Juulia nojasi Nikoon, joka veti popcornia suuhunsa. Välillä he hymyilivät toisilleen ja keskittyivät sitten taas elokuvan katsomiseen. He olivat katsomassa erästä romanttista komediaa Jyväskylässä ja hyväilivät toisiaan vähän väliä. Elokuvan jälkeen Niko pussasi Juuliaa huulille ja he lähtivät käsi kädessä Nikon autolle päin. Nikon pitkät hevihiukset olivat auki ja hänellä oli yllään musta Ensiferumin bändipaita, siniset farkut ja mustat VANSin skeittikengät. Puolestaan Juulian ruskeat hiukset olivat myös auki, ja hänellä oli yllään punainen huppari, mustat farkut ja - Converset, jotka Niko oli ostanut hänelle. He suutelivat vielä kerran ja menivät sitten Nikon autoon. ''Oliks hyvä leffa?'' Niko kysyi ja laittoi turvavyön kiinni. ''Joo oli, kiitti seurasta'', Juulia vastasi ja hymyili. ''Kiva juttu'', Niko vastasi ja käynnisti auton. ''Ajetaanko me suoraan meille vai meetkö sä kotiis?'' Niko kysyi. ''No sun koti on ollu aika kauan myös mun koti, niin ajetaan vaan sinne'', Juulia vastasi. ''Okei, kyllä se mulle sopii'', Niko sanoi ja virnisti. ''Toisaalta mä haluisin mieluummin asuu sun kaa, enkä muuttaa porukoiden uuteen taloon Laukaaseen, iha tylsää'', Juulia sanoi. ''Mut sittenhä me ei nähtäs niin paljoo, jos sä muutat sinne. Teiltä on kumminki matkaa meille'', Niko sanoi ajaessaan. ''Niin mut kulta, mähän voin asuu teilläkin, kaikki järjestyy kyllä'', Juulia vastasi ja laittoi radion soimaan, jolloin Madonna alkoi laulaa kappaletta Girl Gone Wild. ''No hyvä, mäkin haluisin asuu sun kaa'', Niko vastasi ja hymyili Juulialle. ''Joo, kyl tää täst selvenee. On vaan ollu kaikkee säätöö, kuten äidin ja isän ero, äitin uus mies, niiden tuleva vauva ja se, että Iiro asuu taas kotona. Mut aattele, mä saan siskon tai veljen!'' Juulia totesi iloisesti. ''Niinpä, susta tulee sille pienelle hyvä sisko'', Niko vastasi ja pörrötti Juulian hiuksia. ''Kiitti'', Juulia vastasi ja hymyili takaisin. Niko oli ihana.
Seuraavana aamuna Niko heräsi Juulian vierestä ja huomasi, että Juulia oli saanut viestin. Hän alkoi herätellä Juuliaa: ''Hei kulta, sulle on tullu tekstari.'' ''Joo, oota'', Juulia sanoi ja käänsi kylkeään. ''No pöh, yks vaa jatkaa uniaan'', Niko naurahti ja kävi makuulleen Juulian viereen. Hän otti tytön lähelleen ja sanoi: ''Oot muute söpö väsyneenä ja varsinki sillon ku nukut.'' ''Ai enks mä oo muuten söpö ollenkaa?'' Juulia kiusoitteli ja kääntyi Nikoon päin. ''No oothan sä, mut lue nyt toi viestis'', Niko naurahti. ''Joo, joo. Se saa ny oottaa, meikä nukkuu nyt'', Juulia marisi ja veti peiton korvilleen, jolloin hänestä jäi näkyviin vain hänen ruskeita hiuksiaan. ''Höh! No maataan sit hetki vielä'', Niko sanoi ja veti itsekin peiton päälleen nauraen Juulian laiskuudelle.
Myöhemmin he kuitenkin nousivat, koska olihan Juulian pakko tarkistaa, keneltä viesti oli. Juulia nousi ylös ja otti kännykkänsä Nikon kirjoituspöydältä. Nikokin nousi istumaan ja haukotteli. Juulia luki viestin poikaystävänsä vieressä ja sanoi: ''Äiti vaa kysy, et voitasko me pitää Iirolle seuraa, ku se ja Esa menee sairaalaan. Kai me voidaan?'' ''Joo kyl se käy, eikös se laskettu aika oo ens viikolla eli ihan kohta?'' Niko vastasi. ''Joo, aika jännää kyl. Mut juu, mä vastaan ny äitille, et tullaan'', Juulia sanoi ja alkoi näpytellä kännykkäänsä. ''Heh, kohta se on sit totta'', Juulia sanoi. ''Jännittääkö sua?'' Niko kysyi ja Juulia nyökkäsi. ''Kyllä muaki jännitti kovasti, ku Milla synty. Oman siskon saaminen oli jotain niin ihmeellistä ja niin ihana pieni ihme, et miten se vauva sit yhtäkkiä oliki meillä, ja meitä oliki sit neljä, eikä enää kolme niinku aikasemmi'', Niko vastasi. ''Onhan tää kivaa, mut tulee vaa Emppu mieleen. Pelkään, et se unohtuu'', Juulia sanoi hiljaa. ''No ei varmasti unohdu, älä ny tommosii puhu'', Niko sanoi ja jatkoi: ''Tuus tänne, höpö.'' Juulia tuli lähemmäs ja Niko otti hänet halaukseensa. ''Älä ny tommosia mieti, ei Emppu mihinkää unohdu. Se asuu aina täällä'', Niko sanoi ja kosketti hellästi Juulian rintaa. ''Sun sisko asuu siellä, eikä se mihinkään katoa.''
Seuraavalla viikolla Juulian äiti ja isäpuoli menivät sairaalaan, jolloin Juulia, Niko ja Iiro menivät uimaan läheiseen uimahalliin. Iirolla oli kaveri mukana, joten Juulia sai olla kultansa kanssa ihan kahdestaan. Aluksi he uivat matkaa ja loppuaika menikin sitten hempeilyssä. Nikolla oli yllään mustat uimashortsit ja Juulialla puolestaan siniset bikinit, joista Niko piti kovasti ja parastahan oli toki se, että Juulia oli niissä niin kauniin ja söpönnäköinen. He uivat vielä jonkin aikaa isommissa altaissa ja menivät sitten poreisiin. ''Onneks täällä ei oo muita, niin saadaan olla rauhassa'', Juulia sanoi ja hymyili Nikolle. ''Niinpä'', Niko vastasi ja laittoi poreet päälle. ''Missäköhän Iiro on?'' Juulia mietti ja tähyili veljensä perään. Hetken kuluttua hän näki Iiron kaverinsa Jonin kanssa, he olivat juuri menossa liukumäkeen. Iirolla oli yllään siniset uimahousut ja hänen ruskeat hiuksensa olivat aivan pystyssä. Joni oli Iiroa hieman lyhyempi ja hänellä oli puolestaan vaaleat hiukset ja punaiset uikkarit. ''Noo, eiköhän noi pärjää'', Juulia sanoi ja tuli Nikon vierelle istumaan. ''Nyt mä keskityin vain suhun.'' ''Niin mäkin suhun'', Niko vastasi ja oli iloinen siitä, ettei Juulia pyytänyt poikia altaaseen, vaan he saivat olla kahdestaan. Hän otti Juulian syliinsä ja keinutti tyttöä hiljaa. Nikolla oli hyvä olla, kun Juulia oli niin lähellä häntä. ''Mun rakas'', Niko kuiskasi ja silitti tytön hiuksia. He hymyilivät toisilleen ja suutelivat lämpimien poreiden poksahdellessa heidän ympärillään. Parempaa ei olisi voinut olla. He hyväilivät toisiaan kauan, eikä altaaseen tullut onneksi muita.
