"Potilaan persoonassa kuvautuu vaativuutta."
Johtuuko se siitä, että olen niin usein turvautunut perfektiin
yleistääkseni ahdistuneisuuteni elämän ohjenuoraksi,
joka on viritetty aina liian korkealle
saavuttaa?
Se on kuin etsisi tasapainoa huippukohdasta
pyrkien samaan aikaan pitämään keskimääräistä lyhyemmät jalat tiukasti maan pinnalla
basson pomppiessa yli sopraanoajatusten.
Etsit sielunvaelluksen keskellä paholaisen ääniraudasta kolmatta haaraa,
sillä sinulle kerrottiin, että mikään ei ole mahdotonta.
Anteeksi
… saako sitä pyytää
vai pitääkö antaa vielä enemmän?
Mikä on tarpeeksi
laskettavaksi turhaksi?
Kertokaa, kuinka ihminen voi paeta oman ihonsa kosketusta
tuntematta sitä nahoissaan?
Selite:
Joskus sitä miettii, että olisi parempi olla miettimättä. Liikaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



