Jokainen ihminen, hetki
on ovi itseen
eikä selän kääntäminen ihmiselle
tai tilanteelle
aina ole kulkemista
pois itsestä tai toisesta
joskus se on ainoa mahdollisuus
tai ainakin paras tapa
omistaa hänet sisimmässään
osana elämän lahjaa
kun on viisaasti seisonut kynnyksellä
koskettamaan kohonneen kätensä
vetänyt oman paidan alle
ja sydämensä pamppailusta huolimatta
tai juuri siksi
hymyillyt kyynelten läpi
kulkiessaan yksin rantatietä
Aamuteetä juodessani kirjoitan,
tunnelmoin kursiivilla:
ehkä vielä kohtaamme
jollain toisella kynnyksellä
kiitollisina ettemme rikkoneet
emme ahnein käsin ottaneet
varastaneet yksinäisen hetkemme iloksi
jotain joka kuului ehkä toisen löydettäväksi
ja jonka juuri siksi
saimme kokea puhtaana lahjana
luopuessamme siitä - elämän tähden
Olisipa ollut niin, voi olisipa ollut niin!
Nyt voin vain toivoa
etten toistamiseen, jollain toisella kynnyksellä
taas kääntäisi selkääni ihmiselle
kieltäytyisi yksinäisen rantatien onnesta
tunkisi kättäni hänen paitansa alle
enkä hukkaisi itseäni
särkyviin lahjoihin
jotka eivät saaneet säilyä
oikealle löytäjälleen
Juon aamuteetä, kikkailen sanoilla
tutkin rivitysten ja kursivoinnin
vaikutusta
runon kokonaisuuteen - -
lähestyn ja etäännytän sielussa sattuvaa
Jokainen ihminen, hetki
on ovi -
ja liian usein se
mikä olisi ollut ovi itseen
kääntyy tieksi itsestä pois: yhteiseen
jossa kumpikin kadottaa omimman itsensä
ja siksi myös toisen
koska ei kuunnellut kynnyksellä,
ei viisaasti kunnioittanut elämän lahjaa
Etsin raflaavaa loppulausetta,
tyylikästä tapaa päättää
ei onnellisesti hymyillyt
rantatiellä
Selite:
25 03 22
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-tässä runossasi ei ole yhtään mitään näpertelyä!kaukana siitä, kiitos
että kirjoitit tämän, koska ymmärrän sen himo ei ole samaa kuin rakkaus, ikinä ollutkaan!
Sivut