Noihin sanoihin
piirsin sydämeni,
ripustin sieluni
ja kasvoni maalasin.
Paloin halusta,
itkin ja nauroin,
vihasin ja rakastin.
Olen alasti
kuin vaahterapuu,
jolta tuuli on
riisunut lehdet.
Ehkä tiesitkin sen:
varjoissa kasvaa
kaikkein kaunein laulu.
Sävelmä, joka viettelee
kuiskauksin sametinpehmein.
Vaan niin herkkä
on kuusenkerkkä -
ja silti se tuoksuu turvalta,
uudelta alulta.
Sametinpehmein
kuiskauksin
(c) Oiva Utumaa
piirsin sydämeni,
ripustin sieluni
ja kasvoni maalasin.
Paloin halusta,
itkin ja nauroin,
vihasin ja rakastin.
Olen alasti
kuin vaahterapuu,
jolta tuuli on
riisunut lehdet.
Ehkä tiesitkin sen:
varjoissa kasvaa
kaikkein kaunein laulu.
Sävelmä, joka viettelee
kuiskauksin sametinpehmein.
Vaan niin herkkä
on kuusenkerkkä -
ja silti se tuoksuu turvalta,
uudelta alulta.
Sametinpehmein
kuiskauksin
(c) Oiva Utumaa
Selite:
Tosta oli yks versio. Vähän muokkasin... Ah, kirjoittaminen on joskus vaikeaa.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Kerran eräs kriitikko sanoi ettei vanhaa kannata veistää uudelleen....no aikoinaan itsekin tein niistä uusia tiedä oliko tarpeen....toisinaan oli toisinaan ei.
Sivut