Muutaman päivän kuluttua:
''Eiks ookin ihana?'' Juulia kysyi Nikolta pitäessään pientä tyttövauvaa sylissään. ''Aivan ihana'', Niko vastasi ja hymyili vauvalle. ''Oot sinä aika ihana'', hän sanoi. He istuivat Juulian kotisohvalla ja hoitivat Iiron ja Juulian pientä siskoa. Vauva, äiti ja Esa olivat tulleet aamulla sairaalasta ja olivat nyt kaikki onnellisesti kotona. Äiti ja Esa keittelivät keittiössä kahvia ja Iiro istui Nikon ja Juulian vieressä. ''Mäkin haluun pitää vauvaa'', Iiro sanoi ja Juulia antoi tytön veljensä syliin. ''Te saitte nätin siskon'', Niko sanoi ja silitti hellästi vauvan päätä. Vauvalla oli tummat hiukset, vielä siniset silmät ja ihanat vauvankasvot, Juulian mukaan vauva muistutti paljon edesmennyttä Emiliaa. ''Emilia oli varmasti kaunis tyttö'', Niko sanoi ja silitti Juulian olkapäätä. ''Oli se. Kato Emppu, sä sait pikkusiskon. Nyt säkin saat olla isosisko'', Juulia sanoi ja katsoi ikkunasta taivaalle. ''Sulla on kaunis sisko.'' Juulian äiti kuuli keskustelun ja tuli nuorten luokse. ''Niin meidän Emppu ois nyt kolmevuotias, mut Taivaan isä tarvitsi häntä jossain muualla. Kyllä me Emilia vielä nähään, uskokaa pois'', hän sanoi ja silitti lastensa hiuksia. ''Mut onneks meidän uusi vauva muistuttaa meitä Empusta, ehkä hän elää tässä uudessa pikku prinsessassa'', äiti sanoi ja nosti lapsen syliinsä. Hän kantoi vauvan olohuoneen lipaston eteen ja näytti Emilian kuvaa sieltä. ''Tossa on sun siskos, ihan sunnäköinen.'' Juulia katsoi myös Empun kuvaan päin ja Niko huomasi heti, että puhe Empusta alkoi ahdistaa häntä, joten hän sanoi Juulialle: ''Mentäskö me sun huoneeseen välillä?'' ''Joo, mennään vaan'', Juulia vastasi tajuten Nikon vinkin. He nousivat ja menivät Juulian huoneeseen. ''Toivottavasti Emppu pitää vauvasta'', Juulia ajatteli ja katsoi siskonsa kuvaa vielä kerran.
Juulia lysähti heti sängylleen ja Niko istui hänen viereensä. ''Mä en oikeesti kestä, ku äiti jauhaa aina Empusta tai siitä, miten se kuoli!'' hän sanoi ja pyyhki silmiään. ''Niin mut Emilia oli kuitenkin sun äitis rakas lapsi, jota se kaipaa syvästi'', Niko vastasi ja antoi Juulialle nenäliinan. ''Nyt meillä menee just hyvin, ku isäki on poissa kuvioista ja äiti on iloinen, niin miks sen piti taas nostaa Emilia esiin? Miksi?'' Juulia jatkoi ja katsoi kyynelsilmin Nikoa, joka otti hänet kainaloonsa. ''No jos sun äiti alkaa jauhaa siitä, niin lähe pois siitä tilanteesta. Ei sun tarvii kuunnella sellasta, mitä et jaksa tai halua kuulla. Eiks niin?'' Niko vastasi ja paijasi kultaansa hellästi. ''Annas Nikolle hali'', hän jatkoi ja Juulia halasi häntä. He halasivat pitkään ja hartaasti, eikä Juulia olisi halunnut ikinä päästää irti. Niko hymyili hänelle ja kävi sängylle makuulleen ja otti tytön taas kainaloonsa. ''Ethän päästä ikinä irti?'' Juulia sanoi ja Niko pudisti päätään. He makasivat lähekkäin ja silittelivät toisiaan. ''Anna pusu'', Juulia kuiskasi ja sai Nikolta monta hellää suukkoa. He pussailivat kauan, ja Juulian paha mieli oli tipotiessään.
Myöhemmin Niko ja Juulia makasivat vain peitot päällään Juulian sängyllä ja suukottelivat hellästi. Heidän vaatteensa olivat mytyssä sängyn vieressä lattialla. ''Sä olit parasta'', Niko sanoi ja silitteli Juulian paljasta kylkeä. ''Säki'', Juulia vastasi ja suuteli Nikoa takaisin. ''Seki ois aika kivaa, jos meilleki syntys pikkuinen tyttö tai poika niinku sun äidille ja Esalle. Semmonen pieni Juulia ois kiva'', Niko sanoi ja hymyili. ''No miksei pieni Niko?'' Juulia hymähti. ''No ei, ku Niko eli mä, on jo olemassa'', Niko vastasi. ''No mikskös Juulioita pitäs olla sitte kaks, eikö yks riitä?'' Juulia naurahti. ''No ei tod riitä, ku sä oot niin ihana'', Niko vastasi ja halasi rakastaan lämpimästi. ''Mut kyllä säkin riität, en mä tarvii muita.'' He hymyilivät ja jatkoivat sitten pusuttelua. ''Pitäsköhä meijän pukee, jos aiotaan mennä olkkariin?'' Juulia vastasi. ''No joo, eiks sun porukat tiiä meijän ''pikkuharrastuksesta''?'' Niko vastasi. ''No ei, eivätkä saakaan tietää'', Juulia vastasi. ''No ei munkaa porukat tiiä tästä meijän lakanajumpasta'', Niko vastasi ja Juulia repesi nauruun. ''Noh?'' Niko naurahti. ''Mistä sä revit ton lakanajumpan, ei vitsi'', Juulia sanoi ja nauroi. ''Noo, mä taijan olla semmosii huumormiehiä'', Niko nauroi. ''No niin taijat olla ja paras huumormies ootki'', Juulia sanoi ja halasi poikaystäväänsä hellästi.
Seuraavana päivänä Juulia seisoi laiturin nokalla ja Niko piti hänestä kiinni. Ulkona tuuli hieman, mikä sai järven aallot liplattamaan hiljaa. He olivat innostuneet leikkimään Titanicia seisomalla laiturin päässä ja Niko loilotti tahallaan nuotin vierestä Celine Dionin My Heart Will Go On -kappaletta. ''Niöööör waaar wheree eeevör juu aaaar!'' Niko lauloi ja sai Juulian ja Iiron nauramaan. ''Sähä voisit mennä esittämään ton Idolsiin tai sit Talenttiin'', Iiro ehdotti. ''Pääsisit salee jatkoon.'' ''Joo, mee ihmees'', Juulia nauroi veljensä jutulle. ''Paljonko saan, jos meen?'' Niko kysyi ja kaikki nauroivat. He olivat tulleet eräälle uimarannalle, jossa oli kaksi laituria, jossa oli hyppytorni. Iiro katsoi cappi päässään torniin ilmoitti menevänsä vitoseen istumaan. ''Älä sit putoo sieltä, vesi on aika kylmää'', Juulia sanoi ja Iiro nyökkäsi. Hän nousi laiturilta ja lähti kävelemään hyppytornin suuntaan. ''Mites me tehtäis?'' Niko kysyi ja hymyili tyttöystävälleen. ''En kuule tiiä, mentäskö meki tonne?'' Juulia vastasi. ''Äh, ollaa vähän aikaa kahestaan'', Niko vastasi. Hänellä oli yllään musta Children Of Bodomin huppari, maastohousut ja mustat skeittikengät. Juulialla oli puolestaan punaiset Converset, harmaat lököhousut ja punainen t-paita, ja hänen hiuksensa olivat auki niin kuin Nikollakin. ''Joku taas vähä nättinä'', Niko sanoi ja kietoi kätensä kultansa ympärille. Juulia hymyili ja suuteli Nikoa huulille. ''Ite oot komee'', hän vastasi. He halasivat ja jäivät kiehnäämään laiturille.
''Hei tulkaa teki tänne, täältä on komeet näkymät'', Iiro huusi nuorelle parille vitosesta, jolloin Nikon ja Juulian hempeily keskeytyi. ''Joo, kiitos Iiro'', Juulia kuiskasi Nikolle. ''Mennään vaan, tehään illalla sit jotain kivaa, eiks niin?'' Niko vastasi ja sai Juulian lähtemään. He kävelivät rannan poikki toiselle laiturille ja saapuivat hyppytornin alapuolelle. Se oli korkea puinen ja metallinen torni, jossa oli kolmen ja viiden metrin korokkeet ja puolestaan ykköskoroke oli tornin vieressä. Juulia meni ykköseen ja katsoi veteen, joka näytti tummalta ja kylmältä. Oli tulossa syksy, joten vesi oli jo kylmempää kuin kesällä. Onneksi oli kuitenkin vielä kesäloma, eikä tarvinnut mennä kouluun. Sitten Juulia tuli pois ykköseltä ja lähti kiipeämään Nikon kanssa vitoseen, jossa Iiro jo odottikin. Hänellä oli mustan capin lisäksi musta DC:n paita, samanlaiset housut kuin Juulialla ja valkoiset skeittikengät, hän oli hoppari henkeen ja vereen. Hän kuunteli musaa odottellessaan muita hyppytorniin. ''Mitä biisii sä kuuntelet?'' Niko kysyi, kun hän ja Juulia pääsivät ylös. ''Yhtä Fintelligenssin biisii, tää on hyvä'', Iiro sanoi ja hymyili Nikolle, hänestä Niko oli hyvä tyyppi, vähän niin kuin veli hänelle. Nikokin piti Iirosta kovasti. Niko ja Juulia istuivat Iiron viereen. ''Äiti pisti tänään viestii, et vauvalle vois alkaa miettiä nimeä'', Juulia sanoi Iirolle, joka hymyili leveästi. ''Se on kyl iha jees homma'', hän vastasi ja alkoi miettiä sopivia nimiä. ''Yrjö? Erno? Uuno? Makke? Kake? Väinö?'' hän pelleili. ''Mut sehä on tyttö!'' Niko vastasi ja nauroi Iiron nimiehdotuksille. ''No sitte Esteri tai Martta!'' Iiro ehdotti. ''Noiha on iha kauheita nimiä!'' Juulia sanoi ja kaikkia nauratti. Yhtäkkiä tuuli voimistui ja synnytti järveen isompia aaltoja, oli kai tulossa myrsky. ''Ois varmaan parempi mennä alas'', Niko sanoi ja Iiro lähti ensimmäisenä alas, sitten Niko ja viimeisenä Juulia. Juuri kun hän nousi ylös, alkoi tuulla oikein kunnolla. ''Pidä kiinni!'' Niko sanoi ja lähti auttamaan häntä. Juulia yritti tulla Nikon luo, mutta tuuli oli liian kova. ''Mä tuun hakeen sut, oota'', Niko sanoi, mutta juuri sillon Juulia lähti menemään taaksepäin, koska kova tuuli työnsi häntä sinne. Hän yritti kaikin voimin tulla Nikoa päin, mutta hänen jalkansa lipesi ja hän putosi vitosesta alas. ''Nikoooooooo!'' kuului Juulian huuto ja hän pudota mätkähti veteen silmissään tuskan ja hädän katse. Hän painui veden alle. ''EIIIIII!'' Niko huusi ja juoksi laiturin reunalle tähyilläkseen veteen – Juuliaa ei näkynyt missään, eikä hän tullut ylös. ''Juulia hukkuu!!!'' Iiro huusi ja juoksi Nikon luo. ''Soita apua, mä meen hakeen Juulian'', Niko sanoi vakavasti. ''Entä, jos säkin hukut?!'' Iiro huusi, mutta Niko hyppäsi veteen. Nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta.
Niko sukelsi kylmään ja mustanpuhuvaan veteen, eikä hän nähny mitään, koska vesi oli niin syvää. Hän lähti sukeltamaan alaspäin tunnustellen samalla vettä. Hän etsi ja etsi rakastaan, mutta missä hän oli? Aluksi tyttöä ei tuntunut löytyvän millään, jolloin Niko meinasi jo hermostuakin. Lopulta hän ui oikeaan paikkaan ja sai otteen Juuliasta, joka lillui veden alla. Hän nosti tytön äkkiä pintaan ja ui laiturille. Uiminen oli hankalaa, koska märkä Juulia oli niin raskas. Niko sai hänet kuitenkin ylös laiturille, ja Iiro auttoi heidät ylös. Niko laittoi Juulian makaamaan ja kokeili tytön hengitystä ja hänen kauhukseen tyttö ei hengittänytkään. ''Hei rakas, kuuletsä mua?!'' Niko huusi, muuta Juulia ei sanonut mitään. ''Kiltti pieni, herää!'' Niko sanoi ja häntä alkoi itkettää. Iiroakin itketti. ''Kuoleeko Juulia?'' hän kysyi ja Niko alkoi elvyttää häntä. ''Ei, onko ambulanssi tulossa?'' Niko vastasi ja jatkoi elvytystä, mutta mikään ei näyttänyt tehoavan. ''Älä kuole, älä kuole'', hän hoki Juulian korvaan, mutta tyttö ei sanonut mitään. ''Nyt se tulee'', Iiro sanoi ja ambulanssi ajoi pillit huutaen rantaan. Ambulanssin sisältä juoksi kaksi ensihoitajaa, jotka tulivat laiturille ja alkoivat heti elvyttää Juuliaa. ''Kauanko hän oli vedessä?'' toinen ensihoitajista kysyi ja Niko vastasi, että ei kauaa. ''Sä teit hienosti, mut hait hänet rantaan'', ensihoitaja kehui ja taputti Nikoa olkapäälle. Sitten he jatkoivat Juulian hoitoa. Elvytys kesti kauan, ja pojat seurasivat operaatiota seisoen Juulian vieressä. Iiro seisoi Nikon kainalossa ja hoki, että Juulian täytyy selvitä. Niko toivoi samaa ja rauhoitteli Iiroa vähän väliä. Elvytys kesti todellakin pitkään, ainakin se tuntui siltä... Selviäisikö Juulia vai ei? Jokainen hetki tuntui kestävän todella kauan. Miksi hän ei vieläkään herännyt?
Onneksi Juulia tuli lopulta tajuihinsa ja yski veden ulos. Hän tärisi kylmästä. Ensihoitajat auttoivat hänet ylös ja kietoivat harmaaseen huopaan. ''Me varmaan jatketaan nyt matkaa, tyttö on kunnossa'', he sanoivat ja tutkivat Juulian vielä nopeasti päällisin puolin. ''Hyvältä näyttää, sä olit onnekas. Pärjäätkö sä?'' toinen hoitajista kysyi. ''Joo'', Juulia sanoi hiljaa, häntä paleli ja itketti samaan aikaan. ''Mut se on pääasia, et sä oot hengissä, eikä sulle käyny pahemmin'', mieshoitaja sanoi naishoitajan nyökkäillessä vieressä. ''Iso kiitos teille, me pidetään nyt Juuliasta huoli'', Niko sanoi ja hymyili hoitajille ja vieressään itkevälle Iirolle. Onneksi pahinta ei ollut tapahtunut.
Kotona Niko talutti Juulian heti vessaan ja laittoi tytön suihkuun. Juulialla oli niin kylmä, että hänen oli pakko käydä kuumassa suihkussa. Suihkun jälkeen Juulia halusi olla yksin, koska hän oli tietenkin itkuinen ja pelästynyt. Hänen äitinsä ja isäpuolensa Esa juttelivat hänen kanssaan ja halasivat häntä lopuksi. Niko ja Iiro halasivat myös, varsinkin Niko. Juulia halusi halata myös pientä siskoaan, joka oli Esan sylissä. Esa halusi vielä puhua hänen kanssaan ja otti Juulian talon kuistille puhumaan. He istuivat alas. ''Onks tää joku kuulustelu?'' Juulia kysyi, koska häntä jännitti, että Esa alkaisi huutaa hänelle. Hän katsoi Esaa suoraan silmiin, jolloin Esa aisti tytön pelon. Hän ei kuitekaan ollut vihainen, vaan katsoi Juuliaa hymyillen. Hän oli muutenkin kiltinnäköinen mies, jolla oli vaalea, lyhyt tukka, pyöreat kasvot, silmätlasit ja joulupukkimainen ystävällinen hymy. Hän rakasti lapsia. ''Juulia, me ei olla sulle mistään vihaisia. Se putoaminen oli täysi vahinko, eikä siitä voi syyttää ketään. Me säikähdettiin tosi paljon, mut onneks pahemmin ei käyny, eikö niin?'' Esa sanoi ja Juulia nyökkäsi. ''Mä säikähin ehkä enemmän kuin äitis, tiiätkö miks?'' ''No?'' Juulia kysyi, häntä jännitti vähän vieläkin. ''Mulla ei ollut omia lapsia ennen tätä uutta vauvaa, joten sä ja Iiro ootte ollu mulle ihan ku omia lapsia ja mä rakastan teitä tosi paljon ihan niinku isä rakastas lapsiaan. Mä säikähin niin kovasti, koska mä luulin menettäneeni sut. Mut onneks sä istut nyt siinä'', Esa jatkoi kyynel silmäkulmassaan. Juuliaki herkistyi ja sanoi: ''No mun oma isä, Lauri ei ollu mikää paras iskä. Ku Emiliasta tuli enkeli, niin se muuttu iha täysin. Kusipää se on, äiti on varmaan kertonuki sulle. Mut saisinko mä sanoo sua isäks?'' Esa katsoi Juuliaa yllättyneenä ja otti tytön kainaloonsa sanoen: ''No totta kai saat, Iirokin kysy yks päivä samaa. Musta ois ihanaa olla teidän isä.'' ''Okei, iskä'', Juulia vastasi ja hymyili. He halasivat vielä kerran ja Juulian jännitys oli poissa, hänellä oli nyt uusi isä.
Loppuillasta Juulia enää halunnut puhua koko jutusta, joten siitä ei puhuttu enää mitään. Toki kaikki olivat yhä hieman säikähtäneitä, mutta kaikki oli kuitenkin hyvin. Juulia päätti yllättää Nikon, joka pelasi pleikkaria Iiron huoneessa. Iiro puolestaan katsoi olohuoneessa televisota. Juulia hiipi hiljaa veljensä huoneeseen ja kaappasi Nikon takaapäin halaukseen. ''Mitäs mun ukko?'' Juulia kysyi ja Niko säikähti pahanpäiväsesti. Hän ei kuitenkaan suuttunut, vaan halasi Juuliaa takaisin ja vastasi: ''Eipä tässä mitään, mitäs mun akka?'' Hän otti tytön syliinsä säkkituoliin ja painoi hellän pusun tämän poskelle. ''Onha sulla kaikki hyvin?'' hän jatkoi vielä ja hiplasi hellästi Juulian hiuksia, joista hän pitikin kovasti. ''On, mut en haluis puhuu siit tänpäiväsestä enää. Puhutaa mielummin vaikka meistä'', Juulia vastasi ja hymyili. ''Jaa meistä?'' Niko sanoi ja pussasi Juuliaa uudestaan. ''Oisko semmonen pusuhetki mitään?'' hän kysyi ja pussasi Juulian kaulaa. ''Vaikkapa'', Juulia vastasi ja pussasi Nikoa huulille. He suukottelivat hetken ja vaihtoivat sitten neniä. Lopuksi he halailivat ja Juulia jäi Nikon syliin istumaan. ''Mitä mieltä sä oot muuten Iiron huoneesta?'' Juulia kysyi ja otti leikillään Nikon päässä olevan lippiksen ja laittoi sen päähänsä. ''Hienohan tää on, tykkään'', Niko vastasi. Hän katsoi ympärilleen ja näki Iiron parvisängyn, kirjoituspöydän, TV- ja pleikkaripöydän, viisi vaatekaappia, tuoleja ja seiniä peittävät julisteet, joista Niko tunnisti Fintelligenssin, Petri Nygårdin ja Pitbullin. ''Veljes taitaa olla aikamoinen räppifani?'' hän totesi ja hymyili rakkaalleen. ''Joo, onhan se. Viime kesänä Iiro oli Lahden Summer Upissaki, se on semmone hip hop -festivaali'', Juulia vastasi. ''Lisäks sillä on kauheesti huppareita, cappeja, lököhousuja ja skeittikenkiä, ja tietty Iiro myös skeittaa, joten pari lautaakin löytyy'', hän jatkoi. Juulia mietti hetken ja kysyi sitten: ''Haittaako sua, ku mä en oo mikää pissis tai semmone?'' ''No ei tietenkään, senki höpsö. Mulle riittää, et sä oot oma kaunis itsesi ja ihan tavallinen tyttö. Ei sun tarvii olla mitään muuta'', Niko vastasi ja suuteli Juuliaa otsalle. ''Sen takii mä suhun ihastuinki, ku sä olit niin kiltti ja tavallinen ja niin nättiki, siis joku nätein.'' ''Kiitti ja mä tykkään susta siks, ku sä oot niin ihana ja auttavainen sekä tommone hevimies'', Juulia vastasi ja halasi Nikoa hellästi. ''Mäkin rakastan sua'', Niko sanoi ja halasi takaisin. ''Kuule, mä oon miettiny meille yhtä kivaa juttuu'', Niko aloitti. ''Mitä?'' Juulia kysyi kiinnostuneena. ''Noo sitä juttuu pitää vähä valmistella, sittepähä näät. Mä lupaan, et sä tykkäät siitä varmasti'', Niko vastasi. ''Ai ostatsä mulle koiran?'' Juulia kysyi ihastuneena ja sai Nikon nauramaan. ''No en, mut jotain vielä parempaa'', Niko sanoi ja hymyili salaperäisesti. ''No entäs kissan?'' Juulia kysyi ja häntä alkoi naurattaa itsekin. ''Tai mursun?'' ''Pöh, sä oot iha hassu ja sen takia mä susta tykkäänki'', Niko vastasi nauraen ja pussasi Juuliaa jälleen.
Yöllä Niko heräsi kauheaan painajaiseen ja haukkoi henkeään noustessaan istumaan. Unessa Juulia olikin kuollut hukkumalla ja Niko, Iiro ja Juulian sukulaiset itkivät hänen arkkunsa äärellä. Uni oli ollut niin hirveä ja todellinen, että Nikoa oikein kammotti. Hän tarkisti heti, nukkuiko Juulia hänen vieressä, ja siinähän hän oli. He olivat jääneet Juulialle yöksi, joten he nukkuivat Juulian parisängyssä. Niko katsoi nukkuvaa tyttöystäväänsä, joka tuhisi hänen vieressään tukka sekaisin, mikä hieman nauratti Nikoa. ''Onks joku vähä riehunu unissaa, ku on hiuksetki iha mite sattuu?'' Niko ajatteli ja hymyili Juulialle. ''Joku päivä sä saat sen yllätyksen ja siitä tulee kiva päivä, mä lupaan sen'', hän kuiskasi ja veti peittoa Juulian päälle. ''Sä et usko, miten mä säikähin eilen. Sä putosit viis metriä, etkä tullukaa pintaa, se oli iha kauheeta. Mut onneks sä oot siinä, enkä mä jätä sua enää ikinä mihinkää'', Niko kuiskasi. ''Sä merkitset mulle vaan niin paljon.'' Tämän sanottuaan, hän kävi makuulleen aivan Juulian viereen ja otti häntä kädestä kiinni. Siiten hän pussasi tyttöään otsalle ja painoi silmänsä kiinni.
Niko makasi sängyllään ja luki ajan kulukseen Millan Harry Potter -kirjaa, koska muutakaan tekemistä ei ollut. Juulia oli kaverinsa bileissä, Milla pelasi jotain tietokonepeliä ja äiti oli taas ukkonsa luo. Niin kohta tuo ukko, siis Antti saattoi olla Millan ja Nikon uusi isä. Noh, olihan Antti ihan jees... Niko selaili kirjaa ja heitti sen lopulta sängylle. Ihan tylsä kirja. Hän nousi sängyltä ja päätti mennä kiusaamaan siskoaan, joten hän lähti Millan huoneeseen, jossa tyttö tekstasi jonkun kaverinsa kanssa. Hänellä oli yhä yövaatteet päällä, vaikka kello oli jo kaksi päivällä. Hän vietti pyjamapäivää. ''Mitäs sisko?'' Niko kysyi ja nojautui ovenkarmiin. ''Iha jees'', Milla heitti ja keskittyi viestin kirjoittamiseen. ''Missäs Juulia on?'' hän kysyi ohimennen. ''Se on kaverinsa bileissä'', Niko vastasi yhseästi. ''Eikä ottanu sua mukaan?'' Milla vastasi ja nosti kulmiaan. ''Onks teillä riita?'' ''No ei oo, mut en jaksanu vaa lähtee. Siel on Juulia lisäks iha randomporukkaa, joten mitä mä siellä tekisin?'' Niko vastasi. ''No höh, haluisitko sä tehä sit jotain mun kaa?'' Milla kysyi isoveljeltään. ''No okei, oisko sulla jotain pelei?'' Niko myöntyi ja hymyili, Milla oli mukavaa seuraa. ''Joo, käviskö Game Of Life?'' Milla ehdotti. ''Ei olla pelattu sitä pitkään aikaan.'' ''Joo, käy'', Niko vastasi ja hetken kuluttua he alkoivat pelata yhdessä.
