Kuunvalosta veistetyille
Olet kai kuunvalosta veistetty
Tai uutettu ruusunnupuista
Ja alla taivaitten kuljet
Kuin ei ois valo luotukaan
Hohtavia hiuksiasi hyväilemään
Voisimmepa palata sinne
Missä purojen solina väreilee
Sielua vasten humisee
Valo joka on juuri suudellut aamukastetta
Kyyneleet tuntemattomat
Koskematon, silkinpehmeä ranta
Tähtien lempeys silmissäsi
Jos hyräilisit jostain muusta
En uskoisi
Sillä kuka särkymätön
voisi rakkaudesta niin syvin sävelin laulaa
Sirpaleisten sanojen lapset
Inhimillisyydelle uhratut sydämet
Rakasta minua, rakasta, rakasta
Anelemme
Vaikka emme koskaan
Puhuneetkaan samaa kieltä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit