Niko istui kaverinsa Tuukan sohvalla ja veti kokista naamaansa, koska tänä iltana hän halusi pysytellä visusti limulinjalla. Kaikki olivat jo aikamoisessa kännissä ja heitä katsoessaan, Niko ei todellakaan halunnut moiseen kuntoon. Tuukka oli Nikon kaveri, joka oli kutsunut Nikon synttäribileisiinsä, jotka olivat Nikon mielestä aika tylsät. Kaikki vain joivat ja pari pissistä lauloi epävireisesti Sing Staria olohuoneen telkkarin edessä. Niko katsoi kyllästyneenä bileiden menoa ja päätti lähteä kotiin, koska eihän hänellä ollut edes seuraa. Juuliakin oli kotonaan, koska hänen piti siivota huoneensa ja hoitaa jälleen pientä Ella-siskoaan. Niko ajatteli Juulian ihanaa tuoksua ja lämmintä kehoa, ne tuntivat niin ihanilta. Miksei hän voinut olla Nikon kanssa juuri nyt? Niko hymyili itsekseen ja päätti laittaa kihlatulleen tekstiviestin: ''Nähäänkö vielä tänään? Oon Tuukalla, sähä tiiät mis se asuu. Tuu tänne. <3'' Hetken kuluttua Juulia vastasi: ''Ää, mul on hirveesti hommii ja Ellakin pitäs nukuttaa. Mut jos kerkeen, niin tuun sinne jossaki vaihees. Tosi kivaa tää siivoominen jo... Mut nähää, rakastan sua. <3'' Niko hymyili ja vastasi: ''Mäki sua, nähää. <3'' Sitten hän nousi sohvalta ja päätti vaihtaa huonetta, koska pissisten rääkyminen alkoi käydä hermoille. Vetäisivät edes heviä...
Niko löntysteli tylsistyneenä eteisen peilin eteen ja katsoi itseään peilistä. Hänen hiuksensa olivat vähän sekaisin, mutta väliäkö sillä. Sitten hän meni viereiselle keittiön ovelle ja avasi sen. ''Kuka toi on?'' hän ajatteli katsoessaan ovesta sisään. Keittiön pöydän ääressä istui vaalea tyttö, joka katsoi apeana ikkunasta ulos ja piti kännykkää kädessään. Se oli Nikon vanha luokkakaveri, Paula Salonen. Hän oli yllään musta JumpIn-haalari ja hänen pitkät hiuksensa olivat sotkuisella ponnarilla. Niko huomasi heti, ettei tytöllä ollut kaikki hyvin, joten hän meni ovesta sisään ja sulki sen perässään, jolloin Paula hätkähti ja katsoi Nikoa kummissaan. ''Ei oo mitään hätää, tulin vaan kattoon, et mikä sul on'', Niko sanoi, jolloin Paula tunnisti hänet ja hymyili. ''Niko perhana'', Paula sanoi ja tuli halaamaan poikaa. Aluksi halaaminen tuntui Nikosta vähän oudolta, mutta hän halasi kuitenkin takaisin; olihan Paula hänen vanha ystävänsä. ''Moi Paula'', Niko tervehti hymyillen ja Paula hymyili takaisin, vaikka hän hieman synkkänä olikin. ''Mikä sul o?'' Niko kysyi ja katsoi Paulan kasvoja. ''Meillä menee kotona vähä huonosti, ku mun porukat eros tänään. Mä ja mun pikkuveli asutaan nyt äidin kaa ja iskä muuttaa johonki. Tää on iha paska tilanne, en haluis et ne eroo'', Paula selitti allapäin, vaikka hän yrittikin esittää Nikolle iloista ja reipasta tyttöä niin kuin hän yleensä oli. ''Mä ymmärrän sua hyvin, koska munki porukat on eronnu ja se tuntu aluks tosi vaikeelta, mut kyllä siihen aikanaan tottuu. Kyl se siit'', Niko sanoi ja hymyili myötätuntoisesti. ''Joo, eiköhä tää täst. Harmittaa vaan. Onneks mä ja Juuso saadaan nähä isää aina lomilla ja viikonloppusin, ku meijän porukat otti yhteishuoltajuuden. Kyl tää täst'', Paula vastasi ja kiitti Nikoa tuesta. ''Joo pitäähän kavereita aina auttaa'', Niko sanoi ja antoi tytölle vielä yhden halin, ja Paula hali häntä takaisin. Seuraavaksi Paula kertoi jotain sellaista, mitä Nikon ei olisi ehkä kannattanut kuulla: ''Niko, mä oon ihastunu suhun.''
Niko katsoi edessään seisovaa Paulaa äimistyneenä ja hymyili sitten nolosti. ''Aijaa? Kiitos.'' Se oli ehkä hieman tökerö vastaus, mutta ei hän keksinyt muutakaan. Paula hymyili hänelle ja yritti halata häntä taas, mutta tällä kertaa Niko kielsi ja Paula katsoi häntä kummissaan. ''No mitä ny?'' hän kysyi hieman loukkaantuneena. ''Paula, musta on tosi kiva, ku sä kerroit pitäväs musta, mut mä oon jo kihloissa. Kato vaikka'', Niko sanoi ja näytti hänelle kihlasormustaan. ''Ai sen Juulian kaa?'' Paula kysyi hiljaa. ''Joo, me ollaan oltu yhes melkein vuosi. ''Selvä, anteeks... Mä en oisin vaan halunnu sut...'', Paula sanoi ja hänen silmänsä kostuivat. Nikolle tuli paha mieli ja hän otti tytön halaukseensa. ''Äh, tuus tänne. Kyl sä viel jonku löydät, oot niin nättikin ja...'' Nikon lause katkesi siihen, koska Paula yritti juuri silloin suudella häntä. Niko torjui hänet ja näki samalla jotain kamalaa: Juulia silmät pyöreinä seisoi keittiön ovella.
''Rakas, oota!'' Niko huusi Juulian perään, joka laittoi eteisessä kenkiä jalkaansa. Paula juoksi olkkariin piiloon. Nikosta tuntui pahalta nähdä Juulia niin surullisena, eikä tyttö antanut edes koskea itseään. ''Anna mun olla!'' hän huusi ja meinasi juosta ulko-ovelle, mutta Niko sai hänet viime hetkellä kiinni. Juulia itki ja rimpuili Nikon otteissa, mutta lopulta rauhoittui, eikä yrittänyt enää uutta pakoa. Siinä he seisoivat eteisen matolla ja molemmista tuntui hyvin pahalta ja ikävältä. ''Juulia, mä en menis ikinä pettämään sua. Uskothan sä mua? Sä ymmärsit ton tilanteen ihan väärin, mä vaan lohdutin mun kaveria, eikä mulla ollu mikään tarkotus pussata sitä, vaan se yritti väkisin pussata mua. Usko mua'', Niko sanoi ja halasi Juuliaa hellästi. ''Etkö sä enää rakasta mua?'' Juulia kysyi itku kurkussa ja otti Nikosta kiinni. ''Niko, älä jätä muaaaaaaaaa'', Juulia ulisi ja Niko pussasi häntä varovasti ohimolle. ''En jätä en, ja tottakai mä rakastan sua. Toi äskenen oli vaan väärinkäsitys. Anteeks kauheesti. Usko mua, rakas'', Niko lohdutti ja silitti Juuliaa hellästi. Miksi tän piti mennä näin? Miksi? Juulia oli hetken hiljaa ja antoi Nikolle lopulta anteeksi. ''Okei, mä uskon sua'', hän mutisi hiljaa. ''No hyvä'', Niko vastasi ja antoi kullalleen lohdutuspusun, johon Juulia vastasi ja he pussailivat muutaman kerran. ''Mennään kotiin'', Niko sanoi ja vei Juulian kainalossaan pihalle.
Kello oli vähän yli yksi yöllä, kun Niko ja Juulia pääsivät lopulta Juulialle ja hänen huoneeseensa. He olivat molemmat aika vaitonaisia ja tyytyivät vain halaamaan toisiaan. ''Kaikki on hyvin, eikö niin?'' Niko kysyi ja hyväili kainalossaan olevaa Juuliaa. ''Joo, ei täs mitään. Mä vaan ymmärsin väärin, en mä oo vihane'', Juulia vastasi ja hymyili, vaikka illan tapahtumat hieman harmittivatkin häntä. Hemmetti sitä Paulaa... ''No hyvä'', Niko sanoi ja halasi Juuliaa taas. He istuivat Juulian sängyllä ja katsoivat televisosta tulevaa leffaa, joka oli molemmista aika tylsä. He olivat lähekkäin ja Juuliaa alkoi pikkuhiljaa nukuttuaa. Hän painoi päänsä Nikon vasten Nikon olkapäätä ja laittoi silmät kiinni. Niko huomasin tämän ja otti laittoi Juulian päälle peiton. Niko otti kaukosäätimen ja alkoi selata Juulian tv:n kanavia tytön nukkuessa hänen vieressään. MTV:ltä tuli South Park ja Niko alkoi katsoi sitä. Vaikka televisosta tulikin hyvä ohjelma ja Juulia nukkui hänen vieressään, hänellä oli silti ikävä olo. Miksi Paulan piti halata ja melkein pussatakin häntä? Ja miksi Juulian piti nähdä tämä kaikki? Nikolla oli tosi huono olo ja hän sammutti television. Hän nousi seisomaan ja pyöri ympäri huonetta. Miksi tässä piti käydä näin?
Myöhemmin Niko vaihtoi yövaatteet päällensä ja meni Juulian viereen nukkumaan. Juulia oli niin suloinen nukkuessaan. Hän oli makasi levollisena peiton alla ja hänen ruskeat hiuksensa pilkistivät sen alta. Niko kaivoi Juulian peittojen alta herättäen hänet vahingossa. ''Sori, ei ollu tarkotus häiritä. Nuku vaan'', Niko sanoi ja Juulia jatkoi uniaan. Tyttö oli sen verran unenpöpperössä, ettei hän tajunnut mistään mitään ja nukahti heti uudestaan. Nikoa huvitti Juulian pöllämystynyt ilme ja hän kuiskasi: ''Voi sua hassua.'' Nikolla oli parempi olo ja hän veti tytön lähelleen. Niko vahti hetken Juulian unta ja painoi vähitellen silmänsä kiinni. Hän otti Juuliaa kädestä ja nukahti tyttö kainalossaan. Parempaa nukkumapaikkaa sai etsiä.
Juulia mökötti Nikolle koko aamun, eikä halunnut poikaa lähelleen. Niko yritti parhaansa mukaan piristää rakastaan, mutta Juulia ei tehnyt muuta kuin angstasi ja makasi sängyllään. Niko harmitui Juulian pahasta olosta kovasti ja meni tytön lähelle. ''Anna mulle anteeks, älä oo vihanen. Se Paula on vaan mun kaveri. Mä rakastan sua, enkä ketään muuta. Tuu mun syliin'', Niko sanoi ja kosketti peiton alla makaavaa Juuliaa, joka tuijotti mieluummin seinää kuin poikaystäväänsä. ''Noku sä et sais koskeen muihin'', Juulia mutusi peiton alta ja lisäsi vakavasti: ''Sä et koske muihin tyttöihin, onko selvä?'' Nikon vastasi hiljaa ''joo, joo'', vaikka Juulian käytös ärsyttikin häntä. Eikö hän saanut halata edes omia kavereitaan? Mutta kyllä Juulia leppysi, piti vain odottaa hieman. Niko meni varovasti Juulian vierelle, jolloin Juulia nousikin ylös ja meinasi motata Nikoa, jolloin Niko tietenkin säikähti ja puolusti itseään kietomalla kätensä tytön ympärille. Juulia huusi ja rimpuili Nikon otteissa, mutta ei voinut Nikolle mitään. ''Älä, päästä mut pois! Älä!!!'' Juulia huusi ja alkoi lopulta itkeä. Niko lievensi otettaan halaukseksi ja halasi rakastaan hellästi. Nyt ei kannattanut suuttua. ''Rauhotu, nyt rauhotut'', Niko käski ja silitteli Juulian selkää. Tyttö itki Nikoa vasten ja pyysi Nikolta anteeksi. ''Anteeks, mä vaan hermostuin. En mä ois oikeesti lyöny. Anteeks...'' ''Ei se mitään, tulin vaan liian lähelle'', Niko sanoi ja hymyili. ''Mul on vaan niin paha olo sen Paulan takii, tapan itteni!'' Juulia itki, ja Niko katsoi häntä silmiin. ''Et varmasti tapa, ei se oo mikään ratkasu'', Niko sanoi ja Juulia nyökkäsi. ''Nyt oot siinä, etkä puhu tommosii. Kaikki on kohta hyvin, vaikkei nyt tunnukaan siltä. Haluathan sä vielä olla mun kanssa?'' Niko sanoi, ja Juulia nyökkäsi. Kaipa tämä sotku vielä selviäisi.
Illemmalla he molemmat olivat jo paremmalla tuulella ja jopa nauroivat toistensa jutuille, joten elämä oli taas melko normaalia. Niko pelasi Iiron kanssa Nintendo Wiitä ja Juulia leikki Ella-siskonsa kanssa barbeilla. ''Mä hakkaan sut!'' Iiro uhkasi pelatessaan Nikon kanssa Wiin nyrkkeilypeliä. ''No aijaa? Entäs, jos mä hakkaanki sut?'' Niko vastasi ja hakkasi Iiron pelihahmoa niin kovaa kuin pystyi. Iiro nauroi ja pamautti Nikon ukkoa suoraan leukaan. Hän oli voitolla, mutta Niko pamautti hänet mattoon erän viime hetkellä, ja selviytyi voittajaksi. ''Ei!'' Iiro valitti ja pyysi pelitaukoa. ''Joo, pidetään vaan. Mentäskö välillä vaikka ulos?'' Niko vastasi ja Iiro nyökkäsi. Niko meni Ellan huoneen ovelle ja sanoi Juulialle lähtevänsä Iiron kanssa ulos. ''Se sopii, laitan kohta Ellan nukkumaan. Jäätkö sä yöks?'' Juulia vastasi ja hymyili Ella vierellään. ''Voin mä jäädä'', Niko sanoi ja lähti sitten. Vaikka kaikki olikin hyvin, Juulialle puhuminen tuntui silti hieman oudolta. Hetki sitten tyttö meinasi melkein lyödä häntä ja nyt hän olikin taas oma iloinen itsensä. Tytöt olivat outoja. ''No niin, mennään'', Niko sanoi ja lähti Iiron kanssa ulos.
He kävelivät läheiseen leikkipuistoon ja kävivät penkeille istumaan. Iiro pyöritteli violettia cappia käsissään ja katsoi Nikoa silmiin. ''Onks teillä Juulian kaa joku ongelma?'' Niko nyökkäsi ja selitti koko tarinan. ''Noo se nyt vaan on tommone, kyllä se siitä leppyy. Arvaa saiko se muuten raivarin, ku selviski et Esalla on tytär'', Iiro vastasi ja laittoi capin päähänsä. ''Täh? Noinko on?'' Niko kysyi ja Iiro jatkoi: ''Joo sillä on 20-vuotias Johanna-niminen tytär. Hyvä ku Juulia ei hyökänny sen kimppuun, ku se oli meillä. Juulia on joskus vähä liian omistushalunen ja siks se on vähä mustis, mut sehä kertoo siitä, että se todella välittää susta.'' ''Niin mäkin siitä'', Niko ajatteli jo hymyillen.
