Palanut maa

Runoilija rimpsenssa

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 28.9.2023 21:17

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978

Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
 



Äiti maan pimeyden keskellä
savuvanan vielä viipyillessä

paloi tuomittu maa.

Maa joka syntyi kerran
sydämen ilosta
ehtymättömästä toivosta.

Kasvoi kuin kesän rikkaruohot
villin kesyttömänä.

Kukki kuumuuttaan
Ilakoi nuoruuttaan,
kiihkeänä tulvana
paisui yli äyräiden.

Elon tullen hiljaa nuutui
kylmän kouran kohmelossa
sielu vavisten
kuolemaansa kipuili.

Syttyi siihen 
katkeruuden liekki
joka kaiken alleen nieli

niin sankkana savuna
rumuttaan roihui
omaa myrkkyään nieli.


Yksi omaansa
toinen toistaan

kolmanteen kompastui.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Karmaa ja uudelleensyntymää olen aistivinani runostasi - tämä on tietenkin oma tulkintani. :)

Vahva ja lahjakas teksti, joka saa mielikuvituksen kukkimaan.
Kiitos kauniista sanoistasi. Jokainen tulkinta on oikein, aina loistavaa, jos herättäå tunteita/ajatuksia.
maailmanpalo
otan osaa
ja jopa voisin sytyttää...

ja hihitellä vieressä...
Sitä odotellessa.. 😉
 

Käyttäjän kaikki runot