Universumin sydämenlyöntejä
Katsoisitko
silmiini hymyillen,
silmät palaen,
vilskeessä kaupungin,
Illassa ihmisten.
Ehkä hullu olin
kun huutoon vastasin,
siihen palavaan,
kun silloin asemalle
saavuin.
En silti kadu
sanaakaan,
tuokioita
jotka aurinko
taivaalle maalasi.
Joskus sitä huomaa
edelleen
hehkuvansa
purppuraa.
Täynnä pehmeyttä
voimakasta
ja valaisevaa,
keskellä universumin
sydämenlyöntien
salaperäisten.
Universumin sydämenlyöntejä
(c) Oiva Utumaa
silmiini hymyillen,
silmät palaen,
vilskeessä kaupungin,
Illassa ihmisten.
Ehkä hullu olin
kun huutoon vastasin,
siihen palavaan,
kun silloin asemalle
saavuin.
En silti kadu
sanaakaan,
tuokioita
jotka aurinko
taivaalle maalasi.
Joskus sitä huomaa
edelleen
hehkuvansa
purppuraa.
Täynnä pehmeyttä
voimakasta
ja valaisevaa,
keskellä universumin
sydämenlyöntien
salaperäisten.
Universumin sydämenlyöntejä
(c) Oiva Utumaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit