(ja airojen vaimea loiske tyynellä järvellä)
Hän lähestyy
suoraan auringosta.
Minä sokaistun.
Vene liekeissä.
Aurinko ajautuu rantaan.
Hehkussa
väännyn,
kuin sulava metalli,
muodottomaksi.
Hämärissä
verkkaisin aironvedoin
vene hitaasti lipuu
illasta yöhön.
Karrelle palaneessa
sydämessäni tuuli viriää.
Yöksi viilenee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut