En viivytä sinua enää!
Saatan sinut junaan,
joka odottaa sivuraiteella.
Minäkö lähtisin mukaasi?
Ei! Olen vanha ja puuskutan;
loivassakin mäessä jo hengästyn.
Lähde sinä vain.
Minä vilkutan niin kauan
kun viimeinen vaunu
katoaa mutkan taakse.
Tähdet syttyvät,
hengitys höyryää.
Otan pienet torkut.
Muista! Herään sitten keväällä
auringon lämpöön.
Olen vastassa sinua -ja kurkia,
jotka eivät petä odottajaansa.
Tulethan sinä taas talven jälkeen
kevään ensimmäisellä junalla.
Istun täällä kylmän kiskon päällä,
joka kukkii ruostetta.
Haukottelen tavan takaa.
Rautahepo,
väärälle raiteelle ajautunut,
syöksyy kitaan.
Selviän talven yli.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
etelään. Samanlainen hieman haikea, mutta samalla toiveikas ajatus keväästä ja jälleennäkemisestä.
Nämä molemmat; sinun runosi ja ote kirjasta toimivat monella tasolla, syvälläkin.