Kaksi poroa - Lapissa
Muoniossa
Kilpisjärven tiellä - kaksi poroa
lepäämässä Lätäsenon lähellä, laskemassa pientareella ohikulkevia autoja
kuin aikoinaan Ruotsiin muuttaneet lapset tekivät.
Etuoikeutettuna
vanhempi makuulla tien vieressä saa ohikulkijoiden huomion osakseen -
jopa kouluttamattona, vailla akateemista tutkintoa.
Nuorempi, tohtorikoulutettava Lapin yliopistossa
alkaa katkerana kuopia maata jäätyään huomiotta valokuvan otossa,
vaikka jo melkein tohtori.
Näyttää kuopimalla kuinka pidetään lukua, tehdään tiedettä ohikulkevien
määrästä
väreistä
dieselverollisista
bensalla kulkevevista
sähkösellaisista.
Vanhempi vähät tieteistä, eri luokista, kuittaa sarvia heiluttamalla,
osoittaa niillä lähestyvää mustaa mersua RUS-kilvillä - kun kukaan
ei enää mustilla volgilla kulje keskellä tietä Lapissa.
Kai Kostamuksen kaupunginjohtaja matkalla kalaan Lofooteille,
pyytämään puhdasta turskaa puhtaista vesistä Norjassa - kysyy
Parahin herra, melkein jo tohtori, onko pimeässä näkyvää säteilevää
jäkälää turvallista syödä kun se jo revontulen kanssa samoissa väreissä -
turskaa en syö, rautukin rasvaista liian isona.
Votkaa tykkään ottaa, tuli kalaa tai ei.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä ne kai ovat käyneet Rakkausrunoja lukemassa Kouvolan asemalla, ainakin ostaneet nettikaupasta vilosohvian oppaan, ei käytettynä vaan uutena.
koskettavaksi koen sen sanoman aikaansa ja valmiiseen maailmaan syntyneiden runoporojen mietteet ja tunnelmat, erilaisuus on pahainen puoli elävässä, vielä pahempaa on uteliaisuus ja omaperäinen ajattelu, jatkuva tuska asioiden tilasta, voimattomuudesta syövät voimia tavallisen onnen saavuttamisesta, edes maahisten rajaton halu auttaa ja muuttaa maailmaa ei tässä avuksi yllä, surullista, toivotontakin, silti kertomisen arvoista, ehken jollekin myös silmiä avaavaa upeaa runotarinaa