Ohikulkumatkalla

Runoilija e2ac1a62e2a0ceb5171b68360bf87e3a

Läpi öisen tienoon
liitää päättynyt taival
Yhden toiveet korkealla
karkaavat tieltä aamun
Elämästä irronnut
ei ota mukaansa mitään
ei toiveita, ei pelkojaan
Mut mikä on matkansa pää
jään tänne kysymään
Ja kerran ohikulkumatkalla
päästä ei hän otteestaan
hellästi mua tönäisee
eteen päin, kai vihjailee
Vastaukseksi tulkitsen
tämä taival on ikuinen

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanaa, taival on ikuinen yhdessä ja yksinkin.
 

Käyttäjän kaikki runot