Purppuraan,
taittaa taivas
keväisenä iltana.
Värien loistoa
jään ihailemaan.
Oman elämäni
värejä pohtimaan.
Ei ole roihunnut
tulenpunaista,
muttei onneksi
sysimustaakaan.
Tummanharmaasta
tyhjyydestä,
pikkuhiljaa,
suunnistan,
kohti valoisampaa
kellertävää,
orastavan vihreää.
Kevät
saa minutkin
hiirenkorvalle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Värien ja luonnon vertaus runoissa on minun mieleen.. =D Varsinkin viimeinen säkeistö..NIIN suloinen! Kyllä se elämän väripaletti siitä kirkastuu ja muuttuu kirjavaksi.
Mukavasti käytät värejä sielunpeilinä, hiirenkorvat uumoilevat kevään puhkeamista.
Kesäkin tulee.
Ihana väri se millä nämä lauseen kirjoitan. Värikäs kiva kevät runo tämä.
Sivut