Taas perhoset lentÀvÀt
keskellÀ pÀivÀn,
on niillÀ vain pÀivÀ tÀÀ aikaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
varjojen hÀivÀn,
ne lentÀvÀt keskellÀ taikaa.
On niillÀ vain siipensÀ
valkoiset aivan
ja niillÀ ne lentonsa kantaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
huolen ja vaivan,
ne maalaavat taivaitten rantaa.
JÀÀ lennosta perhosen
taivaalle juovat
kun mettÀ ne auringon maistaa.
Ja perhoset suloiset
kesÀn taas tuovat
ja ahkera aurinko paistaa.
Oi jospa vain itsekkin
vÀlkkessÀ aamun
mÀ lentÀisin pilvien pÀÀllÀ.
Kun paistaa taas innostun,
haaveet ne saa mun,
vaan astelen alhaalla tÀÀllÀ.
Taas perhoset lentÀvÀt
keskellÀ pÀivÀn,
on niillÀ vain pÀivÀ tÀÀ aikaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
varjojen hÀivÀn
ja lentÀvÀt keskellÀ taikaa.
Ja siipensÀ kantavat
helmassa lehdon,
ne vÀlkettÀ pÀiville tuottaa,
ne kantavat sylissÀ
elÀmÀn kehdon,
ne rastaiden lauluihin luottaa.
Perhoset
(c) Oiva Utumaa
keskellÀ pÀivÀn,
on niillÀ vain pÀivÀ tÀÀ aikaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
varjojen hÀivÀn,
ne lentÀvÀt keskellÀ taikaa.
On niillÀ vain siipensÀ
valkoiset aivan
ja niillÀ ne lentonsa kantaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
huolen ja vaivan,
ne maalaavat taivaitten rantaa.
JÀÀ lennosta perhosen
taivaalle juovat
kun mettÀ ne auringon maistaa.
Ja perhoset suloiset
kesÀn taas tuovat
ja ahkera aurinko paistaa.
Oi jospa vain itsekkin
vÀlkkessÀ aamun
mÀ lentÀisin pilvien pÀÀllÀ.
Kun paistaa taas innostun,
haaveet ne saa mun,
vaan astelen alhaalla tÀÀllÀ.
Taas perhoset lentÀvÀt
keskellÀ pÀivÀn,
on niillÀ vain pÀivÀ tÀÀ aikaa.
Ne taaksensa jÀttÀvÀt
varjojen hÀivÀn
ja lentÀvÀt keskellÀ taikaa.
Ja siipensÀ kantavat
helmassa lehdon,
ne vÀlkettÀ pÀiville tuottaa,
ne kantavat sylissÀ
elÀmÀn kehdon,
ne rastaiden lauluihin luottaa.
Perhoset
(c) Oiva Utumaa
Selite:
Kait toi joku tekele on... TiedÀ hÀntÀ, ÀlÀ luuta, hÀntÀluuta....
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
tuohon yltÀneekö muu kukaan.
Tuo perhonen mi sun mettÀsi janosi,
lie levon saa luojansa mukaan.
Upiata on, sen saanen sanotuksi!
Sivut