kosketus on hiljainen joki,
joskus padottu, toteutumaton kaipaus
sen nälkä
hinnalla millä hyvänsä
älä ryhdy avaamaan salpaa
pidäkkeettä syöksyvä virta
voi tuntua kauniilta, oikealtakin -
se on juuri sitä mitä olet kaivannut,
riuhtaistessaan mukaansa
tunne ei ole laskutikku jolla
todellinen mitataan
tuntuu miltä tahansa
olet hukassa
jos enemmän kuin toista itseään,
hänen persoonaansa, tuntemistaan -
janosit vain kosketusta
ja kuinka hänet nyt tunnet,
kuinka opit tietämään
kiinnostaako hän sinua todella?
kun katsot kasvojaan kosketusten läpi,
ja silmien kiihko värittää maisemat?
eikä kosketus enää ole hiljainen joki,
toteutumaton kaipaus -
ei, se on
yhä hillittömämpi nälkä, joka täytyy
tyydyttää uudelleen ja
uudelleen
hinnalla millä hyvänsä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos hienosta runosta. Oli mukava lukea näin synttäripäivänä.
Rakkausruno ja hyvin mielenkiintoinen:-)
Niinpä, tunne vie kuin hurja virta...jos siihen syöksyy. Runosi pohtii intohimon kaikkinielevää jokea. Jos soutaa hiljaa, ajatuksella, onko se sitten parempi. Joku miettii, että jos nyt en, meneekö tilaisuus ohi, rakas ihminen katoaa joen mutkaan. Virtaus runossasi huimaa, saa aikaan keinuntaa, on pakko heittää ankkuri, jäädä suvantoon mietiskelemään ;)
Upeasti loppua kohti vain kasvava runo.
Sivut