Niko tapasi Juulian heti seuraavana päivänä, he olivat sopineet tapaamisen Juulian kotiin. Kun Niko soitti omakotitalon ovikelloa, Juulia tuli avaamaan vauva sylissään. Hän moikkasi Nikolle ja syötti siskoaan tuttipullolla. Tyttö oli nälkäinen ja joi maitoa nopeean tahtiin. Niko hymyili vauvalle ja silitti hellästi hänen poskeaan. ''Onks teillä jo nimiehdotuksia?'' Niko kysyi Juulialta. ''Me sanotaan tyttöä Ellaks'', Juulia vastasi ja vaihtoi neniä vauvan kanssa. ''Söpö nimi söpölle vauvalle'', Niko sanoi hymyillen ja käveli Juulian kanssa olohuoneen sohvalle. He istuutuivat ja Niko pyyti vauvaa syliin. ''Joo, Ella söi jo'', Juulia vastasi ja antoi pikkuisen Nikolle, joka otti hänet varovasti vastaan. Nikon mielestä Ella oli helppo vauva, koska ei itkenyt paljoa, vaan oli yleensä hyvällä tuulella. Nytkin tyttö nauroi ja hymyili, Niko piti hänestä kovasti. Tyttö makasi hänen sylissään ja Juulia katsoi heitä hymyillen Nikon vieressä. ''Ella tykkää susta'', hän sanoi ja otti siskoaan kädestä, jolloin Ella otti Juulian sormesta kiinni. ''Mäkin tykkään Ellasta, ihana pikkuvauva'', Niko vastasi ja pusutti häntä otsalle, jolloin Ella naurahti. Loppupäivä menikin leppoisasti pientä Ellaa hoitaessa.
Illalla Juulia vei Nikon läheisen ala-asteen pihaan, jossa he istuivat penkille. Ulkona oli tyyni ja viileä ilma. ''Mites siellä pippaloissa meni?'' Niko kysyi. ''No iha hyvin, mut mä olin aika tukevassa humalassa'', Juulia vastasi nolona. ''No ei se ny haittaa, en mä oo vihane'', Niko sanoi ja kietoi kätensä tyttöystävänsä ympärille. ''No joo, mut siin on yks pikkupulma'', Juulia vastasi. ''Vai että oli pari muuttujaa matkassa, eikös mun kulta pysyny sit pystyssä vai?'' Niko vastasi ja nauroi omalle vitsilleen, mutta Juulia ei nauranutkaan, vaan oli oudon vakava. ''Noh, sanoiks mää tyhmästi?'' Niko kysyi ja katsoi tyttöä kummissaan. ''Et sä oo mitään tehny, vaan mä'', Juulia sanoi vaikeana. ''Ei se ny maailmaa kaada, jos sä vähä bailasit'', Niko hymyili ja yritti pussata tyttöä, mutta Juulia väisti pusun. ''Mikä on?'' Niko kysyi. ''Äh, mä oon tehny jotain tosi tyhmää'', Juulia huokaisi. ''Mitä muka?'' Niko kysyi. ''Mä nuolin yhen jätkän kaa, mä oli niin känniski'', Juulia sanoi ja Niko katsoi häntä ihmeissään. ''Siis ootsä pettäny mua?'' Niko kysyi. ''No niinki vois sanoo, mut me ei tehty mitään muuta, uskothan sä mua? Se oli vahinko!'' Juulia sanoi hätäisesti. ''Mä luulin, et mä voin luottaa suhu ja sä petät mua heti, ku silmä välttää. Häpeä!'' Niko sanoi vihaisesti ja sai Juulian melkein itkemään. ''Niin mut kulta, mä en tarkottanu pahaa! Anteeks'', Juulia sanoi ja yritti halata Nikoa, mutta tämä väisti. Juulia itki ja itki, ja lopulta Nikon kävi häntä niin sääliksi, että hän otti tytön kainaloonsa ja sanoi: ''Rauhotu, anteeks ku mä ärähdin. Mä vaan säikähin, anteeks.'' Juulia vollotti Nikoa vasten ja sanoi: ''En mä tarkottanu sulle mitään pahaa, uskothan sä?'' ''Hysss, hysss, ei meillä oo mitään hätää. Totta kai uskon ja saat anteeks. Ei nyt yks pusu mitään merkkaa, jos sä humalassaki olit. Kaikki on hyvi'', Niko sanoi ja silitti Juulian hiuksia. ''Ethän sä jätä mua?'' Juulia kysyi vedet silmissä, ja Niko pudisti päätään. ''Kyllä kaikki järjestyy, en mä oo vihane'', Niko vastasi ja otti tytön oikein kunnon halaukseen. Lopulta hänen piti viedä Juulia kotiin, koska tyttö itki niin paljon. Esa näki heti kotiovella, että Juulia oli surullinen. ''Juulia, onks kaikki hyvi?'' hän kysyi tullessaan eteiseen. ''Meil oli pikkuriita, mut ei oo mitään hätää'', Niko vastasi ja taputti Juuliaa olkapäälle. ''Onhan kaikki varmasti hyvin?'' Esa kysyi Nikolta ja Niko nyökkäsi. Esa hymyili ja antoi Juulialle halin. ''Joo, kyl tää täst'', Juulia sanoi ja Esa päästi hänet otteestaan. Sitten nuoret jättivät kenkänsä eteiseen ja suuntasivat Juulian huoneeseen.
Sisällä Niko halasi Juuliaa ja vakuutti tälle, että kaikki oli hyvin. ''Mua hävettää iha kauheesti'', Juulia vastasi ja pyyhki silmiään. ''Ei sun tarvii hävetä mitään, unohdetaan koko juttu'', Niko sanoi ja hymyili. Hän suuteli Juuliaa lohdutukseksi otsalle ja hyväili tyttöä hellästi. ''Enhän mä näin ihanaa tyttöö vois jättää, sä oot parasta mitä mulle on sattunu'', hän sanoi ja halasi Juuliaa hellästi. ''Kiitti, en mäkää vois jättää sua'', Juulia vastasi ja hymyili jo vähän. ''No tulihan se hymy sieltä, sä oot muute nätti ku hymyilet. Mun hymytyttö'', Niko sanoi ja hymyili takaisin. Hän rakasti Juulian hymyä ja varsinkin hänen nauruaan, se oli ihanintä mitä hän oli ikinä kuullut. Juulia kiitti Nikoa ja halasi häntä, jolloin Niko pusutti häntä jälleen otsalle. Sitten hän pussasi tyttöä myös huulille, jolloin Juulia vastasi suukkoon. He suutelivat kauan kädet toistensa ympärillä. Niko vei Juulian sängylle ja he jatkoivat suukottelua siellä. Niko otti tytön ihan lähelleen ja kietoi kätensä tämän ympärille. ''Oothan sä aina siinä, etkä lähe pois?'' Niko kysyi ja Juulia nyökkäsi. ''Oon, jos säkin oot.'' ''Varmasti oon'', Niko sanoi ja halasi Juuliaa hellästi. ''En mä mihinkää lähe.'' Sitten he jatkoivat suutelua kiivaammin ja Niko veti Juulialta paidan pois. Molempien vaatteet vain vähenivät ja lopulta ne lensivätkin lattialle. ''Mä haluun sua niin paljon'', Niko sanoi ja Juulia oli Nikosta samaa mieltä.
Valitettavasti Juulian huoneen oveen koputettiin juuri silloin, kun Juulia ja Niko olivat parhaillaan petipuuhissa, eikä heillä ollut mitään yllään, paitsi iso peitto. ''Voi helvetti'', Niko sanoi ja veti peiton heidän päidensä yli. ''Nyt et huuda yhtään'', hän sanoi Juulialle ja laittoi käden tytön suun eteen. He kuuntelivat kauhusta kankeina, kun joku käveli oven takana ja meinasi juuri avata sen. ''Äiti tappaa mut, jos me jäädään kiinni!'' Juulia kiuskasi kauhuissaan. ''No ei täs mitään, ollaan nukkuvinamme'', Niko vastasi, häntäkin jännitti kovasti. ''Juulia?'' ovelta kuului, se oli Iiron ääni. ''Me nukutaan!'' Juulia huusi peiton alta ja alkoi melkein nauraa. ''Aa, okei. No ei sit mitään. Oisin vaa kysyny, et ootsä nähny mun punasta cappia, se Rähinä-lippis'', Niko vastasi, eikä onneksi avannut ovea. ''Minä alan kohta rähistä, jos toi pentu ei lähe ny menee'', Juulia kiuskasi ja Niko meinasi revetä. ''Mut joo, mä meen pelaan pleikkaa, moi'', Iiro vastasi ja poistui ovelta, jolloin Juulia ja Niko huokaisivat helpotuksesta. Heitä molempia alkoi naurattaa. ''Jaa että me nukutaan vai?'' Niko kysyi ja nauroi päälle. ''No en mä muutakaan keksiny'', Juulia vastasi ja nauroi itsekin. ''Niin mehä voitas jatkaa tätä ''nukkumista'', jos sua vielä sattus ''nukuttamaan''?'' Niko ehdotti ja sai hellän suukon vastaukseksi, joten niinsanotut päiväunet saivat siis jatkua.
Yhtenä iltana Juulia huomasi, ettei Niko ollut oma itsensä. Yleensä hän oli iloinen, hauska ja menevä poika, mutta nyt hän vain istui apeana Juulian huoneen säkkituolissa ja luki kirjaa. Niko ei ollut ollut iloinen koko päivänä, joten Juulia päätti pitää häntä hyvänä ja meni poikaystävänsä vierelle. Hän halasi Nikoa takaapäin, ja Niko otti halin vastaan. Hän antoi Juulialle suukon poskelle ja otti häntä käsistä kiinni tytön halatessa häntä. ''Mikä mun kullalla on?'' Juulia kysyi ja pussasi Nikoa ohimolle. ''Äh, tuus tänne'', Niko vastasi ja otti tytön syliinsä. Hän silitteli tyttöä hetken ja sanoi: ''Mul on vähä haikea olo.'' ''Mitä?'' Juulia kysyi. Niko huokaisi syvään ja vastasi: ''Äiti soitti tänä aamuna ja muistutti, et mun ja Millan Aaron-serkun kuolemasta on kulunu tänään kolme vuotta, nää vuosipäivät on vähä ikävii. Se oli mulle ku veli ja ennen kaikkea mun paras kaveri.'' ''Eikä, voi kamala'', Juulia vastasi ja halasi Nikoa heti. He halasivat pitkään ja Niko painoi kasvonsa Juulian pitkiin hiuksiin. Ne tuoksuivat hyvälle ja lohduttivat häntä, hän halusi olla rakkaansa lähellä juuri nyt. ''Mitä hänelle tapahtui?'' Juulia kysyi ja paijasi Nikoa hiljaa. ''Aaron hirtti ittensä'', Niko sanoi ja hänen poskelleen vierähti kyynel ja sitten toinen. ''Miks?'' Juulia kysyi ja toivotti Nikolle syvät osanotot ja halasi poikaa taas kerran. ''Aaron oli tosi masentunu, eikä siihen auttanu mikään. Hän päätti sitten päivänsä niiden kellarissa hyppäämällä naru kaulassa pöydältä alas. Aaron on haudattu Kokkolaan, joten me ei nyt päästä sen haudalle. Meillä on kotona sen kuva pöydällä ja siinä on valkoinen kynttilä vieressä'', Niko vastasi hiljaa. Juulia meni ihan sanattomaksi, tämähän oli aivan kauheaa. He molemmat olivat hetken ihan hiljaa, heitä molempia harmitti. ''Ethän sä koskaan kuole?'' Niko kysyi hetken kuluttua ja otti Juulian kainaloonsa. ''Me kaikki kuollaan joskus, mut en mä ny vielä mihinkään kuole'', Juulia vastasi ja hymyili. ''Älä ny tommosia höpsi.'' ''Sä et saa ikinä kuolla! Mä tapan itteni, jos sä kuolet!'' Niko vastasi ja alkoi melkein itkeä. ''No en mä mihinkää oo lähös'', Juulia vastasi ja hymyili Nikolle, vaikka häntäkin itketti. ''Sä oot mun koko elämä, älä jätä mua ikinä yksin!'' Niko sanoi ja kietoi kätensä tytön ympärille. ''No en jätä. Mä tiiän, et tämmöset vuosipäivät on aika rankkoja. Meijänki kotona on Empun vuosipäivänä aika hiljasta. Kuolema ja ikävä tarkoittavatkin juuri sitä, että joku tärkeä puuttuu'', Juulia vastasi ja halasi poikaa takaisin. ''Niinpä, näinhän se on. Kyllä tää tästä, mut älä lähe pois. Oo siinä mun kanssa, mun on hyvä näin. Mä haluun pitää susta kii just nyt'', Niko sanoi. ''En mä mihinkää lähe, enkä mä haluiskaan'', Juulia vastasi ja otti Nikoa kädestä. Niko tarvitsi Juuliaa nyt.
