Asvalttialtaan kuviokelluntaa
Ikenet ovat itkuiset,
sanat karanneet kauas suusta.
Arki on tahmeaa:
tiskit tiuskivat timanttejaan
ja ruostuvat altaassa.
Ovi arkeen aukesi naristen.
Mutta ehkä näen,
kun sammakko hyppää uimaan
kuviokelluntaa asfalttialtaaseen.
Ehkä muistan olla pirteä,
ehkä hämilläni.
Ehkä minulla on vielä paljon annettavaa
tälle oikukkaalle vuodenajalle
ja meille, mielenkiintoisille villiruusuille,
joille sattuu ja tapahtuu,
kun arjen askeleet ovat oikukkaita
ja rutiineista puuttuu juhlantuntu.
Asvalttialtaan kuviokelluntaa
(c) Oiva Utumaa
sanat karanneet kauas suusta.
Arki on tahmeaa:
tiskit tiuskivat timanttejaan
ja ruostuvat altaassa.
Ovi arkeen aukesi naristen.
Mutta ehkä näen,
kun sammakko hyppää uimaan
kuviokelluntaa asfalttialtaaseen.
Ehkä muistan olla pirteä,
ehkä hämilläni.
Ehkä minulla on vielä paljon annettavaa
tälle oikukkaalle vuodenajalle
ja meille, mielenkiintoisille villiruusuille,
joille sattuu ja tapahtuu,
kun arjen askeleet ovat oikukkaita
ja rutiineista puuttuu juhlantuntu.
Asvalttialtaan kuviokelluntaa
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit