Alasti kuin vaahterapuu
Noihin sanoihin
piirsin sydämeni,
ripustin sieluni
ja maalasin kasvoni.
Olen alasti
kuin vaahterapuu,
jolta tuuli on
riisunut lehdet.
Silti metsässä on turvaa,
tilaa hengittää
ja kerätä voimia,
vaikka ympärillä myrskyääkin.
Vaan sinä lähdit,
ehkä jälleen saavut,
kuin uni tuomentuoksuinen,
tuulesta takaa kaipauksen.
Ehkä tiesitkin sen,
että varjossa kasvaa
kaikkein kaunein laulu.
Sävelet jotka kurkottavat valoon, suvi-illan samettiin.
Niin herkkä on kuusenkerkkä.
Silti se tuoksuu turvalle.
Uudelle alulle.
Kuusenkerkkä
(c) Oiva Utumaa
piirsin sydämeni,
ripustin sieluni
ja maalasin kasvoni.
Olen alasti
kuin vaahterapuu,
jolta tuuli on
riisunut lehdet.
Silti metsässä on turvaa,
tilaa hengittää
ja kerätä voimia,
vaikka ympärillä myrskyääkin.
Vaan sinä lähdit,
ehkä jälleen saavut,
kuin uni tuomentuoksuinen,
tuulesta takaa kaipauksen.
Ehkä tiesitkin sen,
että varjossa kasvaa
kaikkein kaunein laulu.
Sävelet jotka kurkottavat valoon, suvi-illan samettiin.
Niin herkkä on kuusenkerkkä.
Silti se tuoksuu turvalle.
Uudelle alulle.
Kuusenkerkkä
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Tämä koskettaa erityisesti:
"Ehkä tiesitkin sen,
että varjossa kasvaa
kaikkein kaunein laulu."