Haalenevia
ovat muistot
jotka pyyhkivät
sielun suupieliä,
sydämen pitkospuita.
Kuin viipyilevä
hauraanhento kosketus
josta ei enää
ihan tiedä
oliko
vai vain
haaveen hellä hipaisu.
Mutta yhä
katse sinun
silmiesi hyytävään sineen
saa ilman
pakenemaan keuhkoista
ja järjen
vihonviimeisenkin
säikeen
katkeamaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
tekee vaikutuksen
tykkään sanan käytöstäsi
ja sen luomasta efektistä
koettu ja tunnettu
Rätä tätä järinätä...
Lukija elää ja on mukana aina lopun kruunaus hetkessä runon viimeisissä sanoiossa.
Runojasi on todella ilo lukea, tuntiessaan niiden herkkyyden itsessään.
Sivut