Seuraavalla viikolla Niko sai lopultakin nähdä Johannan, kun hän oli Juulialla kylässä. Johanna oli hieman Juuliaa pidempi, ruskeahiuksinen, sinisilmäinen ja iloinen tyttö, joka oli Nikon mielestä vähän liiankin iloinen... Johanna nimittäin puhui jatkuvasti ja yritti jostain syystä olla alati Juulian lähellä, mikä ärsytti Nikoa ja Juuliaa kovasti. ''Ää, menee hermot tohon. Kato nyt, miten se roikottaa Ellaakin'', Juulia nurisi Nikon korvaan, kun Johanna leikki syrjemmällä Ellan kanssa. ''Sit se halailee mua koko ajan, vois vähä rauhottuu'', Juulia lisäsi ja puuskahti kyllästyneesti. ''Ei sun tarvii olla sen kaa, antaa olla koko muijan ihan omassa rauhassaan. Ollaan me kahestaan'', Niko sanoi ja hymyili kihlatulleen. ''Joo, kyllä mä ny mieluummin sun kaa oon ku ton helvetin Jossun. Esa taiski sanoo, et Johanna on vähä ylivilkas ja sen kyllä huomaa'', Juulia vastasi ja yritti pidätellä nauruaan, jossa Nikollakin pitelemistä. Johanna oli selvästi pelle. ''Mut nyt me kuule mennään sun huoneeseen ja jätetään toi Jossu vai mikä lie onkaan ihan omiin hommiinsa'', Niko ehdotti ja sai Juulian mukaansa.
Niko sulki Juulian huoneen oven ja silloin he molemmat repesivät. He nauroivat ja läpsivät toisiaan. Oli ihana nauraa toisen kanssa. Sitten Niko nosti Juulian syliinsä ja kantoi tytön sängylle. He nauroivat ja riehuivat yhdessä. Juuri kun Niko yritti hyökätä Juulian kimppuun kutittaakseen häntä vatsasta, ovelle koputettiin. He nousivat ylös ja Juulia sanoi hiljaa: ''Eikä, se on Johanna...'' Hän meni avaamaan oven ja Johanna katsoi häntä silmiin leveästi hymyillen. Niko huomasi jotain outoa tyttöjen välillä, mutta ei sanonut mitään. Jokin heidän ''sisarussuhteessaan'' häiritsi, mutta Niko ei tiennyt mikä. Mutta nyt Niko tajusi sen: miksi Johanna halaili Juuliaa jälleen omituinen ilme kasvoillaan? Hetken kuluttua Johanna lähti ja Juulia jäi seisomaan ovelle. Niko katsoi tyttönsä häkeltynyttä ilmettä ja meni Juulian vierelle. Hän laski kätensä tytön olkapäille ja silitti häntä hellästi. ''Mikä on?'' Niko veti Juulian lähelleen ja Juulia halasi häntä. ''Miks Johanna tuli tänne?'' Niko kysyi ja ihmetteli, miksi Juulia ei heti vastannut. Niko odotti ja odotti ja alkoi hermotuksissaan ravistella Juuliaa, jolloin Juulia alkoi melkein itkeä, koska Nikon kova käsittely sattui. Niko huomasi tämän ja lopetti. Hän talutti Juulian sängylle ja kysyi Johannasta, mutta Juulia ei vastannut. ''Juulia, kerro mulle. Mikä tää juttu on? Rakas, kyllä sä voit mulle sanoo...'' ''En mä saa'', Juulia sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan. ''Kerro vaan, kyllä sä voit mulle kertoo. Mitä se on sulle tehny?'' Niko kysyi ja otti Juulian kainaloonsa. Juulia painautui poikaystäväänsä vasten, mutta ei silti sanonut mitään. Kumpa Johanna ei tulisi takaisin...
Seuraavana päivänä outo halailu jatkui taas. Johanna kävi Juulian kimppuun jo heti aamusta antaen tälle suuren halin, mutta Juulia ei halannutkaan takaisin. Johannan kosketus ahdisti häntä. Kun outo halaius oli ohi, Niko marssi Johannan luokse ja kysyi: ''Miks sä lääpit mun tyttöystävää koko ajan? Oisitpa nähny Juulian ilmeen, ku lähit eilen sen huoneesta. Etkö sä nää, et toi ahistaa sitä?'' Johanna katsoi Nikoa kylmästi ja vastasi: ''No anteeks, mut kai mä mun omaa siskopuoltani saan halata? Mitä sä siinä itket?'' ''Mut selvästikään Juulia ei pidä siitä!'' Niko ärähti ja Juulia käski häntä lopettamaan, mutta Niko vain jatkoi: ''Sä et koske Juuliaan tai sulle käy huonosti!'' ''Vittu, pidä sinä pääs kiinni!'' Johanna huusi ja Niko tajusi lopettaa. ''Mennään'', Niko sanoi Juulialle ja lähti pois tilanteesta, vaikka hän olisi halunnut kuristaa Johannan vaikka omin käsin. Mitä ihmettä Johanna Juuliasta halusi?
Eräänä iltana Juulia tuli Nikolle yöksi ja vaikutti todella ahdistuneelta. Hän halusi olla koko illan Nikon lähellä ja aivan tärisi. ''Niko, mä en haluu enää mennä kotiin'', hän sanoi ja pyysi jäädä Nikon perheen luo asumaan. Niko asui jälleen perheensä kanssa, koska hän ei ollut pitänyt omasta kodistaan. ''Juulia, nyt sun pitää kertoo, mitä se Johanna oikein yrittää'', Niko pyysi ja Juulia pudisti päätään. ''En mä haluu.'' ''Jotain outoo siinä tytössä on, miks se koskee suhun?'' Niko kysyi ja sai Juulian itkemään. ''Mä haluun auttaa sua, kerro mikä painaa'', Niko sanoi rauhoittavasti ja otti itkuisen kultansa lähelleen. Hetken kuluttua he makasivat Nikon sängyllä ja Niko kietoi käsivartensa Juulian ympärille. ''Johanna tappaa mut, jos mä kerron. Mä pelkään sitä kauheesti'', Juulia itki ja vaati saada jäädä Nikolle asumaan. Niko näki hädän ja kauhun rakkaansa silmistä, ja vastasi: ''Ei tapa, kerro nyt.'' Juulia empi, mutta näytti lopulta Nikolle jotain, mikä sai Nikon melkein pyörtymään: Juulian kaulassa oli tumma kuristusjälki. ''Voi jeesus...'' Nikolta pääsi ja otti kännykkänsä esiin. ''Mihin sä soitat?'' Juulia hätääntyi ja Niko kertoi soittavansa Esalle. ''Et soita! Mä kerron sulle ite'', Juulia aneli ja sai Nikon lopettamaan puhelun. Nyt hänen oli pakko sanoa nuo kirotut sanat Nikolle: ''Johanna ahdistelee mua.''
Juulia itki koko sen illan ja kertoi, että Johannalla oli pakkomielle häneen. Johanna halaili ja lääppi häntä päivittäin, koska oli kai ihastunut Juuliaan. ''Voi herranjumala, mitä sä oot joutunu kokemaan. Kauanko tätä on kestäny?'' Niko kysyi Juulia sylissään. ''Melkein kaks viikkoo, enkä mä oo uskaltanu sanoa kellekään. Vika tikki oli se, kun me oltiin Johannan kaa uimahallissa ja se hiplas mua tyttöjen puolella, ku mulla oli bikinit päällä. Sit ku mä meinasin lyödä sitä, niin se alkoki kuristaan ja uhkas hukuttaa mut, jos ees hipaisen sitä. Että me pelkäsin, Johanna on iha kauhee'', Juulia kertoi ja Niko halasi häntä. ''Kuinka sairas voi ihminen olla, et ahdistelee niinsanottua siskopuoltaan? Se ämmä se maksaa'', Niko totesi päätään pyöritellen. Hän pussasi Juuliaa otsalle ja kuiskasi: ''Sä asut täällä ainakin viikon, eikä kukaan tee sulle mitään pahaa. En anna sen pedarin koskee suhun enää ikinä, mä lupaan sen. Ei sulle saa tehdä pahaa.'' Niko katsoi varovasti Juulian kaulassa olevaa mustelmaa ja totesi sen olevan paranemaan päin. Niko silitti kaulaa sormellaan ja painoi hellän suukon siihen. ''Mä hoidan sut kuntoon.'' Juulia kiitti poikaystävänsä ja he hymyilivät toisilleen. Juulia pääsi jälleen kultansa syleilyyn ja sai Nikolta lohduttavan suukon huulilleen, jolloin hän pussasi Nikoaan takaisin. Siinä oli hänen rakas Nikonsa, joka hoivasi ja piti hänestä huolta, eikä Nikolle saanut käydä koskaan mitään pahaa, niin paljon Juulia hänestä piti. Niko pussasi häntä taas ja kaatoi tytön hellästi sängylle ja tuli hänen vierelleen. Niko otti Juuliaa kädestä ja sanoi: ''Me selvitään tästä yhdessä ja kaikki tulee olemaan hyvin.'' Juulia nyökkäsi ja antoi Nikolle taas suukon, joka johti pitkään ja lohduttavaan suukotteluun.
Juulian rauhoituttua, Niko soitti Johannalle varmasti elämänsä vihaisimman puhelun ja haukku tytön sairaaksi ahdistelijaidiootiksi ja uhkasi vielä, että hakkaisi Johannasta ilmat pihalle, ellei Juulian lähentely loppuisi. Johanna oli tapansa mukaan ilkeä ja nauroi Nikon uhkailuille sanoen: ''Vittuako mä sua pelkään? Hakkaa keskenäs.'' Sitten Johanna tinttasi luurin Nikon korvaan, jolloin Niko raivostui ja soitti kiukuspäissään Esalle. Hetken kuluttua Esa vastasi ja Niko kysyi, onko Esalla aikaa puhua. ''Onhan minulla, mitäs asia koskee?'' Esa vastasi ja Niko selitti koko jutun. Hän piti Juuliaa kainalossaan koko puhelun ajan ja Esa pyysi antaa puhelimen Juulialle, jolloin Niko antoi kännykkänsä hänelle. ''Juulia'', Juulia vastasi hiljaa. ''Voi kauheeta, mitä toi Johanna on tehny sulle! Mulla ja äitilläs ei ollu tästä aavistustakaan, vaikka se halailu aika erikoista olikin. Mä sanoin Jossulle tosta halailusta, mut eihän se mitään kuuntele. Se on holtiton koko tyttö ja riehuu koulussakin niin, että opettajat on helisemässä sen kanssa. Mä pyydän hänen puolestaan kovasti anteeksi ja lupaan, ettei sillä oo meille mitään asiaa! Se hirviö pakkaa kamansa tänään ja lähtee äidilleen heti illalla. Älä syytä tästä ikinä itteäs, minä ja sun perhe rakastetaan sua. Sä oot mulle ku oma tytär, enkä mä...'' Esa murtui ja Juulia puhui hänen kanssaan. ''Kiitos, kyllä tää tästä järjestyy, eikä mulla oo mitään hätää. Mä oon täällä Nikolla nyt jonkin aikaa. Mäkin rakastan sua, iskä.'' He juttelivat hetken ja Juulia antoi puhelimen Nikolle, joka rauhoitteli hätääntynyttä Esaa ja vannoi pitävänsä Juuliasta hyvää huolta. Kaikki olisi hyvin, kunhan Johanna pysyisi Juuliasta kaukana. Myös Juulian äiti tuli puhelimeen ja lopulta myös Johanna, joka oli pakotettu pyytämään Juulialta anteeksi. Juulia kuunteli tunteettoman anteeksipyynnön, muttei sanonut siihen mitään. Se ei tullut sydämestä, joten mitä hän siihen vastaisi. Pyydetty mikä pyydetty. Sitten he lopettivat puhelun ja menivät keittiöön, nyt tarvittiin jotain alkoholipitoista juotavaa.
Juuliaa joi pahaan oloonsa pari mansikkasiideriä, joiden jälkeen häntä alkoi jo naurattaa. Niko tyytyi vain yhteen kaljapulloon, koska ei ollut juomatuulella. Hän katsoi Juulian menoa ja nauroi kultansa huonoille vitseille. Juulia lauloi Petri Nygårdin Kippis kulaus -kappaletta ja naureskeli omille jutuilleen, jotka eivät kovin hauskoja olleetkaan. Hän kumosi kolmannen siiderin, jonka jälkeen Niko otti häneltä juomat pois. Juulia oli aikamoisessa tuiskeessa, eikä Niko halunnut nähdä häntä yhtään sekaisempana. Nyt saisi juominen riittää, mutta pääasia oli kuitenkin se, että Juulia oli nyt rennommalla tuulella ja ikävä ahdisteluasia oli nyt selvitetty. Sitten Niko vei Juulian nukkumaan ja alkoi itse katsoa myöhäis-illan elokuvaa.
Aamulla Juulia nukkui pitkään ja poti herätessään pientä päänsärkyä. ''Ai saatana'', hän voivotteli ja sai Nikolta säälihalin. ''Kyl se siitä, syö jotain suolaista'', Niko sanoi ja pussasi Juuliaa päälaelle. ''Mä meen pesulle'', Juulia sanoi ja lähti vessaan. Juominen selvästi kadutti häntä. ''Juulia...'' Niko sanoi ja Juulia kääntyi häneenpäin. ''En mä oo sulle vihanen, älä yhtää häpeile. Sulla oli syy juoda, enkä mä oo siitä vihanen. Tuus tänne.'' Juulia hymyili nolona ja meni Nikon halattavaksi. ''Kaikki on hyvin, mees nyt pesulle'', Niko sanoi hymyillen ja Juulia lähti hiljaisena vessaan. Kyllä häntä hävetti, mutta juuri silloin Niko sanoi: ''Mees nyt, niin tehään jotain kivaa ku tuut.'' Se lämmitti mieltä.
Pesun jälkeen Juulia puki ylleen puhtaan, punaisen topin, mustat college-housut ja valkoiset sukat. Sitten hän harjasi hiuksensa ja avasi vessan oven. Hänen ihmetyksekseen Nikoa ei näkynyt missään. ''Niko?'' Juulia huhuili ja silloin Niko ampaisi hänen luokseen vessan oven takaa ja sai Juulian säikähtämään pahanpäiväisesti. Hän nosti kultansa ilmaan ja hymyili. ''Tais joku vähä säikähtää?'' hän kiusoitteli ja laski Juulian alas. ''No joo, mä säikähin puolikuoliaaks'', Juulia hymähti ja sitten häntä alkoi naurattaa. Niko oli niin ihana ja hassu. ''Mut hyvä, ku sä hymyilet'', Niko sanoi ja kietoi kätensä Juulian ympärille. ''Mut on mulla silti vähä huono olo...'' Juulia sanoi. ''Mä uskon sen ja se on ihan normaalia tommosten kokemusten jälkeen. Se Johanna pitäs kivittää!'' Niko vastasi ja Juulia oli samaa mieltä. ''Mut nyt kukaan ei tee sulle mitään pahaa, mä pidän siitä huolen'', Niko jatkoi ja keinutti Juuliaa hellästi. Sitten he menivät olkkariin istumaan, eivätkä huomanneet Juulian kännykkää, joka lojui keittiön pöydällä. Siihen oli tullut uhkavaa viesti.
