Pää kallellaan
katselet
tietokonetta,
korvat lerpallaan,
hurinaa kuuntelet.
Kaikki niin uutta
ja ihmeellistä.
Siihen tuolin viereen
katollesi köllähdät,
uni tuli taas,
ihmettelystä.
Viikkoja takana
kaksitoista,
elämän opettelua.
Meillä on talo
vauvaa tulvillaan,
tassujen läpsytystä,
kielen lipsutusta ja
pissan lorotusta.
Ja iloa
onnea
naurua,
yksitoista kiloa.
Selite:
Eipä voi runoksi kehua, mutta tunne on pakahtuneen onnellinen... ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Älä kehukaan tätä runoksi. Tämä on paljon enemän kuin runo. Tämä on verraton. Se on jämpti.
kerrot todella kauniisti pienestä koirastasi
tämä on jotenkin ihana runo, lämmintä tekstiä ellen sanoisi.
Ja tunnetta pakahduttavaa on myös runossasi! Kertakaikkiaan ihanan lutunen ja söpö, ihan niinkuin koiranpentukin...tuli ihania muistoja mieleen omasta pentukoirasta, silloin joskus... :)
Kiitos tästä!
Ihastuttava kuvaus, tuli ihan ikävä taas koiraa.
OJJJ.... IHANAA HAUVAVAUVAN KANSSA!
Vallan hulvaton runo, tykkään!!
Minäkin haluan, mutten tiedä olenko allrginen ja olis koulua ja töitäkin.. että.. saapi nähdä..
hauska kuvaus koiranpennusta...pidin tästä...
Runohan tämä on! Yksi parhaimmista koirakuvauksista joita olen lukenut. Hauska, tiivis ja täynnä tunnetta. Onnea hauvan kanssa!
Sivut