitä ja pelleilivät kameran edessä, mutta osasivat he ollan ''kunnollakin''. Juulia löysi laatikostaan pikkutyttöjen prinsessakruunun ja laittoi sen leikillään Nikon päähän. ''No ei varmana oteta tätä kuviin mukaan!'' Niko huudahti ja meinasi ottaa kruunun pois. ''Eiku anna olla vaan, toi pukee sua hyvin'', Juulia sanoi ja aikoi ottaa uuden kuvan. ''Sähä se tyttö oot, enkä minä'', Niko nauroi ja yritti laittaa kruunun Juulian päähän, mutta Juulia väisti ja vaati Nikoa pitämään kruunua omassa päässään. ''Yks kuva vaan, jooko?'' Juulia aneli ja Niko pyöritteli päätään. Juulia aneli ja aneli ja lopulta Niko suostui. ''No niin, hyvä poika'', Juulia kehui ja otti digikameransa taas esiin. Niko kietoi kätensä tämän ympärille ja otti kuvaa varten oikein myrtyneen ilmeen, jonka Juulia huomasi ja sanoi: ''Ää, ollaan iha kunnolla.'' ''No okei'', Niko myöntyi ja hymyili kauniisti Juulian ottaessa kuvia. ''Haluuks siivet ja taikasauvanki?'' hän kiusoitteli ja sai Nikon nauramaan: ''Ei kai sulla semmosia oo, ja kenen tää kruunuhärpäke ees on?'' ''Ei oo ja se kruunu on mun. Leikin sillä aina pienenä ja halusin pitää sen muistona. Ellaki voi leikkii se päässään sitten, kun se ''prinsessavaihe'' tulee'', Juulia selitti. Sitten he jatkoivat kuvien ottamista ja lopulta Niko tunki kruunun Juulian päähän, jolloin kruunu meni vähän vinoon, jolloin heitä molempia nauratti. ''Nyt on Ruususen vuoro pitää tätä, prinssille riitti jo'', Niko sanoi ja halasi söpöä prinsessaansa hellästi.

Niko innostui ajamaan Juuliaa takaa kuvaussessioiden jälkeen ja he juoksivat nauraen ympäri Juulian perheen vaaleansinistä omakotitaloa. Nikosta oli hauska jahdata Juuliaa, joka nauroi ja pinkoi häntä pakoon. Niko ajoi hänet takapihalle asti ja taas sisälle ja sitten taas ulos. Hippa oli molemmista hauskaa ajanvietettä. Juulia juoksi yläkertaan ja Niko syöksyi hänen peräänsä. Niko sai Juulian ylätasanteella kiinni ja hyökkäsi hellästi kultansa kimppuun. ''Nyt et pääse pakoon'', Niko sanoi matalalla äänellä, jolloin Juulia nappasi kostoksi Nikolta pipon päästä. ''No perhana sun kanssas'', Niko ärähti ystävällisesti ja Juulia pääsikin häneltä pakoon. Hän juoksi pipo kädessään Iiron huoneeseen, ja Niko tuli perässä. Hän ei pahaksi onnekseen huomannut huoneen ovella olevaa kynnystä ja kompastuikin siihen heti ja lensi Juulian päälle, jolloin tyttö kaatui selälleen lattialle. Aluksi hän katsoi Nikoa pelästyneenä ja näytti siltä, että alkaisi itkeä, jolloin Niko säikähti itsekin ja alkoi pyydellä anteksi ja lohduttaa häntä. Silloin Juulian kasvoille levisi ilkikurinen hymy, jolloin Niko tajusi, että Juulia oli vain vedettänyt häntä. Ei häneen ollut mitenkään sattunut. Heitä molempia nauratti ja he halasivat toisiaan siinä lattialla maatessaan. ''Tiiäks mitä?'' Juulia kysyi. ''Noo?'' Niko vastasi hymyssäsuin. ''Sillon, kun me tavattiin, mä olin ihan yksin ja kaikki oli niin sekavaa. Mulla oli tosi paha olo, mut sit ku mä tutustuin suhun, mä tulin heti ilosemmaks. Mun elämästä puuttu iso pala, mut se pala olitkin sinä'', Juulia sanoi ja hymyili. ''Voi kiitos, samat sanat sulle. Mä rakastin sua heti, ku nähtiin ekaa kertaa'', Niko sanoi ja otti tyttöään kädestä. ''Sillon mä tiesin, et mä tarvitsin mun elämään just sut'', Niko jatkoi ja sai vieressään makaavalta Juulialta lämpimän halin. Niko halasi rakastaan takaisin ja toivoi, ettei Juulia lähtisi koskaan pois, vaan olisi hänen luonaan ikuisesti.