Juulia jäi Nikolle yöksi, ja Niko hoiti häntä koko illan. Juulia oli iloinen, mutta silti hieman vaisu ja etäinen, ja kyllähän sen ymmärsi. Hän halusi olla Nikon vierellä ja pitää pojasta kiinni. Nytkin he istuivat Nikon koneella ja Juulia piti koko ajan Nikoa kädestä. Niko huomasi tämän ja sanoi: ''En mä tästä mihinkään lähe.'' ''Äh, sori, mua vaa hermostuttaa'', Juulia sanoi ja irrotti otteensa pojan kädestä, jolloin Niko otti Juulian käden takaisin omaan käteensä. ''Pidetään vaan toisiamme kädestä, ei se haittaa, en mä sitä sillä sanonu'', Niko korjasi ja hymyili. He olivat jossakin ihmechatissa ja nauroivat yön sekopäiden jutuille. Porukka oli ihan sairasta ja eräskin mies valitti, ettei ollut saanut piirakkaa sitten kymmeneen vuoteen, mikä sai Nikon ja Juulian repeämään totaalisesti. ''Ei juma, mikä äijä'', Niko sanoi ja nauroi Juulian mukana. Niko pyysi ukon keskusteluun ja esitti seksikästä vaalraverikköä kirjoittaen ukolle mitä sattuu. ''Niko, sä oot ihan hölmö'', Juulia sanoi ja naureskeli poikaystävänsä kirjoituksille. ''Tuo ukkoha uskoo kaiken!'' ''No niinpä ja just tommosia onki hauska kusettaa'', Niko sanoi ja keksi taas mitä hullumpia juttuja miesparan pään menoksi, jolloin he saivat taas nauraa. ''Mä käyn hakeen mun kännykän'', Juulia sanoi ja lähti keittiöön. ''Joo'', Niko vastasi ja laittoi musan soimaan. Sitten keittiöstä kuului Juulian avuton huuto: ''Ei vittu!''
Niko meni heti keittiöön ja Juulia seisoi siellä puhelin kädessä. ''Mikä on?'' Niko kysyi ja Juulia näytti hänelle puhelintaan, johon oli tullut kamala viesti: ''Mä tapan sut, odotas vaan ku tuut vastaan kadulla! Kuristan susta ilman pihalle!'' Niko luki viestin tyrmistyneenä ja huomasi, että lähettäjänä oli kukapas muukaan kuin Johanna. ''Nyt se ämmä meni liian pitkälle...'' Niko sanoi ja soitti Johannan numeroon. Pahaksi onneksi numero ei vastannutkaan, joten Niko jätti vastaajaan vihaisen viestin: ''Nyt loppu tommonen pelottelu! Jos sä vielä kerran lähettelet Juulialle tommosia viestejä, niin mä soitan poliisille! Tappouhkaus on rikos, ettäs tiiät vitun nisti!'' Loppuisiko tämä helvetti koskaan? Yhtäkkiä etuovelle koputettiin ja Juulia ryntäsi Nikon syliin. ''Älä pelkää, se on varmaan Milla'', Niko rauhoitteli ja meni Juulian kanssa ovelle. ''Älä avaa'', Juulia kuiskasi ja oli puristaa Nikon käsivarren poikki, niin paljon häntä pelotti. Niko katsoi ovisilmästä rappuun ja siellä olikin Johanna! ''Nyt hiljaa, siellä se nyt on'', Niko kuiskási ja Juulia nyökkäsi peloissaan. He menivät hiljaa keittiöön ja istuivat viimeisimpään nurkkaan. ''Nyt pitää toimia rauhallisesti, mä soitan nyt kytille. Toi akka saa nyt lähöt!'' Niko sanoi ja rauhoitteli itkuista Juuliaa. ''Se tappaa meijät molemmat'', Juulia nyyhkytti ja Niko veti hänet syliinsä. ''Ei tapa'', hän sanoi ja silitti kultansa hiuksia. He halasivat toisiaan ja kuuntelivat ovelta kuuluvaa pauketta. Juuliaa pelotti aivan kamalasti. Johanna alkoi takoa ovea ja tuntui, kuin hän tulisi oven läpi. Takominen jatkui ja jatkui ja Niko soitti poliisille, jotka lupasivat tulla välittömästi. Nyt piti vain odottaa. Hetken kuluttua poliisit kurvasivat pihaan ja hakivat Johannan putkaan. Nyt ei ollut enää hätää, mutta se oli varmaa että Johanna oli täysi sekopää. Sen koommin hänestä ei kuultu, mikä oli Juulialle enemmän kuin helpotus.
Seuraavalla viikolla oli Nikon ja Millan mummon hautajaiset. 80-vuotias Hilma-mummo oli jo sairastellut jo pitkään ja kuoli keuhkokuumeeseen eräänä sunnuntai-iltana. Hän oli Nikon äidin äiti ja rakas mummo koko perheelle. Juulia istui Nikon vieressä Laukaan kirkossa ja piti Nikoa kädestä. Nikoa ei paljoa itkenyt ja hänen oli helpompi olla, kun Juulia istui hänen vieressään. Hautajaiset alkoivat Oi Herra luoksein jää -virrellä ja sitten pappi alkoi puhua, jonka jälkeen omaiset veivät kukkalaitteet arkulle. Niko ja Juulia veivät kukkansa yhdessä Nikon perheen kanssa. Nikon luki kukkavihossa olleen runon ääneen: ''On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi, ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi. Kun sammuu sydän läheisen, on aika surun hiljaisen. Olet meille niin rakas. Rakkaan mummon muistoa kunnioittaen Milla, Niko, Juulia ja perhe.'' Sitten he laskivat kukat arkun viereen ja seisoivat siinä hetken. Nikon Milla-sisko itki isäpuolensa ja äitinsä vierellä ja Niko ja Juulia antoivat hänelle molemmat halin. ''Lepää rauhassa, rakas mummo'', Niko ja Milla sanoivat ja menivät sitten takaisin pakoilleen.
Siunaus kesti noin tunnin ja päättyi Maan korvessa -virteen, jonka aikana Juulialta pääsi itku, koska sama virsi oli laulettu myös Emilian hautajaisissa. Niko tajusi tämän ja kietoi otti tytön kainaloonsa. ''Ei oo mitään hätää'', Niko sanoi ja pussasi Juulian päälakea. Juulia nyökkäsi ja painoi päänsä Nikoa vasten. ''Sori kun mä tällei, koska onhan tää sulleki vaikea päivä'', Juulia pahoitteli ja halasi Nikoa. ''Ei se mitään'', Niko vastasi ja otti halin vastaan. He syleilivät toisiaan hetken ja Niko ehdotti Emilian haudalla käyntiä hautajaisten loputtua. ''Joo, mennään vaan'', Juulia vastasi ja pyyhki silmiään. ''Pärjäätsä?'' Niko kysyi ja Juulia nyökkäsi. Hetken kuluttua kirkkoväki nousi ja lähti saattamaan Hilmaa viimeiselle matkalleen kohti hautapaikkaa. Silloin Niko halusi pitää Juuliaa kädestä tiukemmin kuin koskaan ennen.
Nikon ilta meni itkiessä ja mummoa ikävöidessä. Hän lojui säkkituolissaan Juulia vierellään. He halailivat toisiaan ja muistelivat mummoa yhdessä, mikä sattui ja helpotti samalla. Niko pyysi Juulian syliinsä ja haisteli kultansa ihania hiuksia. Tytön haju ja läheisyys lohduttivat häntä kaikista eniten. Niko silitti Juuliaa sylissään ja itki menetettyä mummoaan. ''Mummolta sai aina parhaat joululahjat'', Niko sanoi hiljaa ja Juulia silitteli hänen olkapäätään. Niko kertoili Juulialle mummostaan erilaisia juttuja ja se helpotti oloa. Jotkut jutut naurattivat ja jotkut taas itkettivät. Mutta silti Niko näki valon kaiken sen surun ja huolen keskellä, nimittäin Juulian, joka auttoi häntä jaksamaan tämän kauhean surun keskellä. Hänen oma Juuliansa, jonka puolesta hän voisi vaikka kuolla, niin korvaamaton tyttö hänelle oli. Niko silitti Juulian poskea ja kuiskasi: ''Ethän sä lähe ikinä pois?'' ''En, en'', Juulia vastasi ja pussasi Nikoa poskelle. Niko pussasi Juuliaa huulille ja he suutelivat hetken. Niko kietoi käsivartensa tytön ympärille, eikä halunnut koskaan päästää irti. He suutelivat toisiaan hitaasti ja Niko laittoi silmät kiinni, niin hyvältä pussaileminen tuntui. Yhtäkkiä hänellä olikin parempi olo sinä mustana surun iltana. Niko hyväili rakastaan sylissään ja kuiskasi: ''Hyvä, ettet sä oo kuollu, koska muutenhan mä olisin ihan yksin.'' Juulia hymyili ja vastasi: ''Hyvä, ettet säkään.'' ''Sä et saa kuolla koskaan'', Niko sanoi ja alkoi taas itkeä. ''Mä en kestä, jos sä kuolet!'' ''En mä kuole, mitä sä ny tommosia höpsit. Voi Niko...'' Juulia sanoi ja silitti Nikon pitkiä hiuksia. He katsoivat toisiaan ja pussasivat jälleen. ''Älä kuole koskaan'', Niko sanoi ja halasi Juuliaa tiukasti. ''Älä säkään'', Juulia vastasi ja halasi kultaansa takaisin. ''Kyllä mä tän surun kestän, kun mulla on sut. Kaikki on hyvin, kunhan sä oot siinä'', Niko sanoi ja hymyili rakkaalleen kyynelten läpi. Juulia hymyili ja vastasi: ''Ja niin mä oonkin. Aina.'' ''Lupaatko?'' Niko kysyi ja Juulia nyökkäsi: ''Jos sanani syön, niin Tukiainen minut vieköön.'' Tämä kommentti sai Nikon nauramaan ja hän kaappasi tytön kainaloonsa. Hän halasi ja kutitteli Juuliaa sekä nauroi vedet silmissä ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen. Juulia oli niin ihana ja hassu. Pahimman naurunremakan jälkeen Niko vastasi: ''Aijaa, no pitääpä sanoo sille Tuksulle, ettei se saa viedä ainakaan sua.''
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
