näin silmiesi läpi
tunsin ihosi kautta
mutta valo on hiipunut
voi, kuinka yritinkään
tavoittaa heijastuksen läpi
tuulen kantamat kuiskaukseni
mutta valo on hiipunut
nyt sadepisarat muistuttavat minua
miltä tuntui kaivata
mutta valo on hiipunut
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
menneestä rakkaudesta
- kun valo on hiipunut -
Keväällä on oma haikeutensa ja syksyllä omansa, näin ajattelen.
Kevään haikeus on odottamista, syksyn taas luopumisen ja pysähtymisen haikeutta.
Kummallakin on paikkansa runoilijan sydämessä?
Ehkä syksy koskettaa enemmän? Varsinkin tämmöistä syksyllä syntynyttä!
Kauniisti taivuttelet runosanoillasi.