Seuraavalla viikolla Niko sai kutsun kaverinsa Oulan bileisiin ja otti Juulian tietysti mukaansa. Bileissä oli aika paljon porukkaa, ja Niko ei edes tuntenut kaikkia heistä, joten hän keskittyi olemaan vain tyttöystävänsä seurassa. He istuivat sylikkäin Oulan olohuoneen sohvalla ja pussailivat aina välillä. Telkussa oli menossa jääkiekkomatsi, jota he katsoivat välillä sivusilmällä. Nikolla oli yllään musta huppari, bändipaita, maastohousut ja valkoiset tennissukat. Hänen hiuksensa olivat ponnarilla. Juulian hiukset olivat myös poninhännällä, ja hänellä oli päällään harmaat lököhousut, pinkki t-paita sekä valkoiset nilkkasukat. ''Joku on vähä nättinä taas'', Niko sanoi ja hymyili Juulialle. ''No ite oot'', Juulia vasatasi. ''Ai oikee nättinä?'' Niko vastasi ja nauroi. ''Joo, aika ihQ oot'', Juulia vastasi ja nauroi itsekin. ''Mun prinsessa oot'', Juulia jatkoi ja pussasi Nikoa otsalle. Nikosta Juulia oli ihan hassu, mikä sai hänet nauramaan. ''Mun höpöttäjä oot'', Niko vastasi ja pörrötti Juulian hiuksia. ''Mä haluun suudella sua'', Niko kuiskasi ja Juulia lähestyi häntä. Sitten he painoivat huulensa yhteen ja suutelivat toisiaan hellästi. Niko kietoi kätensä kultansa ympärille ja sulki silmänsä. He suutelivat kauan, mikä tuntui liian hyvältä ollakseen totta. ''Mä rakastan sua'', Juulia sanoi. ''Niin mäki sua'', Niko vastasi ja he pussasivat taas.
Nikon ja Juulian suutelu jatkui sen verran villisti, että he päättivät lähteä pois olkkarista, etteivät muut vieraat häiriintyisi. Niko pälyili Oulan suuntaan ja huusi fruittarityylisellä Oulalle: ''Hei Oula, saaks sun huoneeseen mennä?'' Oula tuli heidän luokseen ja vastasi: ''Ai mitä tekemään?'' ''No ei mitää semmosta, haluttas olla vaan kahdestaan'', Niko vastasi ja naurahti kaverinsa kysymykselle. Oula oli hauska tyyppi, he olivat tunteneet ala-asteelta lähtien ja Oula oli Nikon paras kaveri. ''Joo, no menkää vaa. Konettaki voi käyttää, mut ette sit kato mitään pornoo, etten jää porukoille kii'', Oula nauroi ja sai Nikon ja hänen vieressään istuvan Juuliankin nauramaan. ''Kiitti ja ei katota pornoo, ainakaa paljoo'', Niko vastasi Oulalle ja lähti Juulian kanssa Oulan huonetta kohti. Vihdoinkin he saisivat olla kahden, ja tähän olikin aivan erityinen syy...
Oulan huone sijaitsi talon yläkerrassa, joten sinne piti kulkea rappuja pitkin. Yläkerrassa oli tasanne, jossa oli yhteensä neljä ovea, jotka johtivat eri huoneisiin. Oulan huoneen lisäksi siellä oli vierashuone, vaatehuone ja Oulan pikkusiskon, Amandan huone, joka oli täynnä Robinin ja Anna Abreun kuvia. Oula näyttänyt ne kerran Nikolle, kun he olivat käyneet salaa Aman huoneessa. Juulia katsoi Amandan ovea, jossa oli iso Robin-juliste ja Amanda-nimikyltti. ''Minkä ikänen Amanda on?'' hän kysyi ovea katsellessaan. ''Se on 15 ja Oula on 19. Amanda rakastaa Robinia, kuten voit varmaan huomata. Lisäks se tykkää Anna Abreusta ja on aika iso fani. Se on ollu sen keikoilla kuulemma 15 kertaa'', Niko naurahti. ''Ohoh, aika paljon'', Juulia vastasi. Hän katsoi Nikoa merkitsevästi ja jatkoi: ''Mut nyt mä haluisin tehä jotain kivaa sun kaa, joten mentäskö tonne Oulan huoneeseen?'' ''Mennään vaan'', Niko vastasi. ''Mulla onki sulle yllätys...''
Yhteistä tekemistä hetken mietittyään, he päättivät tanssia Oulan huoneessa hitaita. Niko etsi Oulan levyistä sopivaa musiikkia ja löysi levyn, jossa oli musiikkia Tyttö sinä olet tähti -elokuvasta. Hän luki kappaleiden nimiä ja sanoi: ''Käviskö Nellin ''Pidä musta kii''? Se on ainaki hidas ja nätti biisi.'' ''Joo käy, se on ihana'', Juulia vastasi. Niko irrotti CD:n kotelostaan ja laittoi sen pyörimään Oulan stereoihin. Sitten hän meni Juulian luo ja otti tytön kainaloonsa. Hän halasi Juuliaa hellästi ja lähti liikkumaan hitaasti musiikin tahdissa. Juulia nojasi Nikon olkapäähän ja keinui Nikon mukana. Stereoissa Nelli lauloi: ''Pidä musta kii, älä päästä koskaan. Pidä musta kii, älä päästä koskaan...'' He keinuivat hiljaa biisin soidessa ja suutelivat aina välillä. ''Kiva ku saadaan olla kahdestaan, vaan sä ja mä'', Niko sanoi ja hymyili Juulialle. ''Niinpä'', Juulia vastasi ja pussasi Nikoa suulle, jolloin he suutelivat jälleen. He tanssivat pitkään ja hitaasti, eikä heillä ei ollut minnekään kiire, vaikka alakerrassa olivatkin bileet käynnissä.
Muutaman hitaan jälkeen Niko päätti toteuttaa yllätyksensä ja pyysi Juulian viereensä Oulan parisängylle. Juulia istui Nikon viereen. Niko otti hänet syleilyynsä ja sanoi: ''Kulta, mä oon miettiny aika paljon meijän tulevaisuutta ja haluisin siirtyy sun kaa nyt eteenpäin, jos sä oot vaan valmis siihen. Mua jännittää hirveesti sanoo tää, mut mä haluisin kihloihin sun kaa.'' Hän otti taskustaan sinisen sormusrasian ja avasi sen kysyen: ''Haluisitko sä?'' Juulia katsoi häntä mykistyneenä ja nyökkäsi jännittyneenä. Heitä molempia jännitti ja melkein itkettikin, mutta ei suinkaan surusta. Niko otti varovasti sormuksen rasiasta ja työnsi sen Juulian vasemman käden nimettömään, minkä jälkeen hän työnsi oman sormuksensa omaan nimettömäänsä. Sitten hän kietoi kätensä tytön ympärille ja halasi häntä onnellisena. ''Kiitti rakas'', Niko kuiskasi. Hän heittäytyi selälleen sängylle ja Juulia tuli hänen vierelleen. Sitten he suutelivat toisiaan Vesterisen laulaessa taustalla: ''Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa. Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.''
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
