Voisin rakastua sinuun,
enkä nyt tarkoita sanaa, sanaa
sinu, ei, en edes sanaa sinä.
Kävelen rakkaani kanssa
kaupungin viidennessä osassa,
ulkoilutamme koiraa,
hänen mielestään ruoan voi
yhtä hyvin kirjoittaa ruuan, käsitykseni mukaan
kieliopin mukainen muoto on ruoan:
ruoka on ruoka ei ruuka, saattaa tosin olla
että kielitoimisto nykyään jo hyväksyy
puhekielen mukaisen muodon, mutta epäilen.
Ajattelen mielessäni kuvitteellisen runoilijan
joka voisin olla, kirjoittaa:
Voisin rakastua sinuun,
enkä nyt tarkoita sanaa, sanaa
sinu, ei, en edes sanaa sinä.
Miten jatkaa?
Sanoihin olisi helppo rakastua.
Ja jonkinlainen raflaava loppu kruunaisi runon,
laitanko faktaa tai fiktiota?
Laitetaan faktaa.
Rivillä "Jonkinlainen raflaava loppu kruunaisi runon"
kirjoitusvirhe: runnon.
Korjaan sanan.
Rakkaani on suihkussa, ja minä
voisin rakastua sinuun, totta kai voisin
rakastua sinuun - tosin en vielä ole päättänyt
mitä sillä tarkoitan, jotain mukavaa
sellaista runoon sopivaa.
Koira nukkuu sohvalla, teevesi kiehuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi